Thursday, 28 June 2012

Flower power

Isojen Juhlien valmistelut senkun kiihtyvät. Turkki päällä lähdettiin aamutoimiin, auringosta huolimatta. Se on se tuulikerroin, vai miksi sitä nyt virallisesti kutsutaankaan. Suvannossa tulee hiki, mutta tuulentuiverruksessa taatusti ei.

Päivän puhteisiin kuuluivat monenmetrin-lakaisut ja kukkakimppu-hääräilyt. Kimppuja tarvitaan tusinoittain, mutta itse kerääminen ja niputtaminen kulminoituu vasta huomiseen. Tänään askarreltiin koekappaleet. Sitä löytyy montaa sorttia kalliorannoiltakin, ja kunhan huomenna uskalletaan uhata hyttysiä niin metsästä kannetaan niittykukat. Ketoneilikat, kurjenpolvet, ruohosipulit, kissankellot ja sitten niitä nättejä keltaisia, you know what I mean. Lemmikeitä pikkuvaaseihin ja koiranputket isompiin. Metsämansikat matkaeväinä ja offin suihkepullot taskuaseina. 


Pelakuut saatiin purkkeihin ja purkit laskettiin aurinkoon, jotta nupuille saataisiin hiukan vauhtia. Tiukimmat pääsevät saunan eteiseen yöksi. Pare aueta;)
Suunnitelmissa iltasauna pitkän kaavan mukaan. Siis suuremman linjan kaavat ovat vielä viikonkin jälkeen hakusessa; illat venyvät hämärää odotellen ja hitaat aamut lipsahtavat helposti kotimaisen lounastunnin puolelle. Häärämisen summa pysyy silti balanssissa, aloitellaan ehkä myöhempään, mutta niin myös lopetellaan vasta viitta vaille myöhä. 


Auringonlasku on taas satumainen, sauna hehkuttaa, pelargoniat hymisee ja kesäilta parhaimmillaan.  On tyyni ja turkit nurkassa.Tosin Foreca lupaa lopun tälle hunajalle huomiseeen mennessä ;(

Wednesday, 27 June 2012

The Beach House



Lomakiireitä pidellyt:). Pari tolkuttoman tehokasta kaupunkipäivää takana, ja nyt takaisin rannalla. Takaisin auringonlaskussa ja iltasaunassa. Takaisin lomalla. Kahteen viime päivään mahtuu muutama retail-repsahdus, kyllä. Tuhlaamistunnustuksia, törsäämisentuskaa, ja silkkaa omistamisen iloa!  Ja niin kovin olin raukka ostoksista innoissani, että raahasin koko vuoden repertuaarin perheen uusia sukkia ja kalsareita tänne mökille;) plus monen muutamaa unelma-asua ihan itselleni. Sekä sellaisia tuikitarpeellisuuksia kuin Hackmanin Kesäkannun ja vaaleanpunaiset Reino&Aino-tossut.  Stokkan ja Marimekon alet jättivät jälkensä. Ikean onnistuin ohittamaan. Tärkeintä tietenkin, että saatiin lääkäreiltä hymyt – ja nyt jatketaan lomaa ihan oikeasti sydämen kyllyydellä. Jos jonkin lantin köyhempänä, mutta mielen rauhalla - ja monta partta fiksumpana.


Ulkosaaristossa paistaa aurinko, mutta on kylmä. +13 ja luoteistuuli. Olo on kuin syksy, mutta takka paahtaa ja onneksi on ne Ainot&villasukat.  Sävysävyyn sukat tädiltä lahjana, ihanat. Tuotiin tullessamme valtavat määrä herkkuja, ja näillä näkymillä ollaan täällä rannalla ainakin vielä viikko plus yhtä soittoa. Lapset olivat kuin kesälaitumelle lasketut vasikat. Tietävät mihin päänsä illaksi laskevat, mutta muuten katoavat saunan taakse hakemaan serkkujaan päiväksi metsään ja menoksi. Sydän on ihan pakahtuakseen kun näkee miten oman lapsuuden tunnelmat vievät tämän päivän tenavat mennessään. Käpysota on aina pop, ja viimeinen villitys on leväversio samasta. Antaa palaa. Hyttysiä on about ziljoona, mutta ei tahtia hidasta.


Tulevat päivät ovat kivaa puhdetta täynnä, sillä täällä saaressa on Isot Juhlat lauantaina. Odotellaan roimasti juhlaväkeä ja nyt pistetään nurkkia kuntoon. Pohditaan asua samalla, onneksi on vaihtareita. Sata pelargoniaa löysi juurensa tänään, venevajat ja laiturit ovat puhtaaksi puunatut. Monta juttua vielä listalla. Toimet jatkuu, ja loma. 

Monday, 25 June 2012

Higher state of happiness

Loma on sitä kun menee päivien laskuissa sekaisin ja kellot on laitettu narikkaan. Herätään kun on nälkä ja nukutaan kun on väsy. Siinä välissä puuhataan mitä mieleen juolahtaa ja aina välillä tuijotellaan horisonttia. Näillä nuoteilla vietetään saaristopäiviä meillä.

Aamun harmaus muuttui upeaksi iltapäiväksi ja auringonlasku kruunasi saunaillan. Päivän mittaan saatiin lattiat luututtua ja kaapit tuuletettua. Puunattiin terassi puhtaaksi siitepölyistä ja noukittiin niittykukat maljakoihin. Kuljettiin metsässä ja pistettiin mönkijäskabat pystyyn. Juniorisarja otti rundit kotiin, ja jälkiharkat jatkui kunnes koko saaresta loppui bensa. 




Tenavat ovat lojuneet hyvän osan päivää puljussa, vetäneet välillä vaakasuoraan rantakallioilla ja sitten taas rantaveteen. Rajatonta riemua. No, kaiken ilon hintana on lekurireissu huomenna. Ei mitään vakavaa, on viittä vaille mätäkuu ja sen sellasta sormenpäässä. Haetaan tytölle salvat ja kuurit. Onneksi saatiin liftattua kyyti heti aamusta kaupunkiin, ja toivottavasti takaisin päivän parin päästä viimeistään. Mies ja loppubändi jää tänne, tuliaislistalla on jätskiä ja silikoonia. 


Laitettiin lapset vetämään perunateatteria illansuussa. Saatiin sukulaisia naapurista saman pöydän ääreen - eipä muisteta milloin olisi sunnuntai-ilta maistunut yhtä mainiolta. Siis tänään on sunnuntai, right?

Ajatus huomisesta kaupunkikeikasta harmitti alunperin, mutta näin tarkemmin funtsittuna sitähän voisi piipahtaa Ikean kautta muutaman mökkitilpehöörin hakemassa. Ja tiedä vaikka jotain muutakin tuikitarpeellista tulisi vastaan ;)

Yötön yö jatkuu, vieressä takan hiilokset, valkoviini ja tukku tuhisevia tenavia. Herätys kello seiska, aamusumpit kalliolla. Nyt vain pitää löytää se kello ja virittää herätykset. 

Sunday, 24 June 2012

Kaislikossa suhisee


Aamusauna, iltasauna, päiväsauna, välisauna. On saunottu, on syöty ylettömän hyvin, on juotu ja naurettu, on levätty ja saunottu lisää. Vaihdettu kuulumisia ystävien ja sukulaisten kanssa, samalla kun lapset kasvattavat räpylöitään vuoroin rantavedessä, vuoroin puljussa. Puolipilvistä, auringonpilkahduksia, luoteistuulta, juhannustuulta. Saatiin salko pystyyn ja pyttytolkulla uusia perunoita. 



Perinteistä pidettiin kiinni, ja hyvä niin. Tehtiin kaikki juhlajutut pitkän kaavan mukaan, hyvää oloa isolla kauhalla. Tänään jatkettiin vielä jussinviettoa jussinpäivänä, ja huomenna vilkutellan tutut matkaan.  

Tulevat päivät keskitytään mökkielon arkeen ja huomenna lanseerataan ikkunanpesu. Vuoden on ollut rantakoti tyhjillään, ja on aika mobilisoida koko perhe talkoisiin. Pojille kuuluu terassin puunaaminen, tytöille tehtävänä on kerätä neljä sangollista niittykukkia, hyttysistä huolimatta. Itse saan häärätä sisällä, nurkkien hiirenpapanat ja keittönkaapit kaipaavat vimiä ja rättiä. Radiosta vielä suvi-iskelmiä ja juhlamokkaa kahvinkeittimessä, niin siinä on kesäkudelma aidoimmillaan.

Ja sitten verkot veteen, totta kai.

Thursday, 21 June 2012

Out of Africa


Meidän bändin mannertenvälinen ohjustelu alkoi jo ennen apinanlaulua eilen. Eipä ollut hankaluuksia saada tenavia ylös ja matkaan, kaikkien innostus käsinkosketeltavaa. Oma pakkaamisurakka oli velvästikin onnistunut, ja ladattiin karuselliin lätkäkasseja pitkälti toista sataa kiloa versus se normi neljä puolityhjää reppua. Ounastelen tosin, että tuplat tulee takaisin kaikista hyvistä periaatteista huolimatta.
Kone täynnä lomillelentäviä eurooppalaisperheita, ja arvaatkas mitä; mallina kuuskytluvun tupolev, jossa on viluiset nahkapenkit eikä elektroniikasta tietoakaan. Saakohan moisilla enää virallisesti enää lentää? Nairobi – Eurooppareitti on nykyään niin pop, että tarjolla on yleensä kaikki mukavuudet, omat telkkarit, leffavalikot, luurit, you name it. Paitsi tänään. Ehkä lentoyhtiö luotti, että vanhempien iPadit pitää viihteen yllä sen kahdeksan tuntia. No näin oli J. Ruutua tai ei, niin nautittiin matkasta, eikä vain odoteltu päämäärää.

Ensimmäinen etappi Amsterdam. Mukavista mukavin iltapäivä lasten ehdoilla. Kun samalla viivalla on äidin ehdottama van Gogh´n museo ja muiden suosikki McDonalds, niin arvatkaas ketkä sai nuolla rasvaisia näppejään aterian jälkeen? K-Ä-V-E-L-T-I-I-N kaduilla ja huokailtiin ilosta ja urbaanista vapaudesta nauttia jalkakäytävistäja liikennevaloista.  Lapset laskivat kolikoitaan katusoittajille ja jätskikauppiaat tekivät tilin.
Mun itsesuggerointi , tai sitten ihan simppelisti pakkaamisfatiikki, teki tehtävänsä ja kaikki Damin huimat ostokadut jäivät takasijalla. Nyt oltiin vain me ja muksut. Istutiin puistossa, litkittiin latteja, tuijoteltiin maisemia ja toisiamme. Neljä viikkoa tätä samaa edessä, voiko olla edes totta. Ok, ok, meneepä imeläksi J, arkiärsytykset ottaa vallan tasaisin tahdein lomallakin,  mutta ne yleensä saadaan kikateltua pois tosi nopeasti.
Tässä on onni. Vaikka olen aika napakasti jaellut mielipiteitä arkionnesta, niin kyllä lomaonnikin on aika kova juttu. Eikä se katso sitä paikkaa tai valuuttaa, vaan fakta että on oman aikansa herra ja saa viettää sen maailman parhaassa seurassa. Juuri nyt, tässä tänään. Ja tuota pikaa saaressa, a huge bonus.
Laskeuduttiin Helsingin kentälle keskiyön auringossa. Lapset nukahtivat kehräten papan auton takapenkille, edessä ykköstie ja yötön yö, radiossa soi Toton vanha hitti. Meitä hymyilytti.

Sunday, 17 June 2012

Sweet Sunday - with a pinch of salt


Sulosunnuntai. Täkäläinen isänpäivä. Meidän juhlat elävät yleensä suomalaista kalenteria, mutta markkinaväen tuutista on tullut isänpäiväsanomaa koko viikon, joten ajateltiin että iskä kyllä ansaitsee tuplajuhlat. Annoin tenaville valtuudet hoitaa hommat kotiin: neidit ottivat keittiön haltuunsa ja saivat aikaiseksi suklaakakun. Pojat hoitivat aamiaisen ja tarjoilun. Dad was beaming. Me too. Onnesta halkeilevat vanhemmat.


 Eikä tässä vielä kaikki. Tuleva loma unelmien täyttymys, mutta ennenkuin istutaan koneessa koko kuuden kopla, pakaasit, passit ja pussit pakattuina, niin on vielä montaa mutkaa matkassa. Pakkaaminen. Liian monta kertaa mä olen laiminlyönyt kunnon lomasuunnittelun. Huiskassut homman kintaalla todeten, ettei me mitään pakkaamisia tarvita, ostetaan sitten Suomesta. Totta, uutta vaatetta toki tarvitaan taas yhden Afrikka-vuoden jäljultä, mutta ei nyt sentään ihan  kaikkea. Monesti ollaan tärähdetty Turkuun todeten, ettei ole mukaan tullut niitä ihan kelpoja fliisejä tai verkkareita - ei lempparifarkkuja tai edes pyjamaa. Siinä sitten puolipyörryksissä ensimmäiset pari päivää menee pakkohamstraamiseen paikallisen Prisman lastenosastolla.

Nyt hommat tehdään toisin. Hiukan malttia ja tarkkaa markkaa mukaan. Nyt pakataan kaikille muutamat kunnon arki-, mökki- ja cityasut, ja ostellaan harkitusti uusia kivoja juttuja. Sama mulle - lupaan, etten osta yhtään paria farkkuja, joten pakkaan mukaan neljät. Sama mun ikuisesti rakastamille khakeille; otan muutaman mukaan. Annan luvan lipsua uusissa valkoisissa paidoissa ja parissa kunnon pukusetissä.. ja ehkä jotain ihanaa extraspeciaalia, jos eteen tupsahtaa. Mutta tästä lomasta ei tehdä mitään henkkamaukkazaramaratoonia, vaan keskitytään muihin juttuihin.

Olkkarin on vallannut pakkaamismania. Ihana mies haistoi jo kaukaa tämän päivän agendan, otti lapset ja livahti päiväksi kaverin ruusufarmille Nairobin ulkopuolelle. Eli se olen sitten vain minä ja vaatteet. Kasapäin pakattavaa. Ja tottakai pitää pikkuisen netissä roikkua ja kuvia räpsiä.

Radio Suomi soi suvitunnelmia ja voin melkein maistaa ne uudet perunat ja voikastikkeen.

Saturday, 16 June 2012

So long, taas.

Ja taas yhdet hyvästit takana. Tämä on kyllä sen semmoinen kirous ja harmien harmi. Joskus tuntuu, että Nairobi on kuin yhden sortin iso bussipysäkki. Tai hosteli. Ihmiset tulee, viipyy hetken ja taas mennään. Sen hetken piipahduksen aikana tehdään tuttavia, tullaan ystäviksi, ja juuri kun päästään sielunsiskotasolle, niin on uudet tuulet ja lähtö edessä. Jos meikäläistä, jotenkuten rationaalista aikuista, moinen potuttaa, mutta arvatkaa vaan miten muksuista tuntuu - joka kevät halataan bestikset matkaan, ja syksyn lukuvuosi aloitetaan kavereiden suhteen nollasta.


Ulkomaalaisia meikäläisiä on täällä pilvin pimein. On diplomaattiporukka, on kansalaisjärjestöjen väki, YK:n arsenaali, Somalian ja Sudanin avustustyöntekijät, bisneksen pyörittäjiä, ja sitten tietenkin iso lauma elämäntapareppuilijoita. Vaihtuvuus on huima, populaa tulee ja menee. Paitse me. Ollaan ja pysytään kuin paha tahra. Meistä on tullut enemmän tai vähemmän virallinen hyvästiheitto- ja vastaanottokomitea. Harmittää lähettää hyvia ihmisiä matkaan, toisaalta kiva tavata uusia tuttuja. Tosin laiskemmaksi tulee siinäkin touhussa vuosien myötä.


Tässä kaverikierrätyksessä on joitain hilpeitäkin piirteitä - jokainen lähtijä myy tai antaa pois suuren osan omaisuudestaan. Pihalle pistetään huonekalut, kipot, kannut, kasvit, asunto ja auto. Samaan syssyyn menevät koirat, ja henkilökunta, ja joskus vaimokin. Melkein koko elämä. Ja yleensä vastaanottajana on joku juuri maahan muuttanut kolleega, joka tarvitsee koko potin yhdellä kertaa: asunnon, sohvan, auton, koiran, kokin, ja joskus vaimonkin. Niinpä sitä monet luikahtaa kanssamatkaajan elämään ihan suvereenesti, ja yllättäen huomaa nukkuvansa entisen pomon lakanoissa, ajavansa entisen pomon autoa ja saavansa samaa soppaa illaseksi, entisen pomon entisessä asunnossa.


Yksi setti hyviä kavereitä hyvästeltiin eilen. Ja meille tuli vastineeksi pelargoniat ja kaksi kultaista noutajaa. Kukat koristaa verantaa, mutta koirat ei. Neljä omasta takaa on kylliksi, joten mies hoitaa koirat kiertoon. Hyvään kotiin totta kai.

Pilvinen ihana lauantai. Mukana kuvapläjäys meidan lauantaiaamusta. Laattahommia, tukkahommia, ja yleistä lorvimista. Tosin tiedossa pakkailua.  Ja hiukan funtsimista, että milloinkohan saa laittaa oman elonsa kiertoon ja ottaa menolipun Turkuun. Vain yhteen suuntaan :)

Thursday, 14 June 2012

Kikoy kaikille



Muutamaa päivää ennen lomia iskee tietoisuus tulevasta antamisen ilosta ja tuskasta. Lahjojen antaminen on yksi mukavimmista riemuista mitä ihmisellä on, mutta varsinainen haaste on keksiä kivaa ja jotenkuten fiksua annettavaa. Voi tietenkin kysyä, että pitääkö aina antaa tavaraa – eikö hymy riitä ja halaus piisaa? Kyllä toki, mutta meillä on sen sellainen ryhmä ihania sukulaisia ja tuttuja, että ihan pakostakin tahtoo antaa jotain kivaa. Sitäpaitsi kummit ja tädit ottavat tenavia hoiviinsa aina lomilla, niin lahjukset on pikkukorvike moisista uroteoista.

Vuosien saatossa olen kantanut kotimaahan kontillisia etnistä tuliaista ja tilpehööriä - antiikkinaamioista käsinkaiverrettuihin puukulhoihin ja valokuvakehyksiin. Ihania ovat, mutta jossain vaiheessa tuli oivallus, että nyt saa riittää -  on aika keksiä jotain himpan verran neutraalimpaa ja joka huusholliin sopivaa mukavaa. Ensimmäinen pelastus on täkäläinen kahvi ja tee. Jes, sopii niin jussiin kuin jouluun, ja aina suomalaiseen makuun. 


Mutta totaalinen pelastus on Kikoy. Napakka puuvillaliina, jonka saa kaikissa maailman väreissä, raidoilla, ruuduilla tai ilman. Kikoy sopii huiviksi kaulaan, lannevaatteeksi rannalle, laudeliinaksi, pöytäliinaksi, kesäpyyhkeeksi, picnicpeitoksi, sängyn päälle, tuolin peitteeksi, verhoksi, kantoliinaksi, vauvanpeitoksi, kaulaliinaksi ihan miksi vaan. Kikoy on kenialaisten arjen yksi peruspilareista. Kestää tuhat pesua, ei veny, ei retkota, on orgaaninen ja kehitysapua ihan parhaimmillaan, paikallisesti tuotettu, välikädet minimoitu. Simppeli ja neutraali. 

Ja voih – ja Kikoysta on tullut ihan pop perhepiireissä. Kaikki tykkää, kaikki haluaa lisää. Jotkut mielivät pastelleja, toiset vitivalkoisia. Osalle tuon niin-pentikin-oloisia-puolipellavaisia, toisille kirkkaita punaisia ja oransseja. Tänään piipahdin taas keskustassa kangaskaupoilla ja mukaan tuli iso kassillinen Kikoyta. Ilo pussillinen kesäiloa.

Silmälle sopivat, eettisesti passelit, käytössä kestävät. Ja syötävän ihanat. 

PS - rakkaat sukulaiset, silmät kiinni ;)

Tuesday, 12 June 2012

Sumppia ja suunnitelmia



 Ei ole vielä tulevaa lomaa edes aloitettu, kun jo suunnitellaan pää höyryssä uusia metkuja.  Rakastan ihan sydämen pohjasta, kun meille tulee vieraita Suomesta – ja niitähän on onneksi piisannut. On perhettä ja sukulaista, tuttua ja kylänmiestä, ja kaikille on tuunattu itä-Afrikan turnee, josta juttua, kuvia ja muistoja piisaa moneksi ajaksi eteenpäin.

 Reissujen laadun tae on Teresa. Rutinoitunut matkamoottori, joka tietää ja tuntee kaikki uusimmat tuulet niin savanneilla kuin luxusleirien ruokalistoilla. Vaikka meidän kerho meneekin telttailemaan ihan orgaanisesti omin ehdoin, niin tutut ja turistit haluavat täydenhuollon safaripaketteja, joissa hyeenat nauraa teltan takana, aamutee kannetaan vuoteeseen ja hieronnan saa jälkkäriksi. 

Ollaan koko ilta suunniteltu Teresan kanssa tulevien kuukausien reissuja, ja ahmittu suklaakakku siinä ohessa :) 
 Praktiikkana on, että tulijat hoitavat reittilentonsa Suomesta, mutta minä klaaraan ja buukkaan reissut ja safarit paikan päällä, Teresan kanssa. Tarjonta kattaa koko repertuaarin, ja Teresan kautta saadaan vinkit sesongit parhaista leireistä ja taatusti rahalle vastinetta. Ettei käy niinkuin serkulle, joka oli tilannut koko paketin kotimaassa ja vasta täällä selvisi, että Mombasan biitsihotelli ei ollut rantaviivaa nähnytkään.
   
Meillä on kiva kuhina päällä, kun on ainakin pari  kolme letkeää tutturyhmää tulossa paikan päälle alkusyksystä.  Kaikki haluavat nähdä sen Avarasta Luonnosta tutun Serengeti-Masai Maran gnuiden massamuuton ja joen ylityksen, tietysti. Silloin on sesonki kuumimmilaan ja buukkaukset kannattaa hoitaa jo nyt. 

Ja meidän perheen oma testiryhmä lähtee Masai Maraan suoraan Suomen lomilta heinäkuun puolessa välissä.

S

Saatiin aika mukavat suunnitelmat paperille, ja nyt ryhdytään pistämään toimeksi. Ei, en ole mitenkään virallisesti mukana turismibisneksessä. Omana vilpittömänä lehmänä ojassa on vain jaella sydämen tykytyksiä ja ikimuistoja kavereille myöskin. Plus salmiakkia ja Fazun sinistä tuliaisiksi. Ei mitään sen kummempaa. Sitäpaitsi karjalaisia juuriani voi linkittää tähän iänikuiseen hääräämiseen ja hamstraamiseen;). 

By the way, viikon päästä tähän aikaan on jo loma. Huh.

Sunday, 10 June 2012

Sisters

Auringonnousu ja nuokkuva Nairobi. Takapenkillä puoliunisten muksujen seassa on pakattuna kenttäaamiainen ja kamera. Plääninä löytää leijona, mieluiten perheineen ja pentuineen. Nairobin luonnonpuisto on puolituntia kotiportilta, ja antina koko enchalada eläimiä ja maisemia. Aluehan on todettu yhdeksi mantereen helmistä, sillä mistään muualta ei löydy pääkaupungin kupeesta täysin suojeltua ja luonnontilaista savannialuetta - koko eläinkunnan kirjolla. Savanni on avointa ja villiä, aidattu vain kaupungin puolelta kaikkien osapuolten hyvinvointia ajatellen, joten mitään taetta ei ole mihin eläimiin törmäilee piipahdusten aikana.  Joskus savannin anteja on pilvin pimein, joskus voi taas joutua ajelemaan tuntitolkulla yhden seepralauman löytämiseksi. Annettiin kuskille (ikiomalle ihanalle;) pitkä toivomuslista päivän tavoitteista ja lähdettiin reissuun. Jos ei mitään muuta, niin messissä oli ainakin raparperipiirakka, sampanja ja muut helyt brunssia varten.


Pyhäaamuna kaupunki on tyhjä, ja päästiin niistä pölyistä nopsaan. Savannilla meitä odotti horisontti  ja heti alkoi hengittäminen helpottaa. Sateiden myötä ruoho on pitkää ja hyvin ovat eläimet piilossa – mutta kyllähän me nähtiin vaikka mitä. Antilooppeja sadoittain, kirahvit kurkotellen akaasian latvoja, muutamat seeprat raitoineen, kurjet, kotkat, strutsit, haisevat puhvelit, paviaanit perheineen. Kun näkee eläimet aidosti omassa elementissään vapaina ja villeinä, niin se vetää muksutkin hiljaiseksi – onnenhenkäys on aina mukana.
Nälkä vei mennessään ja koukattiin brunssille peltojen ainoalle paikalle, jossa saa luvalla poistua autosta – omalla vastuulla ;) ja raparperipiirakka oli muuten täysi suksee. 


Oltiin jo kurvaamassa kohti kaupunkia, ja niin siinä ne olivat. Siskokset kuin ilvekset; kaksi nuorta naarasleijonaa lampsimassa keskellä hiekkatietä ilman huolen häivää. Käsittämätön tuuri, vain me ja ne. Välillä hyppäsivät tien poskeen tiirailemaan, ja taas takaisin tielle jatkamaan matkaa. Pari metriä meidän puskurista. Muutama sata metriä kuljettiin rinta rinnan, antoivat meille viimeisen poseerauksen ja siskot hävisivät heinikkoon.  Sanattomina kaikki tyynni.


Kaikki tämä tässä melkein omalla takapihalla. Kuski sai aploodit ja suukot koko seurueelta. 

Hyvä viikonloppu takana, täynnä kukkia ja kissoja ;)