Sunday, 30 September 2012

The Boer Kitchen



Tänään on leivottu, lenkkeilty, lorvittu, leikitty ja levätty laakereilla. Pilvetön taivas, ihana sunnuntai  perheen kesken ja tunnelmana kovasti buuri. Kyllä, siis buuri. Ollaan kutakuinkin buureja enemmän tai vähemmän tässä porukassa – isän perintönä. Nyt kun on vielä buurimamma piipahtamassa, niin laitettiin kaikki mahdolliset buurireseptit likoon ja keittiö mullinmallin. Tosin näissä buurihommissa isäntä hoitelee suuremmat linjat ja rouva keskittyy kekseihin ja koristeluihin ;)

Heti aamusta laitettiin pimujen kanssa taikinat tulemaan – mikään ei hakkaa kotikutoisia piimäkorppuja. Siis buurisellaisia totta kai. Sotkettiin jauhot, sokerit, siemenet, piimät ja saatiin koko lastillinen Ruskeja.  Kivikoviksi kuivattuja kannikoita. Taivaallisia teen kanssa.

Käytiin välillä metsässä juoksentelemassa, ja buurimieheni otti pihakeittiössä vallan. Laitettiin perinteinen Potjie tulille. Valurautapata, slow cooking ideologian muinaisversio. Lampaan potka palasina, sekaan kaikki mahdolliset vihannekset, hiukan lihalientä ja punkkua. 5 tuntia kypsyttelyä tulilla, ja parempaa saa hakea.

Jälkkärinä Melktart, maitopiirakka (kuulostaapa kummalta). Taas kaiken yksinkertaisuuden huipentuma. Murupohja, ja päälle maito-muna-jauho-sokeri-seos. Koko homma hoituu minuuteissa, sillä piirakkaa ei paisteta – jotenkin vaan koko touhu jähmettyi ihan itsestään. Ihmeellista buurimagiaa.

Eli on siis syöty ja nautittu. Palan painikkeeksi otettiin nurkkajussit ja maratooniskypet.

Hommat balanssissa siis, ja viikko voi alkaa. Ihanaa pyhäiltaa kaikille. 

Saturday, 29 September 2012

Deco Deco


Ilmassa on selvästikin sisustusta. Olen tässä selaillut suloisia sivustoja ja blogeja, toinen toistaan ihanampia home deco-juttuja. Samalla sain vielä Rouva T:ltä tehtävän pongata IKEAn kuvaston lempparit. Oi, mitä suolaa haavoille – hirveä hinku huonekaluhankinnoille ja lähin IKEA on kolmen tuhannen kilsan päässä.  Tähän jomotukseen ei tepsi  afrikkatilpehööri, vaan nyt tarvitaan todellista designia, eleganssia, klassista. Toimesta tuumaan, ei muu auttanut. Nairobistahan saa kaikkea - ei helposti ehkä, ei halvalla tietystikään - mutta saa kun tulee tulenpalava tarve. Nyt tuli.

Vietin orpiksessa aamun, ja sieltä suoraan läpi pölyn ja ruuhkan kohti sisustajan taivasta. Palacina Interior tarjoaa unelmia, kultaa ja kimallusta. Tajuttoman ihania huonekaluja, sitä sun tätä turhuutta.  Tarkoituksena oli vain hiplailla, haaveilla ja päästää suurimmat sisustushöyryt ulos. Ja pah, mukaan tuli uusi pöytä telkkarihuoneeseen. Saipa Arterkin puinen antaa tietä ruosteiselle metallihökötykselle lasikannella. Aika ihana, simppeli ja sopii niin napakasti siihen yläkerran takan eteen. 

Huoh, helpotti.

IKEA-projekti oli kiva. Ja kärkikolmikko on .... pyöreä peili metalliraameilla, herkkuturkoosi kärry, ja tosi kivat tuolit ruokapöydän kaveriksi... namupaloja kaikki tyynni. Jokaisen ottaisin omakseni, moninkertaisesti. Ehkä joskus ollaan IKEAn naapurissa, ehkä joskus. 



Thursday, 27 September 2012

Work Life Balance



Tällä viikolla on mielessä vilahtanut muutamia omasta mielestä ihan fiksuja juttuja. Tärkeiltä tuntuvia ainakin.      Tasapainoa. Balanssia. Kohtuutta. 

Meneillään on hyvä draivi ja biorytmit yläkäyrällä. Duunissa hyvät meiningit, hemmetisti tekemättömiä juttuja, mutta hommat tuntuu olevan hanskassa jotenkuten kuitenkin. Stressinhallinta hyvässä jamassa ja seurana uusi hyvä tiimi. Kotirintamalla nurkat on kunnossa ja sielu lepää – rauha maassa, riemu katossa, ja neidin köhä on taltutettu. Mutta tässä tytön toipumisprosessissa olen viettänyt piirullisen enemmän aikaa kotona. Tullut kotiin himpan verran normaaliinpaan aikaan. Tälläinen tunnilla tuunaamineen kotiinpäin on parantanut arjen laatua ihan silmissä. Tosin pieni lommo normisuomalaisen naisen työetiikalle, kun en enää olekaan se illan viimeinen byroossa roikkuja – olen vaan reippaasti kerännyt kimpsuni auringonlaskun aikaan ja suunnannut kotiin.

Kun hommat on balanssissa, niin kaikilla suunnilla on hyvä olo. Hommat luistaa, perhe kehrää ja siinä sivussa on minuutti myös itselle, oma hetki. Ja joskus saa tuoda töitä kotiinkin, kone sylissä, uutiset päällä, mies liki, muksut nukkumassa, niin siinä sohvan nurkassa on ihan hyvä hiukan parantaa maailmaa. Kunhan kohtuudella, kunhan vapaaehtoista. Voikun pystyisikin pitämään balanssin näissä hommissa, mutta ei tarvita kuin yksi sen siunattu trombi duunissa, niin hommat taas luisuu käsistä. Mutta yritys hyvä on kuitenkin meneillään. 

Taisin tosin vetää tämänkin balanssin hakusen hiukan överiksi;)... istun meinaan torstai-iltaa yksin blogspotissani pihan perukoilla, kynttilänvalossa, ja hiukan hoitamattomia hommia tuijotellen. Itseasiassa kuitenkin ihan vaan nautiskelen -       lasi kuivaa valkkaria ja blogit. Perfect. 




Monday, 24 September 2012

Poppadropit


Tytön päiviä jatkunut pikkuköhinä on äitynyt tosi harmittavaksi yskäksi, joka pitää koko huushollin hereillä ja pistää tyttökullan tosi poloiseksi. Sen siitä kaikesta lehdellä soittelusta ja altaassa plutraamisesta saa;). Ei mitään vakavaa, ei kuumetta, ei sen suurempia tuskia, mutta harmittavaa ja väsyttävää. Lääkärille ei olla vielä menossa, vaan nyt otetaan kotitropit ja poppakonstit käyttöön. Niitä onneksi on. Ei omasta takaa, vaan meidän sulatusuuniyhteisöstä. 

Vuosien mittaan olen saanut introt jos jonkinmoiseen vaihtoehtolääketieteeseen - on afrikan omat metkut, on kyseenalaista kiinalaista, ja sitten tietenkin kaikkien rohtojen ylipapit Intiasta. Siis meidän naapurit. Intialaisissa kotihoidoissa lienee ihan vinha perä - aineosina tuttuja kotikaapin mausteita ja yrttejä. Ehkä jokseenkin yllättäviä yhdistelmiä, mutta kelpona referenssinä toiminee vuosisatojen reseptitestit ja triljoona koekaniinia. Kaikillehan on tutut eukalyptyshöyryt, inkivääriteet  ja kamferitipat - mistäs muualta kuin kaukaa idästä. I rest my case:). Näillä puheilla saatiin seuraavanlainen reseptirepertuaari tytön yskään:

- Puoli desiä juoksevaa hunajaa ja pari ruokalusikallista kurkumaa joukkoon. Lusikallinen tätä keltaista tahnaa sopivaan tahtiin pistää yskän kuriin. Kurkuma kutittaa kurkussa ja yskä talttui silmissä. Maistuu tytölle. Ja äidille. 

Pari murskattua valkosipulin kynttä, kiehuvaa vettä ja lusikallinen kurkumaa. On kuulemma yskän pahin vihollinen, mutta maku on karmea.

Tahna hunajasta ja kanelista tepsii kuulemma köhään kuin köhään. Reippaasti vaan kanelia ja vesi valuu silmistäkin.

- Tuoretta inkivääriä raastettuna, kuumaa vettä, sitruuna ja hunajaa. Vanha tuttu ja illan pop kaikille! Ihan oikeasti ihan älyttömän hyvää. 

Kuminan siemeniä ja kiehuvaa vettä, ripaus jauhettua inkivääriä mukaan, anna seistä, siivilöi siemenet pois, jäähdytä. Maistele tusinankertaa päivässä. Ei olla kokeiltu, vielä. Ei ehkä houkuttelevimmasta päästä. 

Synnynnäinen skeptikko vaikka olenkin, niin näihin loitsuihin uskon. Kurkumatahna ja inkivääricocktail siis yksinkertaisesti toimii.  Tyttö kuulostaa nyt jo paremmalta, ihan orgaanisesti, ja happi kulkee. Syysflunssa melkein selätetty.


Sunday, 23 September 2012

My idea of good company


Siis mä en kestä miten ihanat lapset mulla on. Bla bla bla, juuri sellanen aloituslauselma, jolla takaa kyllästymisen just about puolelle potentiaalisista lukijoista. Silläkin riskillä jatkan samaan tahtiin - kun on pakko. Ne on ihan oikeasti fiksuja, kilttejä, äärettömän empaattisia,  taivaanlahjoja (toisinaan), ja parasta seuraa; ne on myöskin äänekkäitä, ärsyttäviä,  riiteleviä, kaiken energian imijöitä, melkein piinoja (toisinaan).  Tänään olivat unelmia. Mies on duunissa koko viikonlopun, joten  mulle lankesi lauman syöttö, huolto ja johto – mukaanlukien anoppi vielä hännillä. Eilinen vilahti täydellä henkilökunnalla ja kaverilaumalla meidän nurkissa, joten emännälle easy. Tälle päivälle suunniteltiin  tynkäperheelle äksöniä heti aamusta, kunhan saatiin kaverit ensin palautettua omilleen.

Otettiin haikki takapihalle, siis meidän lähimetsään joka on minuutti meidän portilta. Tuhat hektaaria ikimetsää ja viidakkoa. Seikkailtiin vesiputouksilla, ryövärinluolissa, bongailtiin bambeja ja hikoiltiin helteessä. Parin tunnin keikan jälkeen ainoa järkevä vaihtari oli tulla klubille pesemään pölyt uima-altaaseen (juu juu), tilaamaan tuhti kunnon lounas, jätskiä mielin määrin ja huuruinen kylmä valkkari. Tenavat altaassa, minä näppäimillä. 

Mut on virallisesti tänään äänestetty nurkkakunnan parhaaksi äidiksi - by the best ever panel;)


Saturday, 22 September 2012

Hyvät ihmiset


Päivä vasta puolessa ja jo on viety viirun verran asioita eteenpäin, ja toivottavasti himpan verran pistetty iloa&hyvää kiertoon. Takana neljä palaveria, aamuteet orpokodissa ja capuccinot kahvilassa. Pinotolkulla papereita ja metri muistiinpanoja. Mua on pyydetty mukaan pariin tosi kivaan vapaaehtoisprojektiin, ja nyt suihkitaan pää höyryssä niiden tiimoilta. Onneksi hyvää on vielä olemassa, roppakaupalla, ja sen kun pystyy paikantamaan - niin yhteishyvällä saa tätä meidän Tellusta tuunattua parempaan suuntaan. 

Projecti Ykkönen on orpokotioperaatio. Mogran orpiksessa on toista sataa riekaleille revittyä, säälimättömästi riepoteltua, raiskattua ja roskiin heitettyä lasta. Kaikki suloisia, mutta äidittömiä, isättömiä, ja viittä vaille kaiken menettäneitä. Mogran orpokoti on kuitenkin se lottovoitto ja melkein taivas. Olot ovat vaatimattomaakin vaatimattomammat, vain perustarpeet katettuina, mutta joka tenava on turvassa, oma sänky, oma tyyny, aamupuurot ja iltavellit. Kouluunkin pääsisi,  mutta taival on suunnaton ja pienimmät eivät jaksa. Lähtö ennen auringonnousua, takaisin kotiin vasta illaksi. Nyt ollaan ihanien suomalaisten kanssa keräämässä varoja pieneen koulubussiin. Kaikki näyttää hyvältä, tohinaa piisaa Suomessa ja täällä, eteenpäin mennään ja ilon olo on huima. 

Projekti Kakkonen on lokakuun gaalaillallinen, jossa kerätään varoja täkäläisiltä bisneksiltä ja hyviltä sydämiltä. Tarkoituksena on saada muutamalle slummien huippuoppilaalle stipendirahat kokoon lukiota varten. Tarjota mahdollisuus ja tulevaisuus. Gaalassa syödään, juodaan ja tanssitaan, ja joka penni menee suoraan hyvään. Itse olen illan vetojoukoissa, ja so far so good - illasta tuntuu tulevan suksee;)

Nyt kotosalla, kehräten ja hääräillen, ja iloa kierrätellen ihan omissa joukoissa. 


Thursday, 20 September 2012

Iltavuoro



Viikko lähenee loppuaan ja deadlinet pakkaa päälle. Itsekullakin. Hiukan kyllä sydämen alta liippaa, kun junioreilla tuntuu olevan samansortin takarajoja kun meikäläisellä - itse olen paksua nahkaa ja stressinsietokykyä kasvatellut duunin puitteissa jo muutamat vuodet, mutta että se ruljanssi vie mennessään meidän pienimmätkin. Projektia projektin päälle, on se sitten koulu tai konttori. 

Otettiin Allun kanssa härkää sarvista, ja livahdettiin hienosäätämään produktioitamme studion puolelle. Viriteltiin tunnelmat, briiffattiin toisemme illan tavoitteista ja ryhdyttiin toimeen. Vaihdettiin ajatuksia, ideoita ja annettiin palaa. Pitää muuten sanoman - hiukan on äidin rinta rottingilla - että meidän ad hoc aivoriihen pienempi osapuoli hakkaisi muutaman seniorikolleegan ihan mennentullen ;)

Tukijoukot kyökin puolella siskon johdolla hoitivat osansa moitteettomasti, ja saatiin illan kyytipojaksi uunituoretta mutakakkua, taivaallista - tulipahan sokerin ja suklaan viikkokiintiöt täyteen samalla. 

Hommat saatiin pulkkaan, ja viikonloppu voi melkein alkaa. 

TGIF, just about. 

Tuesday, 18 September 2012

Sävel & Sävy


Eipä ole vahveroita ei. Ei tatteja.  Eikä pihlajanmarjoja maljakoissa. Tai saaren havupuita havisuttamassa pisaroita tarpojan niskaan. Toki on hempeitä pimeitä iltoja, sadettakin silloin tällöin, mutta lämpöiset tuulet ja kukkivat puut eivät onnistu herättämään sitä odoteltua syksyn säveltä. 

Aito syksy on ehdottomasti vuoden kulun herkullisin sesonki, ainakin hetkellisesti.  Syksyssä on mukana sopiva ripaus haikeutta, menneen kesän tuulia ja odotuksia tulevan talven pipoista ja kinoksista, toiveita intiaanikesästä, haaveita ensilumesta. Kynttilät ja nukkupeitot. Ja ne värit – palavat oranssit, syvät sammaleen vihreät, ruskeankirjo, ja totta kai ne fifty shades of grey ;) Alkutalvi on jo ihan toista, ihan toista. Lokakuun  loppuun mennessä ovat jo kaikki lomaenergiat huvenneet täälläkin päässä, koti-ikävä hiipii kuvioihin mukaan, ja kammolla odottellaan ensimmäisiä tonttujuttuja – silloin aukeavat taas padot, kanavat ja Kotka Rankin alakulot.

Mutta, mutta, keskitytään nyt syksystä haaveiluun, ja helou helou, meillähän ollaan kesään menossa. Hottis. Olin jotenkin jo niin mielessäni kotikadulla syystuulen riepoteltavana. Ylös, ulos ja helteeseen. Piha täynnä kukkia, syksyn sävyt kaikkialla;)

Hyvillä mielin, kaikesta huolimatta. Ja juuri siksi. 

Sunday, 16 September 2012

Arkinen sunnuntai

Juupa juu, ihan tavallista oloa, visusti kotona oloa, perheen kanssa hyrräämistä - ja hiukan eilisistä hiluista toipumista;). Aikani kuluksi napsaillut kuvia päivän menosta, keittiössä lähinnä. Ilman mitään stailailuja tai retusointeja. Raakamateriaalia siis. Kaiken arkimaisuuden kruunuksi väsäsin vielä lihapullat ja keitetyt perunat pöytään. Meillä on taas talossa väkeä, on anoppi visiitillä ja poikasten viikonloppukaverikyläilyjä - joten ruuhkaa keittiössä. Suloista. 


Tänään arkisesti, mutta eilen oli glamouria yllin kyllin. Kavereiden 40-juhlat, joita juhlittiin isolla porukalla, ja ehdottomasti parhaat hipat pitkiin aikoihin. Kuvitelkaa - öinen sysimusta viidakko, suunnaton beduiiniteltta, punainen matto, valonheittäjät, valkoinen tanssilattia ja diskopallo. Heh. Cocktailmekkoja ja ilotulitukset. Tunnelma kanvaasissa, ehdottomasti. 

Arkea ja juhlaa, hommat balanssissa. Mukavat viikonalut kaikille. x


Saturday, 15 September 2012

Hiukan hömppää, hopeaa ja helmiä


Olen monestikin vinkunut sellaisen normi-shoppailun puutettä täällä meidän nykyisillä kotikunnailla.  Kun tahtoo jotain-kivaa-pientä-ihan-muuten-vaan-ilman-mitään-varsinaista-syytä-tai-tarvetta, niin eipä onnistu, ainakaan helposti. Tosin ei kovasti ei haittaa, meillä on jo kaikkea mitä tarvitaan ja - paljon liikaakin. 

Mutta. Aina on olemassa se iso Mutta. Vaikka halpis normikama uupuukin, niin täällä on käsillä paljon ùber-luxusta. Itämaisia silkkimattoja, kaukoidästä tuotua antiikkia, käsintehtyjä nahkalaukkuja, jalopuuhuonekaluja, ja oih koruja. Aivan mielettömiä uniikikoruja, tanzaniiteista rubiineihin. Helmistä hopeaan. Kenia on houkutellut mailleen paljon taiteilijoita, artesaaneja ja suunnittelijoita ympäri maailman - etsimään inspiraatiota hyvässä ja helpossa elossa auringon alla.

Jos on iso Mutta, ja joskus tapahtuu vielä isompi Must. Näin kävi tällä viikolla. Näin korvikset, jotka veti polvet kippuraan ja jotka on aivan pakko saada. Totaalinen must. Kaivoin käsiini suunnittelijan nimen, otin yhteyttä, hän puolestaan selvitti studionsa syöverit, ja muutaman päivän päästä sain varmistuksen -  yksi pari jäljellä! Lauantaiaamuna otin citysafarin taiteilijan työhuoneelle Nairobin ulkopuolen britti-hippi-arty-farty-yhteisön  studioille. Melkein jäin sille tielle. Taidetta, koruja, vaatteita, tilpehööriä ja muita upeuksia, joista ei voi kuin haaveilla. Kaikki uniikkeja upeuksia, joista useimmat tupsahtavat yleisölle vain axiksella Lontoo -NY-Tokio-Dubai.

Sain koruni  - hopeiset, käsintehdyt, tuplasolmulla, inspiksenä Intia, produktiona Kenia, antiikkihelmet, ihan mielettömät. Mukaan tarttui pienemmät hopeiset arkikierukat. Bingojen bingo.

Olen liidellyt uudet killuttimet korvissa pitkin päivää, josta meidän pimulauma sai inspiksen:)
Meillä on nyt korupaja pihanperällä.

Kimalluslauantai jatkuu mukavissa merkeissä. Iloa kaikille. Meillä alkaa juhlat.