Wednesday, 31 October 2012

Malttamattomana


Otin oman blogihetken tänä iltana, kävin ihan rauhassa kurkkimassa, ihailemassa, moikkaamassa ja haistelemassa tunnelmia muiden saroille. Joulufiilikset on ihan selkeästi hiipimässä mukaan arkihetkiin; kynttilöitä, himmeitä iltoja, punaviiniä, havunoksia, lumipeitteitä. Tunnelmia taivaasta, meikäläiselle.

En aio langeta jouluiseen koti-ikävään ihan vielä, sillä muuten ei marinalle tule loppua lähiviikkoina. If you can´t beat them, join them. Eli rohkeasti ryhdyn herkistelemään näilläkin levelysasteilla. Harjoitellaan joulunodotusta. Pimeät illat ovat omasta takaa, pinkit kallat saavat nyt ajaa havujen virkaa vielä toistaiseksi, tuikut Iittalan Aalloissa, ja KitKat. Not bad. Tosin Arja Korisevan sesonkisikermät saavat vielä odottaa;)

Kuukausi vielä, ja sitten voi virallisesti räjäyttää joulupankin – ihanaa - kilsa valoja, kuutio palloja ja tonni kimallusta. Miljoona piparia ja samanverran torttuja. 

Joulu on vaan niin ihana. 


Sunday, 28 October 2012

Surprise, surprise, surprise in deed






Laiska aamu, brunssi pitkällä kaavalla, tunnelmaa ja himpan verran ikävänkiherrystä. Päätettiin lähteä hakemaan puhelinverkkoa, jotta saadaan soitto kotiin. Kumma kyllä, pakattiin kassitkin kyytiin ja otettiin kokka kohti savannia. Jos olin ollut ihmeissäni edellisenä aamuna, niin sama hämmästys ja kummastus jatkui. Eipä huolta, pilvetön taivas ja maailman parasta seuraa.

Muutaman mutkan kautta päädyttiin hortoilemaan järven rantanurmille, toiveena löytää salaattia ja limpparia. Löytyi – ja paljon muutakin;) Ensin puskan takaa tupsahtivat tenavat, ja sitten kaikki kaverit! Teltat pystyssä, pöydät ja tuolit, kylmäkallet ja korkkiruuvit, ja minä ihan pölkyllä päähän lyötynä. Sanattomana ilosta ja sekaisin onnesta. Tunnelma taivaissa, rakenneltiin pitkänpitkä pöytä akaasioiden alle ja siellä turistiin aamutunneille asti. Välillä nikkaroitiin nuotio, välillä käytiin köllimässä isoilla kirjavilla tyynyillä, paloiteltiin iltakakut, painettiin puuta muutamaksi hetkeksi ja jatkettiin hyvän mielen maistelua taas heti aamusta. Pienet ja isot, kaikki kimpassa.

Tehtiin tukkutolkulla muistoja, jotka ovat visusti tallessa hamaan tulevaan. 

Näillä eväillä on ihanaa aloittaa taas vuosi lisää hyvää elämää. 



Matkoilla, ei vastaanottoa


Perjantaiaamuna venyttelin vapaapäivän huumassa verkkareissa verannalla, kun mies ilmoitti, että pakkaa tyttö reppusi, tunnin päästä  karataan kahdestaan. Ja mehän ei yleensä. Ilman kummeja ja mummeja lähiteinoilla meidän tapana ei ole livahtaa reissuun  junioreitta – mutta nyt oli kuulemma kaikki järjestelyt loppuun asti  hiottuna, hoidot ja siskot buukattuna. Kaikki salaa ja selän takana, I hear.

Ajeltiin aamun tunnit ja päädyttiin keskelle paratiisia joen mutkassa. Pieni butiikkisafarileiri, vain muutamalle vierailijalle kerrallaan. Meillä ikoma olkikattoinen maja viidakossa, tassuamme terassilla, näkymät joelle, skumppa kylmässä, ja ihan vain me kaksi –paitsi kirahvikaverit kuikulemassa ikkunoista sisään;)

Voi miten me nautiskeltiin. Otettiin joka hetkestä vaarin, juteltiin koko elämä, ajeltiin savannilla, käveltiin savannilla (!! hiukan kauhusta kankeana kyllä, mutta onneksi oppaalla oli keppi;), saatiin tykytyksiä maisemista, syötiin itsemme pyörryksiin, välillä nipisteltiin-onko-totta, ja illalla majalle hiippaillessa melkein otettiin nokkakolarit leopardin kanssa. Ja totta kai joka toinen tovi funtsittiin lapsia ja vointeja – pikkupikku-ikävälläkin – niinpä, maailmalta tosissaan löytyy vielä kännykän kattamattomia laakson pohjia. 

Sain palan taivasta. 

Eikä tässä vielä kaikki;)




Thursday, 25 October 2012

TGI melkein F


Jos alkuviikosta kamppailtiin ikävän kanssa, loppuviikko on vierähtänyt kaaoksen kourissa. Siis totuushan on se, että vaikka on kauniit ruusut vaasissa ja valkoiset liinat pöydillä, niin arki voi olla yhtä sekamelskaa sillointällöin. Tai useinmiten, niinkuin meillä päin. Ei ne sotkut ole edes kirjoittamisen arvoisia, mutta jokainen tietää kun hommat tökkii ja kökkii. Siis ei todellakaan mitään vakavaa, vaan voipi olla että se ikävän alavire vain heijastelee lonkeroitaan moneen juttuun.

Mutta koko homma onneksi sai oikean perspektiivin tänään aamusta, kun kampesin itseäni auton ja keittiön väliä about kuusi kertaa – aina jotain unohtaen, sata minuuttia myöhässä, apinan pissat päässä (siis ihan totta), moisesta kurkkusuorana kirkuen. Ja ihan hiukan kiroillen. Auts. Elsa siinä tuijotteli sitä tohinaa tyynesti, marimekkopyjamassaan, nappasi kameran ja ilmoitti, että tästä saa vaikka kivan jutun sun blogiin, äiti. Voi rakas, miten repesin. Eli todiste on ohessa.  Sallikaa, koominen kooste. 


Mutta, jotta ei kuitenkaan unohdeta niitä kukkia ja kynttilöitä – niin tunnelma on nyt jo ihan toista. 13 tunnin duunipäivä takana, tunika kurtussa ja nuttura suhrussa, mutta olo oikea. Talo hiljainen, netti sylissä, rose kädessä. Huomenna on vapaapäivä, edessä pitkä viikonloppu, ja kaikki aivan ihanasti. Känkkäränkät on haudattu ja kuopattu, ja hyvät mielet on tässä ja edessä. Näin on päätetty. 

Enkä ota stressiä kaivertamattomista kurpitsoista. Edes. 

Love, Peace and Goodwill to everyone. Ja uusille lukijoille;)


Monday, 22 October 2012

Maanantai ja muuta



Anjan päivänä on syksy aina ollut syvimmillään. Tänään on ollut hiukan kaipuuta ilmassa ja mollimaista meininkiä. Päivä ollut pilvessä ihan kuin solidaarisuuttaan. Ikävä yllättää nurkan takaa. Ollaan tottakai juotu mehut, imeskelty tikkarit, saatu sitäsamaa suklaakakkua – kolmatta  kertaa tässä kuussa - tosin hiukan matalammalla profiililla. Rauhallista meininkiä kotosalla, lapset lomaillen, juteltu rakkaistamme, muisteltu ja mietiskelty, puhelinsoittoja ja virtuaalirutistuksia. Juuri sellainen tunnelma, että tänään olisi pitänyt pistää pitkä pöytä pystyyn ja istuttaa koko ihana suku siihen ympärille. Voi vitsi näitä välimatkoja. 

Maaginen sesonki kuitenkin jatkuu;) Pojalla on aina vaan sata ässää hihassaan ja saatiin illan piristykseksi taas uusimmat pro-korttitemput ala youtube. Onko se vanhemman polven ikä joka painaa, vai nuoremman fiksuus joka yllättää. Niin tai näin, niin höplästä vedettiin joka kerta. 

Vaahtokarkkeja, vaaleanpunaisia ruusuja, herttarouva, kunkku ja jokerit. Kyllä tämä tästä. 

Aurinkopäiviä meille kaikille toivotellen. 
xxx

Sunday, 21 October 2012

Talo rannalla



Takana on kolmen päivän retriitti. Perjantaiaamuna pakattiin kimpsut, kampsut, kukkapuskat, kaverit ja kamerat, ja otettiin suunta ulos kaupungin pölyistä. Oli talo, terassi ja nurmikentät, oli helle, järvi ja kirahvit. Niitä pitkäkauloja pyöri jaloissa melkein kiusaksi asti - siinä ne kurottelivat akaasian latvoja, kun me lipiteltiin skumppaa saman katveessa. Seeprat märehtivät ja bambit kipittelivät siellä sun täällä. Lueskeltiin, jutusteltiin, ihan vaan oleskeltiin ja välillä torkuttiin riippukeinussa. 

Illansuussa virtahevot rantautuivat nurmikolle, ja samaan syssyyn vetäydyttiinkin terassin puolelle ihan vapaaehtoisesti. Niiden hepojen kanssa on leikki kaukana, mantereen vaarallisin olio kuivalla maalla. Pistettiin miehet hippopassiin valonheittimien kanssa, kun oli ihan pakko päästä ihailemaan öistä taivaankantta, ziljoonia tähtiä ja linnunrataa. Otava yläsalaisin ja kuunsirppi kullankeltainen. 

Kokit tekivät tuplavuoroja, kun meidän kerho heitti taas gurmeet kehiin. Pitkiä brunssejä, hitaita illallisia. Elvistä ja Simply Rediä taustalla, puhelimet ja pädit pannassa. Välillä venyteltiin pylvässängyissä ja välillä jaloiteltiin savannilla. Törmättiin muutamaan pahantuuliseen puhveliin, ja käännyttiin nopsaan kannoillamme. Tenavat saivat päästellä pitkin mäkiä mönkijällä, kunhan pitivät kunnon hajuraon nelijalkaisiin.  Bongattiin lintuja, saatiin kiikariin 35 eri lajiketta - tosin ne miljoonat flamingot olivat ottaneen hatkat Tansanian puolelle, kuulemma. 

Että sellaista. Olo on kuin pidemmänkin loman nauttineena - huomenna taas arkeen, samalla kun meidän juniorit jatkavat vielä syyslomailua. Rakennellaan viikon proggista kotiporukoille, ja haaveillaan jo uudesta retkestä. 

Ihanat viikonalut kaikille. xxx. 

Wednesday, 17 October 2012

Born free


Kakkukierteessä kun ollaan, niin tänään oli sitten Elsan nimppareiden vuoro. Pari päivää myöhässä kalenterin koordinaateista, mutta tärinä ja tohina oli ihan aitoa. Ihanaa, miten satunnainen kakku-limppari-tsydeemi saa lapset innostuksesta ihan pyörryksiin. Sama kulmaleipomon suklaakakku, muumimukit ja kynttilänpuhallukset. 

Elsa on meidän ikioma leijonanpentu, lainaksi annettu, lahjana vastaanotettu, vapaana syntynyt.  Pienen pienenä ripakinttuna kotiin kannettu, suklaasilmä, syviä miettivä, maailmaa rakastava. Ilolintu, silmäterä, hyppyripeppu, kaikkien rakas. 

Parempaa nimeä ei voisi tytölla olla. Elsa - born free. Oman lapsuuteni lempileffa, kenialainen legenda vapaudesta ja rakkaudesta, uskosta ja onnenkantamoisista. Tositarinoista kaunein - joka monen kumman mutkan kautta on lopulta nivoutunut omaan elooni; tänään Keniassa, omaa Elsaani liki pitäen. Tarinaa jatkaa matkaansa; tyttö on lukenut kirjan nurkat hiirenkorvalle jo monesti, ottanut kaimansa tarinan omakseen kuin muinoin äitinsä saman ikäisenä.

Kohtalon lapsi. Ja nyt kuiskataan taas iso kiitos.

Seuraavat nimpparit on sitten sunnuntaina;)