Wednesday, 28 November 2012

Always in my mind


Duunireissu kun on, niin päivisin on keskitytty verkostoutumiseen, ideavaihtoon, kolleega-inspiksiin, mutta aamuvarhaiset ja illat on pyhitetty siihen tärkeimpään - katseluun, haisteluun ja maisteluun. Miten ovatkaan sielu ja silmät levänneet tässä kulttuurinkehdossa. Sieltä se arkkitehti-itse on kaivautunut kaikkien virkamiesviittojen alta ja nostanut kovasti päätään. Onneksi on vielä olemassa;) Estetiikkaa, historiaa, kulttuuria, tunteenpaloa urbaaniin ympäristöön. Islamilaisen arkkitehtuurin navassa. Ja minä ja kamera siellä syvällä, ihaillen ja syvästi huokaillen.  Mosaiikit ja marmorit, mauseleumit ja hamamit. 

Sitten on se toinen realiteetti; Rabatin slummit ja kurjuus, lampaat aamuruuhkassa ja katulapset iltaruuhkassa. Jonkinsortin balanssi tuntuu olevan kuitenkin läsnä -  iloa, solidaarisuutta, hyvää tahtoa ja oloa. Ja millä metelillä - laulut, huudot ja minareeteista kaikuvat rukoukset tasatahtiin. Yllinkyllin taikaa, teetä ja taateleita kaikilla. 

Muistikortit on täytetty ja lähtö edessä. Tuntuu, että nyt on vasta päästy vauhtiin ja nälkä on kasvanut syödessä. Se on selvä, että tänne on päästävä uudestaan. Seuraavalle reissulle seuraksi mukaan mies, muksut ja ne sallitut 12 tyhjää pakaasia.

It is time to go home now. 

Tuesday, 27 November 2012

Souk

                                                   Casablanca – Rabat, ihmeellinen Marokko





No news, good news. Hiljaisuus täältä suunnasta on tarkoittanut sitä, että emäntä on nauttinut Arabian antimista sydämen kyllyydestä viime päivät. Ja myös sitä, että pikkuruisen putiikkihotellin wifi-connexion toimii vain satunnaisesti silloin tällöin. 

Mutta mikä aikamatka onkaan meneillään - piipahdus vuosisatojen taakse turbaanien, basaarien, kerjäläisten ja kuninkaiden valtakuntaan. Tuhannen ja yhden yön maailmassa, ihan satua ja surrealisimia. Olen viime päivinä kulkenut Casablancan and Rabatin raitit ja markkinat ristiinrastiin, hengitellyt pimeiden iltojen pölyjä, yrittänyt soluttautua yhteen monista basaarien hämärillä kujilla, juonut minttuteetä mattokauppiaiden kanssa, luikerrellut hevosten ja taksien täyttämillä pikkukaduilla, tinkinyt hillittömästi, kikatellut kömmähdyksiä vielä hillittömämmin, ja nauttinut totaalisesti joka hetkestä. On ollut onnenkantamoinen liikkua paikallisten viemänä ja saada maistaa maan mainiointa lammasta ja Casablancan omaa olutta. Ollaan puhuttu politiikka kuppiloiden takapöydissä, ihasteltu Marokon ihmeellistä valoa ja pitkääkin pidempiä auringonlaskuja.

Matka jatkuu vielä tovin ja pakaasien painot kasvavat päivien lukumäärän kanssa samaan tahtiin. Yksi uusi kiinalainen matkalaukku liitty jo karavaaniin, saapa nähdä jääkö viimeiseksi;)

Friday, 23 November 2012

"Here's looking at you, kid."



Gotta run. Cause I´m leaving on a jet plane.

More to follow soon.

Guess from where?

xxx

Wednesday, 21 November 2012

Leipää ja sirkushuveja.


Nyt on niin paljon suuria juttuja, turtumista, mukatuskaa ja tunteenpaloa tapetilla, että pitää leputella käämejä ihan perinteisesti. Keittiössä. Omin käsin:

1. Jämäkkä suunnitelma (AKA resepti)
2. Kunnon resurssit (AKA tuore ruusukimppu)
3. Totaalista delegointia (AKA lapsityövoimaa)
4. Tehokasta täytäntöönpanoa (AKA raivovatkaamista)
5. Konkreettista tulosta, välittömästi (AKA impromptu juustokakku)
6. Mikä tärkeintä, tyytyväiset vastaanottajat (AKA koko kerho ja minä itse;)
7. Positiivinen loppuarviointi (AKA märkiä suukkoja) 

Ah, voisipa sanoa samat tämänkin duunipäivän tiimoilta. 

Mutta onneksi on tämä rekkalavallinen ihanuuksia kotinurkissa. Jotenkin kaikki hanttihommat saa perspektiivin, kun rantautuu stressin lamaannuttamana kotiin - ja suloinen sekamelska matikanläksyjä, etuvoltteja, kissatappeluja, tyttösalaisuuksia, kirppusirkusta, korttitemppuja ja rakkausrutistuksia ottaa ylivallan. Silloin kaikki palat napsahtaa paikalleen. Kaikella on tarkoituksensa. Kaikki on juuri niinkuin pitääkin. 

Ja NY Cheese Cake vielä kaupan päälle. Ja kakkukahvit ikioman kanssa;)

Monday, 19 November 2012

Bizaar Bazaar


Joulu on jo ovella. Aivan taatusti. Siitä satavarmana merkkinä on litania joulumyyjäisiä Nairobissa. Sellaista letkeää viikonlopun markkinameininkiä. Jokainen taitelijaksi-combo-suunnittelijaksi julistettu - tai ennenkaikkea sellaiseksi itsensä mieltävä tai halajava - on paikan päällä, oma kipsa hollilla, vuoden askartelut esillä, ja kolmen päivän myyntimaratooni on valmis. Tunnelma oli kuin ennen vanhaan; brittiaksentti raikuu läpi kojujen ja baarien, jokanaisella on bootsit liehuvien helmojen alla, cowboy-hattu letkeästi takaraivolla, pilotit nenällä. Jos on tarjolla tavaraa, niin on myös juotavaa. Lievästi humaltuneita kauniita ihmisiä siis keto väärällään;) Pimm´s kurkunsiivuilla taisi olla viikonlopun myyntivaltti.

Mutta onneksi myös valtavasti aivan hiukeaa kädentaitoa. Kaikkea auringon alla; on koreja ja koruja, silkkiä ja mattoja, hopeaa ja helmiä. Afrikkalaisia kankaita, kierrätyskeksintöjä, nahkaa parhaimmillaan, puuta, huonekaluja, antiikkia ja joulukoristeita joka lähtöön. Aivan taivas siis. Ja siellä se mammona kuiskutteli mun nimeä ja niinpä muutama namu oli pakko ottaa mukaan kotiin. Taas.

Onneksi sain samaan syssyyn hankittua mukavat joululahjat kotiväelle Turkuun. Ja taisi muuten lähteä hiukan enemmänkin tuliaisia kotimatkalle - oli pakaasit pullollaan, kun päivän päätteeksi halatiin hyvästit ja laitettiin seurueen pikkubussin kokka kohti kenttää ... ja kotia. Niinpä. Niinpä. Vakavaksi veti.

Täällä takaisin arjessa. Aurinkopäiviä ja sen sellaista suloista joulun odottelua. Onneksi on kaapissa Fazerin siniset, mustikkaglögit ja ruisleivät. Hyvät eväät jouluksi ♥  Saisipa vielä helteen pois hätyteltyä. Avot.

Ja totta kai kovasti iloisena uusista lukijoista, aina.

Sunday, 18 November 2012

Just.So.Fabulous.


Tämän jutun otsikko ja juuri on siinä tunnelmassa ja ambienssissa, jonka voi saada aikaan silloin kun kokoelma rakkaimpia kerääntyy saman pöydän ääreen, kaukana maan äärissä. Juuri näin meillä perjantai-iltana, onnenmyyrien kerhoilta.

Menyyt oli mietytty ja kuplivat kylmetetty. Kattausta varten kaivettiin häälahjat pumpuleista ja hopeat lattilankkujen alta. Lautasliinat tärkättiin ja viikkausniksit napattiin youtubesta, poikien valintana ja vastuualueena;). Tytöt saivat puuhakseen hoitaa nimilaput ja istumajärjestyksen, ja kokki apulaisineen operoi ruokapuolen. Kuhinaa ja kihelmöintiä vaikka muille jaettavaksi.

Illan tunnelma ja suksee tulee kuitenkin ennenkaikkea ihmisitä ja ilodesibeleistä, onnistuneet järjestelyt ovat vain bonuksen asemassa - ja meitä kaikkia onnisti. Illan aikana kerrottiin tarinoita, vaihdettiin viime kuukausien kuulumisia, naurettiin valtavasti ja muistuteltiin onnestamme. Käytiin läpi kuluneen viikon safarit, savannien upeus, Kilimanjaron lumihuippu ja leirien vieraanvaraisuus. Todettiin yhdessä kuorossa, että Kenian kauneus on henkeäsalpaava. Loppuillasta nukkuvia lapsia löytyi sieltä sun täältä, tahtoivat olla mukana tunnelmassa ja tarinoissa loppumetreille asti.

Voi mikä ilta. Perhettä, sukua, ystäviä. Voisikin pullottaa näitä tunnelmia; aina kun se tuttu koti-ikävä nostaa päätään, niin nuuhkaisisi pullosta isot hymyt. Toinen taattu terapia olisi taata jatkuva virta ihania ihmisiä meillä visiteeraamassa - joten tässä tulee nyt sitten avoin kutsu kaikille. Kannattaa harkita;)

Karibu sana!

Wednesday, 14 November 2012

Sarah made a trip around the world


Sarah on vanha ja on kipeät hampaat. Sarah on aina ollut kätevä käsistään, vaikkei kirjoittaa osaakaan. Mitä pienistä, näppärissä sormissa on jo monet ajat syntynyt kirjaillut liinat ja peitot, servetit ja pyyhkeet. Joka ikinen pisto on itse tehty, käsin tuunattu ja hartaasti harkittu. Pienen, vanhan ja köyhän naisen koko elämä on omissa sormissa, ja niistä kiinni, ihan kirjaimellisesti. Vuosien varrella ollaan Saran kanssa törmäilty mitä kummallisimmissa paikoissa, useimmiten kauppakujien käytävillä tai ostoskeskusten portailla. Siellä on leviteltynä sileät ja sievät liinat, koko varasto hollilla, lattialla, joka kappale ostajaansa odottamassa. Monta vuotta olen ollut muka liian kiireinen pysähtyäkseni, joko kädet täynnä virallisia ostoskasseja tai kitiseviä tenavia.

Onneksi kävi toisin muutama viikko sitten. Olin melkein kompastuttua Saraan, ja voih mitä ihanuutta pieni rouva piteli sylissään. Tilkkupeitto. Kirjava, tuhannesta palasta kyhätty, käsin kokoon laitettu. Ryhdyin juttuun. Kyllä, tilkkutäkki olisi kaupan, mutta ei lainkaan vielä valmis. Pitää pistämän villat ja vuoret, kantit ja kulmat, mutta kaunis olisi tuleman. Kolmisen viikkoa siihen vielä vierähtäisi, jos ostaja malttaisi odottaa. Kyllä tämä ostaja malttaisi.

Sovittiin mitätön hinta, ja vielä mitättömämpi käsiraha. Kuittivihkoa Saralle ei ole, mutta lehden kulma kelpasi muistilappuna. Sara pyysi, että kirjoittaisin siihen maksun summan, päivämäärän ja viltin nimen - a trip around the world.

Se kolmisen viikkoa vierähti, puhelin pirahti ja maailmanmatka oli valmis kotiinkannettavaksi. 

Saturday, 10 November 2012

Siirtolapuutarha

Onkohan mitään kotoisampaa kuin Marimekon vahakangas? 
Varsinkin kun lähin Marimekkokauppa on 7000 mailin päässä.


Lahjaliina pääsi estraadille, kun ollaan otettu ruokahuone arkikäyttöön. Yleensä meidän remmi oleskelee keittön pitkän pöydän ääressä, mutta nyt on taas talossa sen verran paljon pulinaa ja populaa, että ollaan tehty kastijako ruokatunneille; juniorit keittiössä, seniorit olkkarissa. Retrovahakankaat molemmissa;) 

Pääsin jo leuhkimaan miten meidän olkkari on valkaistu. Sekin on aika suhteellinen käsite, sillä eihän näitä huusholleja valkoiseksi saa tekemälläkään. Tummat lankut lattialla, ja samat tammet seinissä. Pienet ruutuikkunat ja kaiken kukkuraksi vielä paneloidut kattolaudat. Paneeleihin ei voi kajota, mutta katot ja seinät siveltiin valkeiksi, täydellä kiillolla. Maalikauppias kyseli, että mitenköhän isosta kylppäristä on kyse - johon totesin, että nämä kiiltomaalit tulevat muuten ruokasaliin. Niinpä.

Ruokala siis kiiltää ja on kunnossa. Hyvä, sillä tulevana perjantaina on tiedossa isommanpuoleiset istumadinnerit. En rohkene edes ajatella, että ottaisin konnolleni koko touhun, joten olen ottanut avuksi gourmet-kokin siksi illaksi. Tänään suunniteltiin kokin kanssa ruokalista, josta tuli aika mieletön - neljällä laadulla. Kokki hoitaa  shoppailut ja sapuskat,  mun korteni keskittyy kattaukseen ja viineihin. Ei lainkaan huono roolijako ;)

Ja sitten päivän kohokohta, tänään tuli yhdeksän sydäntä lähellä olevaa vierasta viikon safarille. Haettiin seurue juuri kentältä, halattiin hurjasti ja monesti.

 Edessä on kotimainen viikko. Ihana kotimainen viikko.