Sunday, 30 December 2012

Hot and a lot

Nopsa signaali etelasta (ja ilman pilkkua aan ja oon paalla, sori..); pehmea laskeutuminen ja haipakkaa ever since. Kuumien aaltojen vietavana ja ilmastointilaitteista riippuvaisina, siis helle on kova, mutta sehan ei menoa haittaa. Ollaan tietysti ja kovasti nautittu sukuloinnista. Etela-Afrikkahan ei koskaan jata kylmaksi, ei missaan mielessa. Tuhansien vastakohtien keidas - suunnatonta vaurautta, aaretonta rikkautta, hulppeita lahiokeitaita ja maailman-ihan-oikeasti-suurimmat ostoskeskukset (ja muuten ihan ykkonen mita tulee ensiapuklinikan antimiin;), samalla kun puskien takaa pilkistaa se toinen realiteetti, megaslummit ja raadollinen koyhyys. Sellaista surrealismia toiselta planeetalta. No, naista komplikaatioista kirjoittelen taas taatusti tuonnempana, mutta nyt keskitytaan just tahan hetkeen ja meidan kerhon joululomaan. Himpan verran siis taikaa ja magiaa kasilla. 

Kaikki suloisesti, suuria suunnitelmia lahipaiville, nautitaan taysilla. Agenda jatkuu hyvan seuran, hyvan ruuan, ja mukavan menon mainingeissa. Muutamat ravintolat ja putiikit eksykoon matkan varrelle:) Tama myos lienee vuoden viimeinen sepustus, joten: suurta iloa, onnea, riemua ja rakkautta kaikille, ihan jokaiselle, roppakaupalla. Jatketaan samaan hyvaan malliin vuonna 2013.

Suuren suuri kiitos piipahduksistanne, pidetaan linjat auki all along:)

Love, Peace and Good Will. 

Wednesday, 26 December 2012

Cat Stevens & tiskivuori



Jälkijoulujen ihanuus tuli tarpeeseen. Sohvailtiin, syötiin, otettiin joulutorkkuja ja oltiin koko konkkaronkka pyjamissa aamusta iltaan. Siis eilen. Tänään olikin sitten toinen ääni kellossa. Ryhtiä toimeen ja saatiin siivottua hyvä osa huushollia jo heti aamut´uimaan. Paperit ja piparinmurut pois lattioilta, itse otin keittiöhaasteen vastaan. Tuli raavittua jouluruokien riippeet koirille, punaiset liinat pesuun ja häälahjat takaisin jemmaan. Ja tiskattiin kokonainen vuori, meilläpäin kun homma hoituu vielä käsipelillä. Joulukanavat vaihdettiin arkiradioon, ja hyvällä musiikilla saatiin talo takaisin ruotuunsa.

Rakastan joulua koko sydämestä, ja hekumoin viikkoja asian tiimoilta - siis etukäteen. Mutta tapanina on olo jo kylläinen ja joulua laitetaan pussiin pikkuhiljaa, mutta varmasti. Niin tänäänkin. Saldona: siisti talo, yksi kirja kannesta kanteen, yksi tohinoissa murtunut poikavarvas, ja de lux-marsuhäkki itserakennettuna a la mies ja lapset.

Huomenna edessä piipahdus arkeen, pikapyörähdys duuniin, pakaasit riviin, piksut ja passit mukaan, suuntana kenttä, kone ja sukulaiset. Nope, ei Turkuun ei;(, vaan suoraan etelään niin pitkälle kuin pääsee... Etelä-Afrikkaan.

Näillä tunnelmilla toivottelen kaikille maailman parasta loppuvuotta - ja peukut pystyyn toimivista linjoista myös siellä maan äärissä:)

Everyday is a gift. Be Grateful. Be useful.

Love to all.

Tuesday, 25 December 2012

Nappiin meni ♥


Meillä on joulu kultainen - adventtien kinos- ja kotikaipuusta huolimatta. Kinkussa eilen oli asteita 78°C, saunassa 82°C ja varjossa 24°C. Perinteet ottivat ylivallan viime päivinä, ja askarteltiin talon viiden naisen voimalla karjalanpiirakat, joulutortut, kraavattiin lohet, imellettiin laatikot ja sekoiteltiin kaviaarihässäkät. Ilman kiirettä, ilman stressiä. 

Monista suunnitelmista huolimatta oltiin ihan keskenämme joulun aatto. Piti saaman rakkaimmat meille Turusta juhlan viettoon, mutta koska meidän pesue lähtee tällä viikolla reissuun - niin hommat meni näin tällä kertaa.  Mutta Joulu tuli kuin tulikin. Hyvä joulu. Saunat ja pitopöydät. Pukkikin. Hyvä pukki. Ja kyllä me laulettiin ja soiteltiin eilen. Ensin pukille ja sitten ihan vain omaksi iloksemme, keskenämme. Loppuillan kruunasi Pictionaryn semifinaalit, ja tänään on edessä tiukat loppukilpailut.

Menossa on hyvät päivät - ollaan pistetty portit lukkoon, suljettu muu maailma silmistä, arki visusti pois pöydältä ja vietetään aikaa meidän joulumaassa maailman parhaassa seurassa.

Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta, 
joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta. 

Toivon kovasti samoja suloisuuksia kaikille, ihan jokaiselle. Joulunjatkot!

Friday, 21 December 2012

Have yourself a merry little Christmas now


Ja täällähän minä viettelen ikiomaa pikkujouluhetkeä. On tuttu torstaiteema;  mies on vuoden viimeisellä treenikeikalla, neljäs nakero kuukahti hetki sitten, viides setti korvapuusteja uunissa, ja minä lorvin tässä välillä ihan hyvällä omatunnolla. Keskiyöllä;) Täydellinen joulutunnelma on heräämässä.

Kaiken kruununa pääkaupunkiseudun seurakuntien lahja maailman miljoonille suomalaiselle: jouluradio. Mieletön jouluradio. Ulkosuomalaiset kehrää ja kyynelehtii vuorohetkin. Koko kavalkaadi tuttua joulutouhua; ylioppilaskunnan laulajista ja King Colesta Kassu Haloseen ja Katri-Helenaan. Ilman mainoksia. Sielu ja korvat lepää. Ja saa laulaa mukana;)

Eihän tässä tunnelmassa nyt paljon mutkikkaampaan hommaan edes kykene; kuuntelemista, rauhoittumista, hiljaa hengittelyä, nuotin vierestä vetoa ja kuppi kuumaa. Huomenna vuoden viimeinen virallinen virkapäivä.

Kiire on karkoitettu. Ja maa on niin kaunis.

Tuesday, 18 December 2012

Strawberry Santas


All right, ihanien kommenttien kyydittämänä päätin ottaa sisua sarvista kiinni ja lopettaa omassa ikävässäni riutumisen. Tänä jouluna satutaan olemaan täällä palmun alla, ja jospa sitten vaikka ensi jouluna pääsisi kotoisesti kinokseen Turun puoleen. Who knows?

 Käännetään hommat ympäriämpäri, ja nautitaan hetkestä. Ja mansikoista. Niinpä, monessakohan kotikeittössä väsätään hiippahattuja tuoreista mansikoista;) Ilonsa kullakin, ja meillä nyt näin. Tosiasiassa on ollut niin kova suihke duunissa, ettei ole ollut yksinkertaisesti aikaa uuteen settiin pipareita tai torttuja. Tosin nämä kolmen minuutin pukit ja tontut ovat ihan pop tänä iltana. Oikopolku jouluonneen. Nyt toistaiseksi.

Pukki on varattu ja varmistettu, kinkku ei. Norjalainen kalamies hoitanee lohet, ja laatikot loihditaan lauantaina. Glögi tulee mustikasta, punaviinit Etelä-Afrikasta. Paketit paperoidaan pyhänä, ja sitten onkin joulu puuroa vaille valmis.

We are ready. 

Sunday, 16 December 2012

Joulujamboree



...jatkuu aina vaan. Suloisissa tunnelmissa totta kai. Tänään saatiin näppituntuma kotimaiseen jouluun. Loihdittiin rouvaryhmän kanssa perinteinen joululounas Nairobin suomalaisille; puuhaa piisasi, mutta varsin armollista asiakaskuntaa näin joulun alla ja joulun merkeissä. Kaikki meni mitä pöytään kannettiin – laatikot, lohet, kinkut, sinapit, kakut ja kahvit, ihan kaikki. Kiitosvyöry oli ylitsepursuavaJ. Pukkikin piipahti, Korvatunturilta asti totta kai, ja täpinää oli töppösissä kun paketit meni jakoon. 

Nyt on hiljainen, tumma ja lämmin sunnuntai-ilta. On ollut tunnerikasta menoa ja oloa viimeiset pari päivää. On tavattu ja halattu kaikki tärkeimmät täällä suunnassa ja nyt voi hakea hyvillä mielin hiukan herkemmän vaihteen tulevalle viikolle. Tosin ei tässä paljoa hakemista tarvita - juttelin hetki sitten talviseen Turkuun, ja voi veljet miten tuli koti-ikävä. Sellainen suunnaton ikävä. Huh. Nyt vaan jouluhäntä pystyyn ja Arja Korisevat soimaan, niin kaipa tämä tästä.

Onneksi on tämä tonttuparvi täällä kotinurkissa pitämässä jouluntaikaa yllä. 

Much love to all. 

Saturday, 15 December 2012

Humua ja herkkuja


Ääni käheänä ja kyljet kipeinä – niin oli hauskat pikkujoulut! 

Porukan perinteiset riekkujaiset järjestettiin tällä kertaa meillä, ja kyllä piisasi melua ja melskettä  yhdelle sesongille. Oli lahjat ja joulupallot, glögit ja kinkkurullat. Käytiin läpi hyvän vuoden tempaukset ja safarit, ja suunniteltiin metkuja jo tulevallekin. Viimeinen sessio saman pöydän ääressä tämän vuoden puolella, sillä tänään oli iso lähtöpäivä kun väki hajaantui ympäriämpäri joulunviettoon;  Intiaan, Thaimaahan, Irlantiin ja Tanskaan. Todettiinkin eilen illalla, että juhlien jatkot on sitten tänä iltana Nairobin lentokentällä;) Rutistettiin kaikille ihanat joulut, kilisteltiin kulkusia ja kolpakoita, ja kovasti odotellaan retkueen jälleennäkemistä tammikuun alkupuolella.

Samalla tyhjeni meidän huvikumpu, ja viimeisetkin vieraat alakerrasta lähtivät - meillä on ollut pari viikkoa vauvoja vanhempineen talossa, ja nyt on kyllä tyhjä talo ja ontto olo. Täyttelin tyhjyyttä raatamalla keittiössä ja sain loihdittua yhdeksän paljullista porkkanalaatikkoa. Woop woop. Huomenna on Kenian suomalaisten joululounas, ja talkootouhulla rakennetaan joulun kotimainen pitopöytä. Laatikot lankesivat omalle konnolleni, ja ilokseni niitä olen tänään askarrellut. Tenavat saivat samalla ensimmäiset riisipuurot ja pari pellillistä joulutorttuja. Jouluagendaa parhaimmillaan.

Viikko vielä ja sitten alkaa loma. loma. loma. Tulee tarpeeseen tällä tahdilla;)

Ja jatketaan mukavan viikonlopun viettoa. xxx. 

Wednesday, 12 December 2012

Pastellia


Perhosia, marsipaanikissoja, koiranpentuja, vaaleanpunaisia ilmapalloja, pumpulia, prinsessoja, hattaraa, kumpupilviä, kesämekkoja ja suklaakakkua. Sukat on sillä makkaralla, tukka koristettu päivänkakkaralla ja pupuja neljä on pöydän alla. Meidän Anja on tänään virallisesti neiti. Kymmenvuotias sulosiipi, joka rakastaa ruusuilla tanssia, lehdella soittelua ja kaiken maailman laakereilla leijumista. Kaikki on mahdollista, kunhan mukana on pinkkiä ja pehmeää. Tyttöilyä suloisimmillaan. 

Tässä on näitä kehitysmaan totisia plussapuolia: ympäristön paine isoksi kasvamisen suhteen on pyöreä nolla. Lapset saavat olla lapsia leikkeineen ja lauluineen juuri niin kauan kuin mieli halajaa - paljain varpain puissa kiipeillen, palloa potkien tai pihalla aamukasteessa apiloita poimien. Ei mitään kiirettä isoksi muuttumiseen, lapsuuden taikahetkistä aidosta iloiten.  

Mutta äidin sydän on tässä sykkyrällä kun katselee oman katraansa varttumista. Etelä-afrikan vanhojen vaimojen sanonta kuuluu, että lapselle tiiliskivi pään päälle ja tilkka wiskiä - niin johan kasvaminen loppuu kuin seinään. Pitäisikö yrittää:)?  

Onnenpäiviä rakas Anja. 

Monday, 10 December 2012

Jaun´s Lot



Oli taas kelkka täynnä, kun lähdettiin vuoden todennäköisesti viimeiselle kenttäkeikalle. Otettiin suunnaksi Kajiadon savannit Tansanian rajalla. Agendana himpan verran toisenlainen safari; oltiin kaveriporukan kanssa lupauduttu mukaan Molepon Maratonin järjestelyihin. Käytännössä ei mitään sen työläämpää kuin miehittämään vesipisteitä ja koordinoimaan reitin merkintä. Maratoni itsessään on masai-yhteisön vetämä proggis, jossa juoksijoilla on huikea tilaisuus juosta pitkin masaimaita; luvalla ja turvassa - noin periaatteessa ainakin - masaimiesten hätytellessä villiä luontoa pois lenkkipoluilta.

Alkureissunrutiinit pyörivät aika kivasti tuttuun tapaan leiritulen ja kylmälaukun välillä samalla kun tuijoteltiin horisonttia akaasioiden alla. Lapset keräilivät skorppareita ja leikkivät tulella – hhmm, tiedän, mutta edelleenkin terveellisempää kuin olla liimattuna telkkariin tai tietsikkaan:).  Eilen oli sitten herätys viideltä, juoksut ja järjestelyt kun piti hoitaman ennen keskipäivän paahdetta. Kyllä kannatti, savannin auringonnousussa on sellaista magiaa, jota ei edes usko oleman, ellei omin silmin näe.

Työnjaon tiimellyksessä Allu (11v) päätti ottaa osaa kymmenen kilsan juoksuun, ihan kylmiltään futistossut jalassa. Ei kai siinä voinut vastaankaaan panna, kun poika oli tosissaan. Sovittiin, että juoksee vain niin pitkään kuin jaksaa. Ja juoksee porukassa, ettei jouda gepardin aamupalaksi. No, sälli veti täyden kympin about tuntiin, jättäen suuren osan sunnuntaihölkkääjistä taakseen. Ja juoksi suuren osan ypöyksin. Ne niistä masaista. Sain slaagin kun kuulin, mutta poika oli onnesta rakkuloilla varpaita myödenJ

Kuvia tuli kyytiin satoja, joita on tullaan pläräämään vielä monet illat. Tässä muutama. Mukavaa viikonalkua ja aurinkoterveisiä kaikille!