Thursday, 28 February 2013

20% harmaata


Jaahas, niin se sitten on. Kyse siis hiuksista, omistani. Eihän se nyt mikään uutinen ole, harmaita irtolaisia on tuijoteltu jo vuositolkulla, ja värjäilty piiloon pidempäänkin. Kuontaloksi on alunperin siunaantunut sellainen Littosten maantienvärinen suomalainen tukka, jota on sitten väritelty ja väännelty tilanteen ja mielen mukaan. Ei koskaan mitään kovin radikaalia, tälläistä vaaleankirjavaa. Tummaksi ei tämä pää enää luonnistu - varsinkin kun on 20 prossaa hiuksista harmaita, kuulemma:) Blondina on harmaiden hävittäminen hiukan helpompaa, tummana olisin taas juurikasvun armoilla. 

Olin tällä viikolla taas rutiinituunauksessa kampaajalla, ja sain taas muistutuksen harmausprosentista. Jolla ei muuten ole mitään väliä, joka ikinen väritön hius on ansaittu, itketty ja eletty - nyt vaan pidetään ne  hiukan vielä värin ja vällyn alla. Ihana Arja on hoidellut mun tukkajuttuja jo vuositolkulla, ja taas oli hauskaa tuntitolkulla. Reseptinä on ihan rehdit raidat, puolet vaaleita, toinen mokoma tummia. Yhtaan ei saa joukkoon tulla kuparia tai keltaista, vaan ihan rehtia seepraa olin hakemassa, ja seepran sain.

Kampaamosta viela... keidas, palmuilla ja virvokkeilla:) Saa valita jos tahtoo istua puutarhassa aurinkovarjon alla, tai perinteikkäästi sisällä peilin edessä. Jalat penkilla kummassakin. Ja tarjoilu toimii, cappuccinot, valkkarit ja jäävedet tulee kuin liukuhihnalta, manikyyrit, pedikyyrit, kulmat ja niskat hoituu siinä ohessa.

Torstaissa on toivoa, ja perjantaissa roppakaupalla onnea.

xxx

Tuesday, 26 February 2013

Pöytä yhdelle


Lounastauko. Kun pitää pitkistä duunipäivistä repiä jotain riemua, niin ehkä se on se lounastauko;) 

Suomalaiselle nälälle täkäläinen lounastaminen on edelleenkin hiukan kummallista. Ensinnäkin lounastauko on varsin myöhään ja toisaalta sangen monimutkainen operaatio. Sellaista kotimaista kello yhdentoista napakkaa täsmälounastamista on turha täältä hakea - aamupäivisin on linjat kuumina, kun syynätään lounasseuraa ja -ravintolaa, ja kahden korvilla onkin sitten a la carte listat puntarissa. Vaikka ravintolarepertuaari toimiston liepeillä on kasvava, niin mukavaa pikaruokailua on turha etsiä. 

Itse olen ollut aina huono lähtemään mukaan näihin yhteisiin lounasrituaaleihin. Joko kiire - tai lähtemisen laiskuus - pitää lounaan purkkiruokailuna toimistolla netti-iltistä selaillen, tai sitten  livahdan kotipihalle nauttimaan harvinaisesta hiljaisesta hetkestä. Just niinkuin tänään. Byroolta matkaa kotiportille on muutama minuutti, ja on se aika autuasta istua hetki pihapuun alla omissa ajatuksissa kaiken kiireen keskellä. Ei siinä tarvitse edes kauaa nököttää, kun taas virta kulkee. Tai sitten on ihan reporankana naistenlehti sylissä, with hiki ja uni:) 

Anyways, tänään olin terhakkaana ja räpsin tilaanteesta kuvia. Takapihan perukoilla, siinä studion edustalla. 

Muna-mansikka-salaattia;) - ja maistuu muuten paremmalta kuin kuulostaa. 

Valoa ja aurinkoa!

Sunday, 24 February 2013

Melkein kuin muualla


Oman kodin rakentaminen on aina iso juttu, ja vielä himpan verran isompi juttu näissä sfääreissä -  aikataulut on joustava käsite, byrokratia kaikenkattava ja mistään ei voi olla ihan varma. Lempiystävät ovat olleet kodinrakennuspuuhissa jo vuoden verran, ja nyt alkaa vasta olla paperihommat sen verran hanskassa, että työmaa alkanee lähiviikkoina. Tässä hommien huiskeessa olivat jo myyneet entisen asuntonsa, varastoineet omaisuutensa ja nyt sitten kärvistelevät Nairobin kokokriteerien mukaan pikkuruisessa kalustetussa vuokra-asunnossa. 

Voih, mikä retrohuusholli! Totaalisen viehättävä snapshot vanhasta eurooppalaisesta tyylistä. Biedermaierhuonekaluja, kultaverhoiluja ja seinäkelloja. Istuttiin iltaa parvekkeella, kuunneltiin kaupungin hälinää, juotiin katalanialaista roseeta ja teeskenneltiin, että ollaan ihan jossain muualla. Radiosta valkattiin klassista, syötiin saksalaisia makkaroita ja ranskalaisia tuliaisjuustoja. Päätettiin, ettei puhuta politiikkaa tai hermoilla tulevista vaaleista - ollaan iloisia juuri nyt ja tässä. 

Sivulauseena sen verran, että viikon päästä Keniassa on presidentinvaalit ja epävarmuutta on ilmassa. Viime kierroksella viisi vuotta sitten tapahtui kamalia, maa meni kaaokseen, rauhaa rakastavasta kansasta tuli hullu. Tappoivat toisiaan ja heimokahakoisen tuoksinnassa lähes pari tuhatta menetti henkensä, neljännesmiljoona ajettiin kodeistaan. Vaikka kovasti uskomme, että läksyistä olisi otettu opiksi, niin ollaanhan me kaikki hanstrattu ruokaa ja juomaa koteihin hätätilanteen varoilta - osa tutuista jopa ottaneet ja lähteneet muutamaksi viikoksi ihan tyystin. 

Me solidaariset sankarit sen sijaan uskomme rauhaan ja rakkauteen, pysymme paikan päällä, toivomme parasta, sanomme sille skål!

Viikko vielä odotellessa. Tehdään siitä hyvä viikko. 

Saturday, 23 February 2013

Sauna


Taas on bensaa suonissa pari päivää. Eilen saatiin ruksattua parit menot - drinksut ja dinneri - kahdessa eri kokoonpanossa, tänään ensin kampaamokeikka (jes, jes, jes!), illalla kavereiden grilli-ilta, ja huomenna miehen pomon puutarhatuparit. Onneksi maanantaina pääsee töihin istumaan aloilleen;) Menot on mukavia, ennenkaikkea kun kuvioihin kuuluu koko perhe. Tosin meitä tupsahtaa silloin paikalle seitsemän - joka tietenkin vaatii huumoria ja resursseja isäntäväeltä:) Tämän viikonlopun menomenyy on vain meille vanhemmille, hiukan harmi, mutta luvattiin puolestaan lapsille kahden päivän sauna/uinti-maratooni takapihalla. Joten: sauna on päällä ja allas kloorattiin sellaiseen kuntoon, että saavat tenavat liota pytyssä sydämensä kyllyydestä. Eipä kuulunut soraääniä. Varsinkin kun piha-allas on uusi juttu, ollut piripinnassa vasta tämän viikon.

Ja koska se sauna on niin tuikitärkeä vempele, niin tässä kuvat. Sauna itsessään on pieni, punainen ja puinen, takapihalla joulutähden alla. Niin, joulutähdet ovat pihakoivun kokoisia. Ylälauteelle mahtuu mukavasti yhdessä perheen naiset: kahdet pikkupeput ja kahdet piirun verran isommat. Ja toisaalta miesporukka keskenään sopii juuri passelisti. Sitten on terassi ja siskon suihku, ja Hotelli Havelin vierashuone ajaa pukuhuoneen virkaa. Tässä saunassa on puitu omat ja muiden kriisit, maailmanrauha ja pressanvaalit. Löylyt on lyömättömät ja todettiinkin, että vain yksi puuttui: merimaisema. Eipä enää, ihana ystävä hommasi saunan seinälle saaristomeren auringonlaskun. 

Just perfect!

Wednesday, 20 February 2013

Punainen divaani & co


Tässä ollaan vielä niin viikonlopun terassitunnelmissa, että pakko laitta likoon muutama kuva terassin punaisesta divaanista. Tai oikeastaan terassin punaisen divaanin särmistä;) Viime kauppareissulla jäi käteen puinen pitsiunelma, jolle ei löytynyt enää tilaa talosta, joten pistettiin kaluste pihalle. Sopi ja mahtui niin napakasti siihen divaanin taakse. Divaanista kehkeytyi kuin uusi. 

Särmi oli heräteostosten heräteostos, ja taatusti löytää vielä lopullisen paikkansa. Nämä on usein niitä ostoksista parhaita - ihana ylläri, joka tuli vastaan sattumalta ja vei saman tien mielen mennessään. Ja seuraa mukana mihin ikinä päädytäänkään. Näitähän juttuja meillä on talo pullollaan. Huonekaluja - ja mattoja by the way - on matkaan tarttunut reissuilta sieltä sun täältä, jokaisella tarina, jokaisella oma paikkansa. Nyt pääsi särmi kerhoon mukaan;)

Vaikka terassi on ehdottomasti parhaimmillaan lauantaisin ilta-auringossa, niin arkiaamun ensimmäinen maitokahvi aurongonnousussa ennen seiskaa punaisella divaanilla maistuu myöskin vallan mukavalta. 

Viikko puolessa ja kaikki mallillaan.

xxx

Sunday, 17 February 2013

The Grand Plan


Viikonlopun supersuunnitelma meni nappiin. Pistettiin portit sälpään, onnistuttiin kohteliaasti kieltäytymään sosiaalisista normihulinoista ja oltiin kotona keskenämme! No, tenavat viilettivät kavereilla ja kerhoissa, mutta me tylsemmät ja vanhemmat parkkeerattiin itsemme terassille kahdeksi päiväksi. Ihan häpeilemättä. Grillattiin, torkuttiin, hengailtiin parhaassa seurassa, välillä hiukan saunottiin, ja takaisin verannalle vaakatasoon. Miehellä oli sentään hyvä syy moiseen lintsaamiseen flunssansa kanssa, meikäläisellä ei taas mitään perusteluja;) Nollailu on joskus vaan niin tavattoman tervetullutta, varsinkin kun selaa taas lähiviikkojen buukkaukset.

Ja sitten yksi sydämen asia tähän loppuun - ihan tavattoman iso kiitos kaikille edellisen postauksen kommenttien osalta. Nakkasin itseni korkean kynnyksen yli paljastuksillani;), mutta kyllä kannatti.  Sain vastineeksi roppakaupalla maailman mukavimpia tunnelmia virtuaaliystäviltä omien ruutujenne takaa. Tässä ollaan vielä jotenkuten noviisejä näissä blogihommissa, mutta tästä on kyllä ihana jatkaa eteenpäin. Kiitokset, rutistukset ja hyvän viikon toivotukset.

xxx

Saturday, 16 February 2013

Minä


Nyt tulee sitten minää tuutin täydeltä. Anteeksi etukäteen, apua, apua, nolonolo;) Vuosi on bloggailtu, ja olen aika nokkelasti pysytellyt osa-anonyyminä täällä ruudun takana. Sumeita kuvia kyllä vilahtelee, mutta siinä se. Nyt on kuitenkin hyllytettyjä haasteita sen verran, että heitetäänpä pakka pöydälle - leikkimielellä ja pilke silmäkulmassa, jooko? Kiitokset tästä uhkarohkeudesta menee Norjaan:). Sain litanian kivoja kysymyksiä kalamuijalta kliklik, johon päätin kuin päätinkin vastata.

Kyllä, olen yli 30v. Vuosia on mittarissa tasan 47, ei kriisejä, ihan olen sinut nahoissani ja vuosissani. Oma strategiani oli ensin suihkia siellä sun täällä, kammeta  matkaan nuorempi mies, hommata lapset hiukan vanhempana, ja elää lapsiperheen ruuhkia tässä keski-iän kynnyksellä. Lapsia on siunaantunut neljä, ihania joka iikka, ja onni on visusti mukana menossa.

Ammattina alunperin arkkitehti, tätä nykyä paperimyllyssä pyörivä virkamies. Kehitysyhteistyötä täällä Afrikan mantereella on takana nyt toistakymmentä vuotta, sitä ennen muutama vuosi vierähti kriisihommissa Kurdistanin kukkuloilla. Vaikken suunnitteluhommia puuhaakaan, niin nykytoimi liippaa läheltä. Alanvaihto? Kyllä, mielessä jatkuvasti. Olen täysipäiväsesti ja virallisesti muka parantanut maailmaa pari vuosikymmentä, nyt olisi kiva kääntää sivua:  jotain omaehtoisempaa, esteettisempää, pienempää, kodikkaampaa. Mutta onko rohkeutta hypätä tästä pyörästä, ja ryhtyä uusiin juttuihin? Toivottavasti. Suunnitelmia on jo skissillä;)

Tyttöhaaveena oli olla lääkäri auttaen pieniä mustia kärpässilmälapsia Afrikassa. Tosi on, kiitos Biafran. Aika nappiin, paitsi se lekuri-osio.

Ottamisen sijasta voisin antaa kotieläimiä niitä halajille. Nurkkiin on kertynyt kolme koiraa, kaksi kissaa, neljä kania, kaksi marsua ja apinat pihapuissa. Rakkaita kaikki, paitsi monkey-love on vielä työn alla. Mies kantaisi lisääkin, mutta rajansa kaikella. Sanoinkin, että jos tulee vielä yksikin koira tai nelijalkainen tähän huushollin, niin minä hankin vielä yhden piltin meidän kerhoon. Jotenkuten siis. Toistaiseksi eläin- ja lapsikiintiö siis vakio.

Harrastukset? Sorry, next time. Työ, lapset, perhe - siinä se pyhäkolmio, johon uppoaa tämän hetken aikakiintiöt. Peruskuntoa hoidetaan, ja jos sitä extra aikaa olisi, niin lisää valokuvauksen oppimista, käsitöitä, kirjoja, ja kaipaan niin kovasti ihan vaan kotona olemista. Tunnit kortilla.

Vaatemerkkejä ei kannata ottaa puheeksi näillä leveysasteilla, valikoimat nollissa. Sisustuksen suhteen taas haluaisin kotiin isommat ikkunat, sellaiset kotimaiset meganeliöt. Meillä on yltiöromanttiset ruutu-unelmat, mutta valoa tihkuu sisään niukasti. Tosin näillä helteillä pikkuikkunoilla on vankka rationaali. Ja kauniit ovat kyllä.

Mikä vesi? Ehdottomasti meri. Turun saaristo. Miljoonaihana ja ikiunelma.

Esiintymisen suhteen ei suuria angsteja, tosin ei suuria kicksejäkään. Osa duunia. Piste.

Olen onnellinen. Isolla kauhalla on annettu ja kädet ovat kyynäriä myöden ristissä juuri siksi. Meillä on tavallinen hyvä arkionni, terveyttä, rakkautta, työtä ja naurua. Helinää ja helskettä. Mutta haaveilla saa, ja haaveilla pitää;
kotikaupunki Turku. Sukulaiset. Juuret.

Tulipahan tekstiä, huh. Lauantai-ilta jatkuu tässä terassilla, korismatsi tytöt vs. pojat on meneillään, sauna ja grilli päällä. Oli kiva viettää muutama hetki näissä omissa maailmoissa: kannattaa napata aiheet harkintaan ja laittaa vastauksia jakoon. Iso kiitos kysymyksistä!

Mutta, mutta, kylliksi sanottu tällä haavaa.
Ihanaa iltaa kaikille.


Thursday, 14 February 2013

Keittiössä


Tässä on taas kavalkaadi pimeitä kuvia. Viikon tahti on ollut juuri sitä, että vaikka aurinko paahtaa ulkona kirkkaalta taivaalta, niin siitä ei ole ollut paljon iloa. Ei itselle, eikä kameralle.  Aamulla juosten häthätää hiki päässä duuniin, ja illalla pimeässä takaisin. Melkein saman tien valmiina pedin pohjalle, ihan vaan siksi että voisi aloittaa saman syöksylaskun taas aamulla. Ihan tolkutonta touhua joskus. 

Onneksi on otettu hiukan huvitusta keskellä viikkoa. Harvinaista meidän huushollissa. Mutta ehtaa Thaicurrya aidoilla aineksilla ei yksinkertaisesti voi vastustaa, ja siihen syssyyn vielä pojan synttärikakut ja vaahtokarkit. Onneksi on lähipiirissä Aasian koluneita kulinaristeja, jotka ottavat innolla keittiön haltuun meidän muiden iloksi. Ja onneksi on vielä kakkupuotikin, josta saa ostettua samettisia suklaakakkuja. Joten oma osuuteni näihin herkkuhetkiin on ollut lähinnä symboolinen, pöytään nojailua tai santsiannoksien kauhomista;)

Viikonloppu häämöttää jo. Aikeina nollata oikein olan takaa, pitää pari päivää kalenteri ihan tyhjänä.  Saapa nähdä miten käy. Voisi korkata pinon uusia kirjoja, piipahtaa blogimaailmassa  ja antaa vaaleansinisten säärien kelliä hetken auringossa. 

Kuulostaa niin mukavalta. Viimeinen rutistus vielä. Kaikille mukavaa perjantaita. TGI melkein F. 

xxx