Thursday, 28 March 2013

H'moon edition 2


Ja tätä on odotettu, kyllä, kolmetoista kokonaista vuotta. Kimpsut ja kampsut on kohta taksin takakontissa, liput taskussa, kortit kiillotettuna ja suuntana terminaali kaksi. On kaivettu kaikki villat, karvat ja pitkät lahkeet esiin. Vain me kaksi, matkalla maailmalle, samalla kun muksut jäävät päiväntasaajalle. Huh. 

Ensimmäistä kertaa ikinä ollaan molemmat pois näistä maisemista yhtä aikaa.  Mutta tilanteen sanelema juttu, katsokaas kun ei ole mummeja tai kummeja mailla, halmeilla tai mantereella, niin siinäpä ovat olleet vanhempien kahdenkeskiset matkat minimissään. Eipä tosin olla moisesta moksistaan.  Täältä kun lähtee suuntaan kuin suuntaan, niin aina on pitkä matka. Nyt kuitenkin tilattiin pappa Turusta paikalle ja saadaan livahtaa muualle ihan rauhallisin mielin. Ruokalistat on tehty, keittiön kaapit sullottu pullolleen ja junioreiden käyttäytymisohjeet kerrattu monesti. Hiukan riipaisi jo cold turkey kun tuijottelin noita ihania ipanoita aamukahvin ohessa, mutta hei - neljä päivää ja risat, vain:)

Ja entäs me? Reissun tarkoitus oli lähteä haistelemaan urbaaneja kevättuulia ja näkemään narsissin nuppuja. Taitaapi olla kuitenkin vastassa märkää lunta naamaan vaakasuoraan ja  vuosisadan kamalin keli. Heh. Seuraavaksi edessä sulloutumisyritys jetin takapenkille, yhdeksän tuntia yhteen suuntaan. 

Ei haittaa, meidän agendana onkin ensin venytellä ja sitten kohdata ne tuulet ja tuiskut, kulkea katuja käsikynkässä, katsella kaupunkia käsikynkässä, tuijotella toisiamme, jutella olevasta ja tulevasta, teatteria, stand-uppia, gourmeeta ja ihan hiukan kauppoja kenties;).

Linjat sulkeutuvat nyt muutamaksi päiväksi. Läppäri ei pääse mukaan matkalle.

Suloista pääsiäistä kaikille.

London is calling, whatever the weather.

Monday, 25 March 2013

Minitrip

Tässä on oltu viikonloppu reissussa, ja kyllä oli olo nöyrä kun pääsin takaisin linjoille: voi mikä ilo kaikista lukemattomista piipahduksista ja kommenteista edelliseen postaukseen. Melkein tässä sanattomana. Pistetään hyvä kiertämään. More to follow. Asante sana, tonni kiitoksia! 


Viikonloppu vierähti kierrellen kyliä ja kunnaita. Otettiin auto alle ja lähdettiin nuuskimaan savanneja, vihdoinkin! Ei mitään kamalan kummallista, suunnattiin viirun verran pohjoiseen -   pikkukylään, josta oli vuokrattu mökki järven rannalta. Mökin kylkiäisinä tulivat iltaisin nurmella märehtivät virtahevot ja päivisin samalla pihalla pyörivät seeprat ja kirahvit. 

Yleensä tykkään muutamasta millistä terästä tai jonkin sortin lujamateriaalia itseni ja villin luonnon välillä, mutta saatiin verbaalit varmistukset paikallisilta, että ei huolta. Tosin unohtivat kertoa, että samalla  järven penkalla asustelee helposti hermostuva porukka puhveleita;) Nähtiin kaukaa ja kierrettiin vieläkin kauempaa. Pyörittiin myös paikallisissa pikkukylissä, joka on seikkailu sinänsä. Värejä, melua, musiikkia ja meininkiä - ihan just niin kuin kuvittelisi afrikkalaisen vistan parhaimmillaan. 

Ja mikä parasta - tenavat kehräsivät koko viikonlopun, nauttivat niin silmin nähden joka hetkestä. No kukapa ei. Meikäläinen versio mökkiviikonlopusta, ei yhtään hullumpi. 

Oikein ihanaa uutta viikkoa kaikille. Ja muuten - viikonloppuna meni sadan lukijan rajapyykkikin rikki. Aivan ollaan siitäkin ällikällä. Isot kivat ja kiitos!

Thursday, 21 March 2013

Asante - täyttä asiaa


Nyt tulee ihan häikäilemätöntä mainontaa ja propagandaa tuutin täydeltä. Mutta onneksi on hyvää asiaa, melkeinpä maailman parasta.

Tänään oli meidän yhdistyksen perustamiskokous skype-axiksella Suomi-Kenia. Nyt on perustettu kotimainen hyväntekeväisyysyhdistys ajamaan Kenian orpojen asiaa, Asante ry. Kiitos, näin suorana käännöksenä. Hommasta on tulossa virallinen väylä lyhentämättömään ja viivasuoraan avustukseen Mogran lastenkodille Nairobin kupeeseen. 117 suloisuutta, joille yritetään antaa eväitä tulevaan ja pilkahdus toivoa. Mogran orpis ja slummikoulu ovat olleet sydäntä lähellä jo parisen vuotta, ollaan saatu ihmeitä aikaan (koulubussi:) suomalaisten hyvällä tahdolla ja nyt meinataan virallistaa tämä sydämien hyvyys. Tämän homman ajojuhtana tällä hetkellä on meidän Tuike-sisko, joka puuhaa vapaaehtoishommia Mograssa ihan hela tiden. Paperit lähtevät patentti- ja rekisterihallitukselle ensi viikolla, ja sitten laitetaan iso pyörä pyörimään.

Mogran koti ja koulu perustuu yhden naisen visioon ja ihka-aitoon välittämiseen: mama-Hanna on sadan pienen sielun äiti, syli ja usein se ainut aikuinen, johon voi takertua kun kaikki muu ympäriltä on kadonnut. Mogran muksut ovat hylättyjä ja pois heitettyjä, mutta nyt onnellisten tähtien alla asuvia, sillä jokaisella on ikioma ja turvallinen sänky, ja päivittäinen puuro. Hiukan on itkussa itsellä pitämistä, kun näkee ne 70 punkkasänkyä samassa salissa - tytöille ja pojille omat -  siinä sängyssä ja pienessä peltilaatikossa on koko elämä. Koko hyvä elämä, kuten itse sanovat. Onni voi olla niin vähästä kiinni. Orpokodin myötä Mogralla on myös koulu Matharen slummissa - joka muuten on ottanut siipiensä alle ja kouluruokintaan myös tuhat slummilasta, juu, tuhat. Niiden lasten ainut ruoka.

Onnen toinen puoli on totaalinen resurssien puute. Se yksi ja ainut pankkitili on pitkällä miinuksella, opettajien palkat maksamatta marraskuulta asti, arki pyörii pitkälti nimellisillä leipä-, riisi- ja nuttuavustuksilla. Onneksi on se orpiksen pihatilkku, josta saa nippanappa perunaa ja pinaattia kotiin ja kouluun. Ja oma lehmä on suunnaton bonus, vauvoille varsinkin.

Nyyhkytarinaa ei Mograsta olla kuitenkaan olla tekemässä, eikä muuten saisi vaikka yrittäisi;). Vaikka rahaa ei ole, niin naurua senkin edestä. On iloa pienestä ja uskoa isoon. Meidän tavoitekorsi tähän kekoon on saada homma pyörimään edes jonkinsortin miniminormien mukaan, niin että pidetään opettajat luokissa, bensaa (suomalaisen) koulubussin tankissa, puuropadat porisemassa ja kengät jaloissa.  Ja muutama pussi Marianneja aina silloin tällöin, tietty. Ja kaikki tämä on niin tavattoman pienestä kiinni. Hei mieti, opettajan kuukausipalkka on tasan sata euroa.

Ajatus systemaattisesta avittamisesta on ollut mielessä jo jonkin aikaa. Sisko heitti tuuman puitavaksi nettiin, ja suomalaisten solidaarisuus on aivan suunnatonta. Satoja peukkuja on pystyssä, ja siitä saatiin intoa pistää tuumasta toimeen. Viehättävintä lienee se avun lyhentämättömyys, satasuoraa hyväntekeväisyyttä, takuulla.

Ja muuten meidän ensimmäinen pikku-proggis on saada niille vauvalan tenaville hiekkalaatikko ja keinu pihalle. Sellainen hyvä suomalainen joka ipanan aarre. Rahatkin saatiin, Suomesta totta kai. Paimiosta ♥ .

Tästä on älyttömän hyvä ponnistaa.

Asante!

Tuesday, 19 March 2013

Kirppusirkus


Tänään on hengailtu iltapäivää kotona fumigaattorin kanssa, taas vaihteeksi. Siis kenen kanssa?! Kun on pilvetön taivas, semitrooppinen unelmailmasto ja aivan mielettömän ihanat vanhat täystiikkiset puulattiat, niin silloin tarvitaan fumigaattoreita kotioloissa tasaiseen tahtiin. Eli ihan banaalisti sanottuna puhutaan kirpunkarkoituksesta. Kyllä. Se on tämän paratiisikolikon toinen puoli, kun nurkat ja lattianraot tulvii mäkäräistä ja itikkaa jos jonkin sorttista ja joka lähtöön. Operaationa simppeli, sumutellaan huusholli katosta kellariin pari kertaa viikossa, kunnes sadekausi saapuu ja kirput häipyy. Taas on vieraita kumpu täynnä ensi viikosta eteenpäin, niin lienee ihan fiksua putsata nurkat etukäteen;)

Siinä spreijaamisen ohessa otin valosta vaarin ja räpsin kirjavia kuvia telkkarihuoneesta. Kyllä rupesi naurattamaan, kun huomasin että meillä on naku neiti täälläkin seinällä - tämä on tosin vakavampi juttu... mun lempparimaalari Klimtin ehta öljyvärikopio iki-ihanasta Kultakalasta. 

Tässä tämä. Viikko on viittä vaille puolessa, kirpputalkoot pulkassa ja suuntana sänky.

Aurinkoa ja kevättä rintaan.

Sunday, 17 March 2013

Hotelli Havelin über-brunssi


Dadaa, pullantuoksua! Mun äitipuuhailun tavoiterima on jotenkuten armollisen matalalla: sylittelyyn, läsnäoloon ja laatuhengailuun kun yltäisin. Edes. Itse asiassa mulla on kaksi maksettua naisihmistä kotona hoitamassa ne äidin perushommat kokkailun ja pyykkäilyn välimaastossa. Eikä tämä ole valinta ei - vaan työkulttuurin, työmoraalin ja pakon sanelema tilanne.

Mutta: sunnuntait on niitä viikon ihanuuksia, ollaan sitten safarilla tai kotosalla, niin touhu on kellotonta ja parhaassa seurassa. Omin ehdoin. Tänään oltiin koko kerho pystyssä jo aamut´uimaan, ja tenavat pyysivät sellaista ihanaa aamiaista jota saa aina hotelleissa;). Voi raukat, jotain muuta kuin muroja, I guess. No mutta miksei, ja tehdään sitten kunnolla kun toimeen ryhdytään. Vaivattiin taikinat, paistettiin pekonit, munat, viipaloitiin juustot ja kinkut, ja pilkottiin heldelmät ja vihannekset. Mulla on surullinen suhde sämpylätaikinoihin, joten triplasin hiivat ja sain elämäni ensimmäiset kohonneet sämpylät. Jes. Niitä rippeitä on tässä napsittu pitkin päivää, ja eipä kuulu valituksia vaikkei lounasta eteen kannettukaan;)

Kaikki tykätään tästä nurkissa pyörimisestä, mutta alkaa kaupungin pölyt kutittaa kurkkuja pikkuhiljaa. Brunssin yhteydessä juteltiin tuikitärkeitä: ja perheneuvosto delegoi äidin suunnittelemaan ensi viikonlopun safarin paikka ja reitti, iskälle annettiin pakkaaminen ja autonhuolto, ja muksut eri kokoonpanoissa lupasivat putsata teltat, kimpsut ja kampsut. Siinä se, demokratia täydessä iskussa.

Täältä toivottelen mukavaa sunnuntaita kaikille, ja uusille lukijoille ison isot tervetulijaiset!

Friday, 15 March 2013

Naku nainen


Jatketaan hiukan edellisen postauksen linjoilla ja jutellaan lahjoista. Liekö vanhanaikaista taiko eikö, mutta meillä on täällä varsin perinpohjainen lahjakulttuuri. Siis lahjoja ostetaan ja annetaan, niihin panostetaan ja niitä funtsitaan. Eikä se ole se paketin arvo, koko tai viivakoodi mikä tärkeintä, vaan se ajatus ja sopivuus, tyyli ja tunnelma. Lahjavalikoimat ovat tietysti kotimaisella mittakaavalla suhteellisen suppeat, siis haastetta. Tenaville, tai siis niiden kavereille, olen kategoriassa tylsä: sorrun helppohin ja fiksuihin hankintoihin - kirjoihin. 

Aikuisten kanssa homma on selvästikin hankalampi. Kukkia ei lasketa lahjoiksi, kaikki tienposket pursuavat euron ruusukimppuja. Ei hyvä. Viinit - vakkaripakkaus illalliskutsuille, ei lasketa lahjaksi. Kirja, miten löytää se oikea? Liian kimuranttia. African knick-knacks, meillä kaikilla on jo kaapit ja hyllyt pullollaan täkäläistä kippoa ja kulhoa. 

All right. Saatiin kutsu illastamaan espanjalaisittain ja juhlistamaan oikein hyvän kaverin synttäreitä kaupungin uusimpaan ravintolaan. Tänä iltana siis. Siinä meni taas sormi poikineen suuhun, kun olen pohtinut tätä lahjapolitiikkaa. Siis mitä miehelle lahjaksi? 

Ha. Taidetta. 

Ensin ajattelin afrikkalaista, ehkä grafiikkaa. Ei löytynyt mieleistä. Mutta löytyi vesivärityö paikallisen gallerian takahuoneesta. Tuntemattoman taiteilijan herkkä ja kaunis naisen torso, joka on muuten luonnossa paljon paremman näköinen kuin näissä valjuissa kuvissa;). Ja huomasin, että meillä on näitä nakuja naisia seinillä enemmänkin;)

Pistettiin mimmi pakettiin ja toivottavasti sankari on muikeena ja mielissään. Muuten tuon rouvan takaisin kotiin ja paikka on jo katsottuna. Mutta nyt menoksi ja matkaan.

Mainionmukavaa viikonlopun aloitusta kaikille. 

Wednesday, 13 March 2013

Mysteeri


Me tykätään juhlista. Meidän juhlat voi yleensä lajitella kahteen kastiin a) fiksut ja hauskat, b) vähemmän-fiksut ja enemmän-hauskat. Molemmista tykätään ja molempia tarvitaan, ehkä himpan enemmän niitä jälkimmäisiä kuitenkin;). Viime perjantainen semi-virallinen-diplomaatti-dinneri oli loppujen lopuksi sarjassamme fiksut ja yllättävän hauskat. Aloiteltiin sampanjalla ja ruisnapeilla pihalla tähtien alla, sitten istuttiin pitkään pöytään ja meille tarjoiltiin koko neljän ruokalajin enchalada. Katkaravuista, kanaan ja kroketteihin, jälkkärinä uunimangot. Jes. Oma osani ja arpani tähän sukseen oli täysi nolla. Kunhan hymyilin, pulisin ja pidin puheen. 

Protokollan mukaan viimeisenä tarjolla on sitten kahvit ja konjakit, ja Fazun sininen tietty. Me ei kovasti noihin likööreihin tai konjamiineihin perusteta, mutta tuolla autotallin haravavarastossa on aina perussetti juuri tälläisiä iltoja varten. Ja mukana ihan iskemätön ja hyvä konjakki, vielä laatikossakin. Avattiin laatikko suurin elkein tarjoilua ennakoiden, ja herranjestas - siellä olikin tyhjä pullo! Ja minkälainen ihanuus! Antiikkinen, kristallia ja oikein topakka hopeakaulurikin vielä. Täydellinen. 

Se, ettei vieraat saaneet konjakkia on pikkujuttu. Mutta se, että tälläinen ylellisyys on ollut työkalukaapissa ties miten kauan, ja se että meillä ei ole harmainta aavistustakaan mistä tai keneltä se on meille tullut! Ollaan varmaan saatu lahjapullo laatikossa ties koska, ja hymyillen hyllytetty varastoon konjakiksi kuvittelen. Voi mikä mämmi. Joku tyylitietoinen on funtsinut, satsannut ja meille sen joskus hankkinut, eikä ole kuullut kiitosta tai pirahdustakaan pullosta meidän suunnasta sen koommin. Ihan kamala. 

Nyt se pullounelma tuijottelee mua tuossa pöydän päällä. Nyt sitten ryhdytään kaivelemaan vanhoja ja laitetaan kyselykierros päälle. Otan missioksi selvittää kuka tykkää meistä näin paljon;). Saa tunnustaa. Vastineeksi suuren suuri kiitos.

On niin nätti. 

Tuesday, 12 March 2013

Casino

Onko joskus mitään mukavampaa tai kotoisampaa kuin lautapelit? Hei, ihan tosi... tässä arjessa jota hallitsee läppärit, pleikkarit, kännykät, fb:t, pädit ja podit. Rehellinen kunnon lautapeli laittaa väen saman pöydän ääreen, kosketuetäisyydelle noin mielellään, katsekontaktia ja dialogia mukaan menoon pliis.

Me ollaan oltu lautapelien kuningaskuluttajia jo vuosia, meillä on pelattu muutamat Afrikan Tähdet ruvelle, Tatun ja Patun suomenkartta on kaluttu rei´ille, ja uusimpia pelejä kokeillaan aina kun tuliaisiksi saadaan. Lemppareihin kuuluu parin joulun takainen Dixit, tarinapeli, jossa on kymmeniä toinen toistaan huikeampia kuvakortteja. Viimeisin vetonaula on Menolippu - strategiapeli, jota isommatkaan pojat eivät yleensä laske näpeistään. Lautapeleillä on meidän tenaville annettu suomenkielen perusteet - jos ryhtyy englannilla solkkaamaan kesken pelin, niin punainen kortti vilahtaa samantien. Studiosta loihdittiin taas täksi illaksi peliluola, jossa otettiin tiimeistä mittaa ja vedetiin pelikierroksia poikineen, myötäpäivään. Kyytipoikana strawberries&brownies;)

Menolipuista puheenollen (ja rauhan maassa vallitessa) uskaltauduin tänään ostamaan meille miehen kanssa matkaliput. Jou. Lupauduin tammikuisen synttärin kunniaksi raijata rakkaani ikimuistoiselle lomalle, ihan kaksistaan. Nyt pitänee se lupaus lunastaa ja tänään pistettiin alfa-suunnitelma käyntiin. Meillä on menoliput. Ja paluuliput;)  Maltetaan ja uskalletaan jättää lapset kotiin. No hätä, maailman paras lastenvahti Suomen Turusta on buukattu paikan päälle. Mutta niistä seikkailuista kuuluu lisää lähiviikkoina, nyt keskitytään vielä arkeen ja paavinvalintaan.

Viikonjatkot ihan kaikille.