Monday, 29 April 2013

Prässi on pop!


Muistaako kukaan muu prässättyjä kukkia omilta tyttövuosiltaan? 

Meille on joskus pukin kontissa tullut pikkuruiset kukkaprässit, jotka ihanasti itsestään löysivät tyttöjen leikkeihin sunnuntaina. Kyllä äidin sielu lauloi, kun seurasi neitien touhuilua. Ensin haettiin oman - ja naapureiden - pihan kaunneimmat kukat; järjesteltiin, sommiteltiin, pohdittiin ja puhistiin. Leikattiin kellastuneet Turun Sanomat sopivaksi silpuksi ja sitten litisteltiin nuput ja ruusut  prässin rutistuksiin. 

Mikä mainio kapistus kaikessa yksinkertaisuudessaan. Homma vaatii juuri sopivasti suunnittelua ja valmistelua, saa keräillä kukkia ja leikkiä perhosilla, askarrella ja hääräillä, on nättiä ja värejä - sellaista takuuvarmaa ja turvallista puuhailua, hiljaisuudessa. Täydellistä;) Hiukan vielä kärsivällisyyttä kehiin, ja mitä ihanuuksia niistä kuivakukista sitten saakaan aikaiseksi! 
Tälläistä nostalgian huuruistä hääräilyä täällä suunnassa siis. 

Huomenna on vappuaatto, vaan eipä ole simaa pulloissa, serpentiiniä saatavilla tai valkolakkia messissä. Eipä huolta, tunnelma on tärkeintä ja sitähän piisaa. Toivotaan miestä kotiin matkoilta ehkä jo huomenna, ja sitten hyristään yhdessä kotosalla;)

Roppakaupalla aurinkoa, kukkia ja kuplivaa kaikille vapunviettäjille. 

Love. 

Saturday, 27 April 2013

Dilemma...


... joka oli ja meni. Onneksi. 

Olin saanut taas leviteltyä pesäni ympäriämpäri lauantain kunniaksi; tytöt talleilla, pojat futiksessa ja leffassa, ja vieraat muuten vaan radalla. Ja mieskin vielä livahti duunimatkalle - joten tilaa talossa. Aamun kunniaksi mun intohimoinen decluttering-prosessi jatkui ja sain raivattua yhden neidin huoneen lattiasta kattoon. Ja tavaraa lähti taas kiertoon, isosti. Sain myös hommattu pakullisen teknikoita alakerran vierashuoneen lämpöpumpun asentamiseen, joten sekin ruutu on ruksittu. 

Sitten oli se illan viimeinen ruutu, jota jäin empimään: puolivirallinen & hädintuskin puolituttujen puutarhakokkarit. Sellaiset isot pihahipat, jossa teemana on valtavasti small talkia ja tod.näk. vakavaa sellaista, työn tiimoilta. Olen suvereeni tilanteessa kuin tilanteessa, ihan ypöyksiksenikin,  mutta tänään ei vain oikein maistunut. Ajatuskin pöllähtää keskelle kekkereitä ja sitten sukkuloida muka fiksuna seurueesta seurueeseen omin nokkineni... hhmmm, njäh. Jos olisin varma edes yhdestä hyvästä sielusta paikan päällä, jonka kanssa voi kilistellä samppanjoita - niin en olisi epäröinyt hetkeäkään. Yleensähän niitä löytyy joka kinkereistä, mutta tänään ei ollut mieli tai aikomus etsiä mieleistäni. Introvertti-minä oli ottanut ylivallan. 

No, kiltisti kuitenkin valkkasin vaatteet, kassit ja korot matsaten, rullasin kutrit, ja olin muka menossa... pyörin pihassa ja tuijottelin taivaita. Aurinkoa. Ah, lopulta ne ihanat isot myrskypilvet vyöryivät horisontista, ihan niinkuin joka ilta viime viikkoina. Siinä se, käännyin koroillani ja sukkelasti sisään säitä pitelemään;). Se niistä puutarhajuhlista, omani - ja muiden osalta. Huoh. 

Tässä ollaan, verkkareissa olkkarissa, huikeaa ukkosta pidellen ja tynkäperheen laivanupotus-finaalia jännäten. 
Miljoonasti mieluummin juuri tässä ja nyt. 

Ihana sade! Tunnelmaterveisiä kaikille ♥♥♥

Wednesday, 24 April 2013

Valoa & vaaseja


Nyt tulee taas arjen standardia; kotikuvia ja kukkakimppuja. Hiukan liikaakin, actually. Sellaista mukavan harmitonta hömppää, kun ei ole mitään sen suurempaa seikkailua tai hämminkiä käsillä tällä kertaa;).  Eilinen vapaapäivä livahti hikihatussa, projektina oli hoitaa muutama miljoona rästihommaa pois häiriköimästä... yksi isoista oli raivata mun ullakko-buduaari ja toimittaa ilo-inventaario: riemua itselle vapaasta tankotilasta, ja mukavaa muille kun pistetään vaatetta&kenkää kiertoon. Samalla järjestelin käsilaukut ja pöllyyttelin korulippaat. Kierrätys itsessään on helppo ilo – ei tarvitse kantaa kuin keittiöön, niin kiitollisia ja tarvitsevia ottajia on jono. Ja kyllä sitä tavaraa lähtikin, säkkitolkulla. Jes, tavarasta eroaminen on mulle yhtä suurta terapiaa. Tosin uuden hankkiminen toimii ihan samoin;). Perinpohjainen kierrättäjä siis.

Pistettiin samalla viikonlopun uudet kukkamaljat käyttöön, siis ne jotka saatiin ehjänä kotiin läpi lätäköiden ja vuonojen. Jotenkin jäävät hiukan taka-alalle tämän kukkameren keskellä, mutta jokainen kipale on kaunis ja uniikki. Herkuin on ehkä tuo suunnaton tulenpunainen kannu makkarin ikkunalla. On raukka sekunda vinoine pohjineen, mutta koko ja väri puhukoon puolestaan. Kympillä lähti, eikä vuoda. Viinilasitkin ovat samaa perhettä, mutta jokainen kuitenkin hiukan erilainen ja ihan omanlainen. Pitää ottaa testiajoon tuota pikaa:).

Meillä on täällä viikko mukavasti puolessa - nyt vielä yksi setti Mastercheffiä ja päivä on pulkassa.

Ihanaista iltaa! xxx

Monday, 22 April 2013

Retki with a twist and shout


Ettei tässä ylhäisessä yksinäisyydessä olisi ihan höperöitynyt, niin ahdettiin riemukupla täyteen ja lähdettiin reissuun eilen heti aamusta. Matkaseurana koko Hotelli Havelin väki vieraita ja siskoja, eli retken teemana perinteinen sightseeing - samalla kun muksut ja loppuperhe oli vielä onnellisesti omilla teillään. Valittiin kartasta Kitangelan satumainen kierrätyslasikeidas ja taidepajakolhoosi, kompassi antoi suuntiman ja navigaattori veikkasi ajoajaksi about toista tuntia Nairobista lounaaseen,
kuivalla kelillä. 

Jätettiin kaupungin pikitiet taakse ja vedettiin nelivedot käyntiin. No, se toista tuntia meni iloisesti poukkoillen erilaisilla kärrypoluilla, kunnes viimeisena koitoksena tuli vastaan savipelto. Uskottiin kykyihimme, roikuin ratissa rystyset valkoisina, mutta ei auttanut - upottiin peltoon akseleita myöden. Vitsi kun nauratti ja itketti yhtä aikaa. Viisi hysteeristä suomalaista keskellä melkein ei mitään. Saatiin onneksi lahjottua paikallinen farmari kavereineen vetämään meidät ylös suosta, kunnes upottiin uudestaan;) Päästiin kuin päästiinkin perille, pirssi parkkiin, matkan finaalina ylitettiin rotko riippusiltaa pitkin. Huh.

Kyllä kannatti hiukan kärsiä. Kitangela on kuin Barcelona-Murano-fuusio savannimaisemilla. Sellaista värien sinfoniaa, mosaiikkipatsaita, lasinpuhaltelijoita, tauluja ja taidetta. Best kept secret ever!  Löydettiin sieltä pusikoista pieni lasikauppakin; mukaan lähti muutama viinilasi ja maljakko poikineen totta kai. Ja palkattiin sama remmi työntämään meidät takaisin hiekkatielle, eli loppu hyvin kaikki hyvin;) Improvisaatiota, improvisaatiota.

 Illan suussa sain läjän likaisia lapsia kotiin reissusta. Oli ollut kuulemma maailman parasta, vaikkakin tuliaisina yksi oksennustauti ja muutama rupinen polvi. Mitä pienistä. Nyt jatkuu sateiden pito kotosalla, ja huomenna on edessä harvinainen tiistaivapari.
Voinpa tuijotella vaikka uusia lasikippoja ja ehkä kertoa niistä muillekin;)

Mukavaa alkanutta viikkoa. Kelejä toivotellen!

Saturday, 20 April 2013

Kissan kanssa kaksin


Huoh, huoh ja kerran vielä huoh. Kahdentoista päivän duuniputki takana, viikonloppu menossa, ja ollaan elossa;). Eilisen aikana jo melkein hallusinoitiin unen puutteesta, joten viime yö unineen oli laadultaan de lux. Olin mielikuvaharjoituksissa ylittämässä itseäni äitinä - ja vaimona, pakko lisätä;) - tämän viikonlopun aikana, mutta perheellä olikin muut mielessä. Äiti tuli, ja kaikki muut lähtivät. 

Siis, muiden plääninä oli legendaarinen dads&kids-safari. Heräsin puhteiden hälinään jo aamukasilta, ja siinä oli pihalla jeeppi peräkärryineen pakattuna, muksut muikeina ja iskällä ohjat käsissä. Sinne menivät - himpan verran liian iloisina to my liking - eli mulla tässä hollilla tyhjä talo ja tyhjä kokonainen viikonloppu. Mutta toisaalta... mikä ihana ajatus, ihan tosi: ensinnäkin, safarille lähti kuusi isää ja kuusitoista lasta yhteensä, ja täällä yksi äiti huhuilee huushollissa hiukan hukassa;). Sain kaikilta läksijäisiksi ison rutistuksen ja käskyn huilata. Ja kun kuvia katselee, niin huili tulee tarpeeseen - silmissä on pussia ja luomissa lurpahdusta poikineen. 

No, tänään aamulla ensin manikyyrit, pedikyyrit, sitten puiden latvojen tuijottelua, kukkien asettelua, ja kahden kirjan iltapäivä terassilla. Päästin kodinhoitajatkin viikonloppua viettämään, ja olen ensimmäistä kertaa kotona ypöyksin varmaan vuosiin. Hiljaa ja rauhaa. 

Tai no melkein yksin;): Hotelli Haveli pihan perällä on täynnä väkeä, ihaninta väkeä. Meille tuli eilen edellisen vuoden sisko Suomesta kavereineen lomille, joten meidän vierashuoneet ovat melkein piripintaan. Meillä on nyt siis täällä yhteensä sisko ykkönen, kakkonen ja kolmonen plus yksi poikakaveri, ja kaikilla on meneillään valmistautumiset lauantaitansseihin Nairobin yössä. Keittiön leijonantassupöytä on koko kummun hotpoint. 

Olotila onnellinen. Auringonlasku ja iltalinnut. Kaikilla rakkailla on vähintään yhtä hyvä, juuri nyt, kullakin tahoillaan. Tiedän. 

Nyt kynttilät, valkkari ja kyytipoikana se luvattu sininen taivas. 

Tuesday, 16 April 2013

Illan viimeinen



On se aika lohdullista hiippailla kotiin liian myöhään ja uunissa odottaa jonkun muun kokkaama papupata. Sellainen yksittäisannos pikkupadassa ihan vaan mua varten. Kumartelen mielessäni meidän ihanille naisille, jotka pitävät perheen ruuissa ja puhtaissa koltuissa kun itse huuhailen muualla. 

Muuta en jaksa duunihommista sanoa kuin että on se luojan lykky, etten ole poliitikko tai edes täyspäiväinen diplomaatti. Ihan tosi. No, puvut ovat pitäneet ja korot kestäneet vielä toistaisesti, mutta väsymys on jo formulaluokkaa. Kyllä tämä tästä. Three more to go. 

Koti on hiukan retuperällä. Ainokainen leikkokimppu on kurttuinen ja kuukahtanut persilja, joka sekin hupenee parempiin suihin päivä päivältä. Mutta saatiin tänään onneksi muutama pussillinen lakuja ja reissareita, heih, tuli tuttuja Suomesta! Meidän orpokotiproggis etenee hitaasti mutta varmasti - vaikka sen rahankeruupyrokratian kanssa vielä väännetäänkin kättä, niin apua menee perille ihan jatkuvasti. Huomisesta eteenpäin Mogran kodissa on kaksi tehokasta suomalaista antamassa aikaa ja apua niille pienille ihanuuksille... eli meidän ikioman siskon lisäksi saatiin sisko-kakkonen Suomesta tekemään parin kuukauden vapaaehtoisrupeama Mogran orpiksessa. Mikä lahja! 

Seuraavaan settiin yritän sitten lupailla laulunpätkiä ja auringonpaistetta, ja jos vaikka saisi muutaman kuvan sinisestä taivaasta. Until then, much peace. 

Sunday, 14 April 2013

Urakka


Hiukan tylsänoloinen sepustus on tulossa - mutta tämä on elonmerkkiä täältä suunnalta ja todistetta, että täällä tehdään muutakin kuin paistatellaan auringossa ja vaellellaan savenneilla;). Koko viikonloppu on huiskittu duunissa... aamulla jätetty nukkuva perhe, ja illalla löydetty samanlainen. Kovan luokan konferenssi alkaa huomenna, sellainen just about maailman tärkein. On hiottu pilkkuja ja puheita, protokollaa ja politiikkaa. Huomenna tupsahtaa paikan päälle muutama jumbojetillinen vip-vieraita ja tässä höykytyksessä ollaan perjantaihin asti. 

Ullakon rekillä on puolitusinaa pukuja prässättynä ja korkkarit kiillotettuina. Lapset on suukoteltu koko viikon edestä ja keittiö on taas varusteltu. Mun salainen ase näihin maratooneihin on pussillinen omenoita, sillä eihän kukaan kestä niitä kahvitaukoja, pullia, piirakoita ja kokkareita koko viikkoa. Mulla on ihan sitten omat kokkarit kotosalla, kunhan viikosta on selvitty;)

Yritän hiippailla linjoilla viikon mittaan, mutta nyt tämä emäntä laitta papsut päähan ja pään tyynyyn.

Helinää viikkoon myös sinne suuntaan, ja wish me luck;)

xxx

Thursday, 11 April 2013

Kuvia kumarrellen


Meillä on kuvia kotona paljon, kaikki tärkeitä ja kaikilla tarina. Osa pinossa kaapissa, kun ei seinille mahdu. Niitä on ostettu, niitä on saatu ja vaihdettu, mutta kaikki henkii edelleen sitä ensinäkemisen tunnelmaa ja tuoksua - sitä jotain - jonka vuoksi kuva päätyi alunperin meidän huushollin seinälle. 

Rakastan kuvia ihan hurjasti, ja kuvia nimenomaan kuvien vuoksi – en nimien, hintalappujen, subjektiivisten kritiikkien tai apurahojen takia. Kuva kuin kuva voi olla kiva tai ihmeellinen ihan muista jutuista johtuen. Visuaalisesti kuvan arvo on aina henkimaailman hommia, ja makuasioistahan ei pidä kiistellä. Meillä mies on oppinut olemaan ottamatta kantaa emännän kuvahankinnoille kotosalla, tosin Tate Modernissa sanan sarkastinen säilä heilui sitten senkin edestä.  

Uusin kuvakaveri on suunnaton kirjava pahkasika. Niin. Modernia taidetta on harvemmin tarjolla meidän kylillä, vaikka kykyjä löytyisi kylläkin. Viikonloppuna oli huikea tilaisuus, kun sata paikallista taiteilijaa oli koottu yhteen näyttelyyn. Voi mitä hunajaa. Ja siellähän se pahkis kuiskutteli mun nimeä, ja saatiin pumba kotiseinälle eilen. Sekatekniikalla kokoonlaitettu, nahkana vanhoja sudokuja. Ah. Makunsa kullakin, muutamilla merkillinen;)

Huiske ja hulina töissä jatkuu, ja vaikka linjoilla ollaan kellon ympäri, niin siellä huvittelut on on minimissään.
Eli kommenttipuolella olen ollut vaisu, tilanne korjaantuu huomiseen mennessä. Promise!

Viittä vaille viikonloppu. Mukavaa odottelua!

Tuesday, 9 April 2013

Keittiövuoro



Tulee ihan mieleen muinaiset opiskeluajat: kun piti lukea tenttiin, niin johan putsattiin kaapit, keittiöt  ja viikattiin lakanat - mitä tahansa kunhan ei lukuja. Duunissa on meneillään parin viikon hullut päivät, ja vaihtarina on istua pitkää päivää joko byroolla tai tuoda hommat himaan. No joo, kyllä tämän kotona askartelun tietää;), varsinkin keittiössä... kameraa rapisee, telkkari paasaa ja netti suhisee, ja varsinainen työtehokkuus on tasan plus-miinus-nolla. Yleensä olisin tuolla studion eristyksissä pihan perällä, mutta nyt tulee vettä niin armottomasti, etten henkeni uhallakaan lähde tuonne tuiverrukseen. 

Joten kuvissa ei vilahda yhtään kukkaa, tyynyä tai reseptiä tällä kertaa, väriskaalakin on nuikeahko. Tämä on tätä armollista arkea ihan paljaimmillaan. Ja parhaimmillaan. Tässä blogittamisen ja kaiken muun tuikitärkeän ahkeruuden ohella olen saanut hoidettua kahden lapsen luokkaretkilomakkeet, yhden matikankokeen preppaamiset, suomenkielen sijamuodot ja muutaman kuivan munkin. Ja totta kai oli ihan pakko tuijotella viimeisimmät you tuben korttitemput - kato, katosun on ihan pakko nähä nää, äiti...

Keittiövuorosta on kovaa vauhtia tulossa yövuoro, sillä ei nämä paperiläjät hupene tuijottamalla tai niputtamalla. No, vaivihkaa otan pikaisen kommentiturneen, ja sitten pistän virkahatun päähän, pannun kuumaksi ja kokeilen siirtyä tuumasta toimeen;)

Hi ho, hi ho, it´s home from work we go. Sweet sleeps everyone. xxx

Saturday, 6 April 2013

Pillow talk


Juupa juu, juttu ei nyt ole niin herkku, kun otsikko enteilisi:). Mutta nyt on ihan pakko laittaa hiukan kepeämpää tekstiä edellisen valituksen vastapainoksi. Let´s have some pillow talk, baby. 

Ihan ensimmäisenä myötätuntoa kaikille valkoiseen vannojille, sillä taas ohessa psykedeelinen väripläjäys;) Tuolla ullakolla on ollut läjä toimettomia tyynyjä, ja tänään päätin laittaa singerin laulamaan ja loihtia tyynyille huput. Olin kai henkisesti varautunut hiukan hillitympään, mutta pääsin valloilleni tuolla keskustan kangaskaduilla, niin tässä sitä ollaan... matkaan tarttui näitä  retrohenkisiä tansanialaisia liinoja, jotka oli yksinkertaisesti pakko tuoda kotiin ja laittaa framille. 

Hiukan voi silmiä kirvellä, mutta on toi terassi kyllä aika namis. Tässä tyynyröykkiön keskellä ollaan, torkkuva tyttö kainalossa ja koira toisessa. Meneillään on uskomaton ukkos-spektaakkeli; tuntuu kuin jyrinät ja ne sata salamaa olisivat tuossa pihanurmella. Sähköt vilkkuu, korttelin muuntajat paukkuu, netti on-off ja lauantai-illan black-out lienee täällä tänään.

Eli pidemmittä paras. Iloista iltaa kaikille - ja kiitos taas kommenteista... ikävästä kertominen tuntuu tuovan tullessaan suurta solidaarisuutta, niin monet pohtivat ja puntaroivat samoja tunnelmia. Jatketaan juttuja; iloista, ikävistä ja niitä väreistä;). Uudet lukijat kuuluvat siihen ensimmäiseen kategoriaan ihan ehdottomasti.

Terassilta terkut!
xxx