Friday, 31 May 2013

Bedroom Blues


Viime aikoina täällä langoilla on pyörinyt mitä ihanampia makkarikuvauksia. Siis sellaisia superherkkuja visioita vuoteista; valkoisen pelkistetyistä rönsyileviin ruusuröykkiöihin. Ajattelin hypätä virran vietäväksi, ja laittaa makkarifiiliksiä jakoon - varsinkin kun emäntä on aina vaan ihan ypöyksin isossa rautasängyssä. Mies on edelleen savanneilla, ja seuraavan kerran taidetaan päätyä samaan petiin vasti ensi viikon lopulla;(

Huomasitteko, että sänky on muuten nurinperin. Siis tyynyt on jalkopäässä, ja jalat taas sängyn päädyssä. Vinokattoinen makkari ja iso pylvässänky on jokseenkin hankala yhtälö. Ainut vaihtari saada sänky jokseenkin aloilleen oli laittaa koko hoito väärinpäin. No, ei sitä nukkuessa huomaa;)

Jos ihmettelette noita kanaverkkoja meidän ikkunoissa... ne on itse asiassa apinaverkot. Niitä karvapehvoja on ihan kiusaksi asti, ja tuntuvat tykkäävän ei pelkästään keittiön banskuista, mutta myöskin roikkua meidän sängyn tangoissa. Pariin otteeseen ollaan heräilty apinat sängyssä, ja kerran mokomat teinisellaiset innostuivat sukimaan mun tukkaa aamutuimaan... niinpä, luulin miehen kutittelevan herättelyjä, but not my luck.

Ja sitten pikkuperjantaiepisodi tähän vielä: tänään oli koko firma kiinni, ja tämä krittinen tieto oli lipsahtanut ihan ohi suun. Ensimmäistä kertaa ikinä missasin vapaapäivän! Noh, siellähän istuskelin byroolla yksikseni;). Olin tosin jo henkisesti buukannut tämän päivän täyteen työpuhdetta tulevan Brysselin keikan myötä, joten ei mennyt hyvä vapari ihan harakoille.

Seuraavaksi on vuorossa paimentaa perheen nuoriso peteihinsä, ja hengitellä hetki ihan yksikseni.

Suloista ja aurinkoista viikonvaihdetta. Pidetään linjat lämpöisinä;)

Tuesday, 28 May 2013

Pinks & Polka Dots


Vielä tässä nopsa verestely viikonlopun värikarnevaaleista... imelyyden yliannostus, I know, I know.

Nämä olivat nämä ne Anjan huseraamat typyjen kevätjuhlat kotona, ilman mitään sen suurempaa syytä. Otettiin myös oikopolku organisoinnin myötä, ja taisivatpa olla lähihistorian helpoimmat hipat. Karkit pusseista, sipsit samoin, suklaatorttu  muoviformusta, kukat pihapuskasta ja keksit paketeista. Pallot puhallettiin talkootouhulla hujauksessa ja pöytään katettiin muovitassit;) Mansikkakakku sentään tehtiin ihan omassa keittiössä, mutta sekin sellaisesta takuuvarmasta valmissekoitteesta.
 Ja täydestä meni koko touhu. 

Tytöillä poppi soi ja desibelit katossa. Välillä uitiin, ja tikkarit poskessa koko ajan. Tämä oli se nimenomainen päivä, kun itse livahdin markkinoille ja jätin iskän paimentamaan tätä kisulaumaa. Juhlien rääppeet kerättiin sitten seuraavan päivän piknikille, hyvän kierrättämistä siis;)

Talo on hiljaisena. Digiboxikin sanoi äsken poks ja pimeni. Mies lähti aamusta viikon mittaiselle duunikommennukselle safarille...siis mikä bonuskeikka, teltassa ja leiritulilla kaukana savannilla kokonaisen viikon, töissä. Epistä. Täällä minä omin nokkineni laulattelen lapsilaumaa, ja anoppia. 

Sellaista suloisuutta tässä hetkessä. Tarinat jatkukoon ja voimia viikkoon.

♥♥♥

Sunday, 26 May 2013

Favourite Happiness.


Rivakka kollaasi päivän safarisaldosta. Plussan puolella, vaikkei ihan lottovoittoa saatukaan;)... kaikkihan aina odottelee ja kovasti mielessään toivoo törmäystä leijonalaumaan pentuineen, mutta menipä tänään meidän kerholta ohi suun: Kaverit sen sijaan olivat viettäneet hyvän osan aikaista aamua tuijotellen tusinapäistä leijonaperhettä, josta sitten juttua jaksoi riittää myös brunssille asti. Ihan ansaitusti. 

Mutta meidän listoille ylsivät ne ylväät ja aina-ah-niin-henkeäsalpaavat kirahvit, bambit ja bumbat, seeprat ja paviaanit, teinikrokotiili ja puhvelit. Ja totta kai hilpeitä strutseja joka käänteessä. Aurinko helli, maisemat hivelivät, ja picnic vei mennessään. Skumppa, sunnuntai ja savanni on vaan aina yhtä ihmeellinen yhtälö;). Maltoin ottaa tirsatkin siinä akaasian alla, sen eilisen intialaisen kukertavan täkkihankinnan päällä. A bliss. 

 Iltapäivä vierähtikin leijonanmetsästyksessä, kun mies oli sinnikkäästi päättänyt paikantaa sen aamuisen lauman. Ei onnannut - enkä yhtään ihmettele; eihän kukaan jarkipäinen leijona nyt tässä keskipäivän kuumuudessa tallustele polun poskessa, vaan totta kai kellii mieluummin syvällä heinikossa puskan alla. 

Päivän päätteeksi oltiin iloisia, hikisiä ja pölyisiä. Isona lisäbonuksena tämä koko avara luonto on alle puolen tunnin päästä meidän kotiportilta - ilman ruuhkia that is - joten päästiin puunaamaan lapsia arkikuosiin jo hyvissä ajoin. Omina iltapuhteina olisi päästä ajantasalle ihanan ison kommenttilitanian kanssa, mutta jos silmä nuokahtaa, niin sitten heti huomenissa. All right?

Hyvää yötä ystävät xxx

Saturday, 25 May 2013

Country Living


Eipä tässä kai paljon sanoja tarvita;) 

Kuin olisi astunut sisään sisustus-deco-design-taivaaseen, sellaiseen country-henkiseen siis. Markkinoiden aatelia, pikkurekvisiitasta täystiikkisiin huonekaluihin. Marokon keramiikat ja tinalyhdyt, Intian ihanimmat tekstiilit, kenialaista nahkanäppäryyttä ja helmitekniikkaa, kesäpäivä kauneimmiillaan, laumoittain iloisia ihmisiä lierihattuineen, tolkuttomasti pimm'siä kannuissa & laseissa, tinkimistä ja tunnelmaa a la max. 

Tyylien fuusiota maailman eri ääriltä. Suunnattoman herkullista, ja olisin ottanut kaikki. Mukaan kuitenkin tuli muutaman tarkasti valittu namu: raakavillainen poncho, aha. En voinut vastustaa niitä Casablancan kulhoja, parit. Intiasta tilkkutäkki väriskaalalla turkoosi-fuksia-lime, syötävä. Ja totta kai niitä tuliaisia, joista ei julkisesti jutella:)

Huomisen picnic-menyy on jotakuinkin kasassa; juustot, patongit, kanankoivet, lihapullat, mansikat ja skumpat on pakattu. Ja plääninä siis ne auringonnousu ja aamukahvit kirahveilla. Saas nähdä. 

More to follow. Sweet Saturday everyone. 

Friday, 24 May 2013

Oodi


Viimeaikaisten marinoiden vastapainoksi mulla on nyt moraalinen velvollisuus levittää kuplivaa ilosanomaa tämän perjantain aurinkotuulista, ihanan illan sametista, täydestä kuusta ja viikonlopun jameista. Vain silkinohutta yläpilveä näkyvillä, allakka pullollaan kivaa ja palkkapäivä. Hip. Meille kuuluu hyvää:

a) Lähdin duunista ennen auringonlaskua, kerrankin. Tuntui heti lintsaamiselta, mutta nyt on saatava tämä pääkoppa ja prioriteettibalanssi taas oikeille urille. 

b) Huuhailtiin ensin hiukan kotosalla ja saatiin hoidettua tulevan viikon tukkuostoksetkin vielä. Siinä sivussa paistettiin kakku, sillä...

c) ...Anja keksi taas kerätä yleisönsä, ja meillä on huomenna pikkufriidujen kakkukestit. Ilman mitään sen suurempaa syytä. Antaa tyttöjen juhlia. Aamusta katetaan pöydät humuille ja puhalletaan pallot. 

d) Käytiin koko perheen voimin, incl. anoppi of course, hyvässä ravintolassa syömässä hyvät pihvit hyvän viikon lopuksi.

e) Huomenna on kauan odotetut Nairobin BargainBox markkinat. Jes! Tiedossa totista ostosterapiaa koko iltapäivän edestä (samalla kun iskä on buukattu naurattamaan pikkulikkojen kekkereitä;). Saaliiksi on suunniteltu kotipuolen konkkaronkan tuliaiset. 

f) Löysin uuden korun, ihan itse itselleni. Kyllä. Ajatelkaa, korun helmet on strutsinmunankuoresta hampailla kaiverretut, kuulemma. Hhhmmm. 

f) Huominen ilta on varattu keittiöpuuhiin ja piknik-korien rakenteluun, sillä...

g) ...sunnuntaiaamusta on suuntana kansallispuisto, auringonnousu ja puska-aamiainen savannin yllä. Todettiin porukalla, että nyt on kärvistelty kaupunkiolosuhteissa jo ihan liian pitkään - hätä keinot keksii, ja päätettiin pistää pystyyn yhden päivän safari. Sana on kiertänyt, ja väkeä on kerääntymässä brunssitreffeille akaasian alle horisonttia tuijottelemaan, kirahveilla kiitos;). Aivan malttamattomana. 

Tässä sohvannurkassa on hyvä hengitellä hetki, sillä aamusta alkaa melske ja meininki. Yritän pitää kameraa hollilla ja raportoida asiaankuuluvasti;) Mutta nyt, näillä puheilla kone kiinni ja suloisen viikonlopun toivotukset kaikille.

Let´s keep calm. 

Wednesday, 22 May 2013

Try my Thai


Täältä taas kuulumisia pimennosta. Siis ihan kirjaimellisesti. Kovasti on juttua jokapuolella siitä ihanasta suomalaisesta alkukesän valosta. Voin vain sanoa, että nauttikaa hyvät ihmiset, nauttikaa. Valoisat illat ja kesäyöt pitäisi lukea maailman kärki-ihmeiden joukkoon ihan ilman muuta. Vaikka talven yli kärvistellään kaamoksen kourissa, niin kyllä se pohjoisen valon määrä maaliskuusta syksyyn on hiukea.

Monesti kuulee huokauksia etelän ihanista lämpöisistä illoista – vinha perä kyllä – mutta miettikääs tilannetta kun joka ikinen ilta on pimeä. Kaikki vuoden 365 iltaa ovat säkkipimeitä, mustia ja usein vielä sähköttömiäkin:). Meillä pimeys tulee puoli seiskalta kuin napista painamalla, läpi vuoden. Jokainen päivä päiväntasaajalla on kuin Suomen lokakuu, siis päivän pituuden perusteella. Yritä sitten tässä iki-osa-kaamoksessa ottaa valokuvia duunin jälkeen. Lycka till. No, pihalla on aina lämmin, sirkat sirittää ja sirityksen vielä kuuleekin. Onneksi.

Tässä lienee hiukan selityksen (ja marinan, sori) makua, mutta näillä eväillä voi puolustella arkipostausten kuvien huuruisuutta. Kun tulee mieli purkaa arkimieltään blogille, niin on taatusti pimeää. Ja kuvat sen sortin sumussa. Noh, sitten iloisempiin asioihin... kun on käsillä hiukan aikaa - ja jes näitä pimeitä iltoja tsadadaa - niin mitäs tehtäisiin? Kokataan tietty. Ja syödään sydämen kyllyydestä. Patoja, piirakoita ja muita hämärän herkkuja. Reseptejä ei ole jakoon vieläkään, mutta jos halajaa Thai-ihanuuksien perään, niin kantsii lukea currytahnan purkin kylki. Iskemätöntä faktaa ja takuuvarma suksee.

Livahdan tästä takaisin ihaniin toukokuun virtuaalitunnelmiin, ja viimeisenä pisarana ajattelin tuijotella hetken Turun iltatorin webkameraa. Huoh. A sad case, I know:)

Seuraavaksi lupailen taas niitä aurinkoisia väripläjäyksiä ja about miljoona kuvaa kukista vaikka.

Morot ja mukavat keskiviikot.

Sunday, 19 May 2013

Inferno et Kedvesem



Nopsa sunnuntaiselostus, tässä harkkareiden ja markkinoiden välimaastossa. Ipanat on taas pitkin maailmaa ja hakukierros alkaa kohta puolin. Tässä olisi juuri sellainen parin tunnin rako, johon hyvässä elokuvassa kuuluisi cappucino, konvehti, vanhaa jatsia ja klassikko luettavana. Kun ei olla leffassa, niin tarjolla on kylmä sumppi, kasa työdokkareita ja pala eilistä vaniljatorttua. Ja onhan käsillä tosin mahdollinen klassikkokin:), tarttui eilen maitokaupasta mukaan Dan Brownin uusin salapoliisi-symbooli-taidehistoriikki. Saaspa nähdä kerkeenkö tai maltanko lukea ennenkuin se tupsahtaa valkokankaalle. 

Viikonloppu on vierähtänyt keittiössa, kaupoissa ja ah-niin-afrikkalaisissa-myyjäisissä ja totta kai eilen illalla yritin läpäistä myös euroviisut. Nope, no luck this year either, siis nukahdin ennenkuin oltiin pistelaskussa edes puolessa. Mutta biisit kuulin kyllä, ja yhä hakoteillä eurooppalaisen musiikkimaun kanssa ollaan kuin aina ennenkin. Olihan joukossa muutamia kivojakin viisuja, ja siitä Unkarin lemmenlirutuksesta tykkäsin ihan tosissani... ja ne hilpeät piirretyt. Nappasin kuvan ukkeleista viisusivustosta. 
Ja Tanskan pillit oli ihan ok. 

Viikonlopun loppuhuipentuma on inkkari-illallinen meidän ihanilla naapureilla. Saadaan sadan sortin curryt ja chapatit mantereen parhaan Ramilla-kokin kyökistä. Siihen on vielä hetki, nyt sitä ennen pesue kokoon ja puhtaisiin. 

Kesäkelejä uuteen viikkoon. 

xxx

Saturday, 18 May 2013

Talismaanit


Onnenesine. Onnenkantamoinen. Ja kissa on vain rekvisiittaa.

Sain Elsalta lahjaksi kaunistakin kauniimman saviprintin kaulalle. Itsetehty, tarkasti askarreltu, ajan kanssa väsätty, mutta kuitenkin ihan vain ohimennen äidille annettu. Tai muka ohimennen. On niin Elsan tapaista vähätellä omia juttujaan, olkiaan kohotellen, mutta kuitenkin niin tarkasti tilanteita tarkkaillen ja niitä itseensä imien, miettien. Tämä koru on juuri niitä juttuja. Sain sen ilman seremonioita, mutta mikä hiljainen riemu on tytössä kun tykkään korusta niin vimmatusti. 

Siskonsa on taas niin toista maata... suurta draamaa saisi aikaan vaikka tyhjästä. Päivittäin itseasiassa;) Siinä kun Elsa pohtii suuria linjoja enimmäkseen itsekseen, niin Anja kylpee suloisen turhanpäiväisissä yksityiskohdissa ja yleensä onnistuu keräämään (vaatimaan;) vielä yleisönkin moiselle, onneksi huumorilla ja räväkällä riemulla. Taivaallisen ihania pikkunaisia molemmat. Niin visusti samasta puusta veistettyjä, samaan perheeseen luotuja, kaksosiksi tarkoitettu, vaikka luonteiltaan kuin yö ja päivä, ja juuriltaan maailmaan eri ääristä. Kun kymmenen vuotta sitten syntyi pikkuprinsessa Turun kotoiseen kortteliin, niin prikulleen samaan aikaan toinen elämä alkoi Nairobin syvässä slummissa tähdettömän taivaan alla.  

Luojan kiitos kohtalosta. Siitä, joka jonkinmoisen monimutkaisen kaavan kautta avitti asioita ja antoi palasten loksahtaa paikoilleen juuri niinkuin pitikin. Ja tässä kehrätään, onnenmyyrä-äitinä monelle. Ja niille kahdelle taikatytölle totta kai. 

Ja jottei Anja jäisi huomiosta siskon varjoon tässä koruepisodissa, niin salaiset askartelusuhinat ovat huipussaan. Taidanpa saada toisenkin korun. Fanfaareilla tietenkin;)

Tulipahan tyttötarinaa. Ja pojista vasta jutun juurta piisaisikin. Toiseen kertaan.

Mutta nyt pitää saada kaikki irti viime päivien kohuista ja tsuumata linjoille kuulemaan euroviisut. Eikö?

Love, Peace and Marry me!




Wednesday, 15 May 2013

Grand Old Ladies


Meillä pihalla seisoo maailmankaikkeuden ihanin puu. Vanha Rouva Bombax [bombax chorisia], joka jaksaa vielä vaan levitellä valtaisia oksistojaan ja fuksianpunaisia kukkiaan koko korttelin ylle. Oksat ja latvustot levittäytyvät kolmelle tontille, niin on tuhdista tytöstä kyse. Itse komeus seisoo meidän pihan nurkassa, ja siinä se on varmaan seissyt viimeiset sata vuotta. No, siellä missä on iso puu niin on myös isot juuret. Ja meillä on meneillään vakavat keskustelut naapurin kanssa, joka kovasti väittää että puuvanhuksen juuret runnovat autotallinsa perustuksia. Nyt sitten neuvotellaan ja pohditaan kovasti miten pidetään puu ja talli molemmat pystyssä. Millään en malttaisi puusta kyllä luopua... enkä edes ymmärrä että millä kirveellä sen kokoisen himmelin saisi nurin ilman että sekä talli, meidän lasistudio ja lähitienoon kaapelit olisivat kaikki tuusannuuskana. Hhhhhmm. Kommunikaatiota tarvitaan kerrakseen. 

Puhumisen jalosta taidosta puheenollen, tässä pieni loppukevennys elävästä elämästä. Mies tässä menneellä viikolla totesi, ohimennen, että pitää hoidella äiti - siis arkisesti mun anoppi - meille vielä visiitille ennenkuin ollaan sitten Suomeen menossa. Anoppi siis tupsahtaa meille aina parin vuoden välein muutamaksi viikoksi Etelä-Afrikasta (ja huom, viimeksi vasta ennen joulua). Totesin siihen vallan mukavana vaimona että tottahan toki, ja mietin että onhan tässä nyt vielä sen verran aikaa ennenkuin ollaan Suomeen muuttamassa. 

Noh, arvaatte kai kuka istui kimpsuineen, kampsuineen, hopeisine savukerasioineen, holkkeineen ja neljänkymmenen kilon elopainoineen meidän keittiössä eilen kun töistä kotiuduin. Voi hyvät sylvit. Miehen jutut meinasivat ennen Suomen lomia heinäkuussa, minä taas ennen sinne kokonaan muuttoa. Että näin meillä kotona kommunikoidaan syvällisesti ja yksityiskohtaisesti asiasta kun asiasta;). 

Anoppi on meillä jussiin asti. Jos asian nyt oikein ymmärsin. Pitääpä jutella asioista vielä tarkemmin, sen naapurinkin kanssa. 

Ja taas viikko jo puolessa. Mukavat loppuviikot!

Sunday, 12 May 2013

Butt Farm Galore


Oih mikä päivä! Tehtiin prikulleen sellaiset rutiinit-omasta-lapsuudesta, eli lähdettiin sunnuntaiajelulle ilman päämäärää tai sen suurempia suunnitelmia. Otettiin suuntima Nairobin pohjoispuolen teeplantaasikukkuloille - haukottiin henkeämme vihreiden viljelysten viemänä ja valittiin kaikki pienimmät polut ja reitit ihan huviksemme.

Sen kaikkein pienimmän polun päästä löytyi kukkulan kuve vanhalla farmilla. Herra Butt oli itse paikan päällä ja laski portista sisään autolastillisen ventovieraita. No mentiin, näköalat ja muutamat kuvat motiivina... mutta saatiin paljon muutakin, ennenkaikkea maailman parasta kala-masalaa! Herra Butt esitteli vanhan tilansa, valtavat vesiputouksensa, ja kertoi haaveestaan: haluaisi avata pienen ravintolan pihapiiriinsä, jotta väki pääsisi nauttimaan maisemista, puhtaista yläilmoista ja ennenkaikkea vanhan vaimonsa kokkailuista.

Tuumasta toimeen, ja tarjouduttiin koekaniineiksi;). Rouva Butt loihti koko porukalla sen sellaiset herkut, kalat ja kanat, kaikki intialaisittain. Siinä istuttiin koko seudun korkeimman kummun päällä, valkoisissa muovituoleissa ja saatiin gourmet-speciaalit eriparisilta muovilautasilta. Jälkkäriksi Mrs. & Mr. Butt ravistelivat pussillisen oman puun avokaadoja, joiden makeus on kuin omenassa!

Surrealistisen suloinen sunnuntai, josta jäi iki-muistot meille kaikille. Luvattiin piipahdella toistekin, ja laittaa sanaa kiertämään rouvan taikasauvasta ja vanhan näköalakeittiön magiasta.

Koko pesue on jo unten mailla ja liityn kohta joukkoon, kunhan otan tässä ensin nopsan nettiturneen.

Näillä tunnelmilla, gnite!

Keittiössä kolisee


Ruusut ja kakut tulivat sänkyyn heti aamusta. Kortit ja kahvit, rutistukset ja rakkaudet. Mutta kyllä  on puuhattukin;) Keittiö on ollut yksi ihana hävityksen kauhistus eilisestä asti, kun pikkupimut pistivät hihat heilumaan. Omin ehdoin ja voimin saivat loihdittua muutamat tusinat kakunpoikasia, kaikilla koristuksilla ja koukeroilla. Koko setin aamiainenkin, yhdelle,  löysi lautaselle ja reissumiehet saatiin sulatettua pakkasesta. Ja sydänkorttien kultakimalle toi pikantin lisän munakkaaseen;)

Äitienpäivää juhlitaan täälläkin, joten näiden ihanien aamurituaalien jälkeen ollaan  kohta suuntaamassa ajelulle ja sitten syömään. Mielessä on kovasti kotiväki, ja olisipa jotenkin taas niin haavetta olla osana tämänkin päivän traditioita valkovuokkoineen ja sukulounaineen. Huoh. No, me täällä improvisoidaan ikiomat tsydeemimme, mukavat sellaiset. 

Nyt ylös, ulos ja aurinkoon. On äidin päivä ja ihana sellainen. 

Oikein onnellista päivää ihan kaikille ja rutkasti rakkautta kaikille äideille.