Monday, 30 December 2013

Konvehti ja sen kaverit


On maanantaiaamu ja nopsa välilasku kotinurkissa.

Meneillään on se vuoden odotetuin väliviikko. Juuri se, jolloin päivät tuntuu himpan verran pidemmiltä, hetket piirun verran kirkkaammalta ja sitä miettii, että miksei ne loput 51 viikkoa voisi olla juuri niinkuin tämä. Tai lieneeko niin, että nyt on aikaa muistaa sitä olennaista. Sitä tärkeintä. Ja mikään ei hakkaa iloisia aamuja, ja niitä on piisannut. Sellaisia tavallisen taivaallisia.

Vietettiin ne juhlapäivät ihan ohjekirjan mukaan. Kinkkua lämmiteltiin päivätolkulla ja pyjamassa; syötiin kunnolla heti aamusta ja joka päivä; naurettiin ihan liikaa ja melkein kaikelle. Joka päivä on suklaapäivä, ja mikään ei voita Fazun Geishoja pinkissä kääreessä. Sinisistä puhumattakaan.  Laitettiin sitä iloa hiukan jakoonkin, ja aattoaamu Mogran orpokodissa oli pysähdyttävä. Sata lasta ja ihkaoikea joulupukki. Say no more.

 Nyt viime päiviksi on jätetty duunit, koulut, laskut, tiskit ja arjen pikku brutaalit täysin taka-alalle ja katseltu horisonttia, savannia, ja otettu aikaa  perheen kesken. Syöty yli äyräiden. Mukana matkassa iso joukko sukulaisia Suomesta. Safari ykkönen meni kaikkien pläänien mukaisesti, ja nyt on meneillään valmistelut safari kakkoselle. Meillä on tälle viikolle tiedossa neljän päivän keikka Masai Maraan. Say no more.

Tarkempaa raportaasia seuraa of course, mutta tässä sekalainen kuvakavalkaadi viime päivistä. Matka jatkuu ja aurinko paistaa. Every day is a good one. Ja aamut niitä parhaita. 

Jos käy niin, että huiske vie taas mennessään ja tämän vuoden höpinät lienevät tässä, niin suunnaton kiitos kaikille, jotka ovat olleet matkalla mukana. Täällä on ollut kiva olla, ja nyt on jo kokka odottavasti kohti uusia mutkia. 

Uuden vuoden iloja ihan kaikille!

Jaana

Monday, 23 December 2013

Thomas the taivaanlahja


Puhki. Poikki. Pinossa. Mutta onnellisena.Tämän vuoden viralliset työt on kirjurin mukaan tehty, ja nyt on aika olla etsimättä valtaa tai loistoa tulevat parisen viikkoa. Keskitytään sisäänpäin. Ja pitopöytään. Viime postauksesta on hama ikuisuus, mutta paljon on tapahtunut. Ja jos pukki olisi vain virtuaali, niin jäisin täysin lahjoitta. E-aika on ollut kirjoilla. Mutta nyt pikku flashback;

Ensimmäinen jouluitku tuli perjantaina heti aamusta, kun vedettömyyttä oli takana yli viikko. Mies meni moisesta tunteenpurkauksesta niin hämilleen, että lähti potkimaan putkia – ja hups, vesi tuli. Tukos, I guess. Siinä sivussa sähkäri hoiti meille valot maksua vastaan, ja kinkkukin saatiin kotiin. 7,4 kg. Lohi tuli Turusta kuriirina tänään, ja kalkkuna kyytipojaksi. En harmikseni päässyt rapsuttamaan naapurin pukkia, oli jo ehtinyt livistää matkoille. Piti sitten kertoman lapsille, että voi käydä niinkin hassusti, että joulupukki ei kiireiltään ehdi sisälle asti. Ei kuulemma haittaa yhtään, ei tippaakaan. Meillehän saatiin pappa. Toinen itku. 

Meillä on nyt täällä kaikki. Ihan kaikki. Se paras joulu on tekeillä tässä jä nyt. Talo naristelee nurkkiaan puhtaana ja tuoksuvana, on kynttilät, tiikerililjat, marsuilla puhtaat pahnat, huomiset pyhävaatteet silitettyinä, juhlapöytä puoliksi jo katettuna, sauna pestynä ja lahjat kääreissä. Kiitos pääkaupunkiseudun seurakuntien; universumin parhaat joululaulut soi ihan koko ajan jouluradiossa. Tämän illan agendaan kuuluu glögit, kinkun uunitus ja ehkä ihan vihoviimeiset tonttutouhut. Meidän kvartetti harjoittelee huomista evankeliumia osissa, kolmella kielellä. Jos antaa mielen lentää, niin voisi kuvitella olevansa kotikunnailla.

Huomisessa on taikaa. Kahdeksalta aamulla viedään lahjat ja laulut Mogran muksuille, sieltä sitten kotiin kuulemaan joulurauhan julistus ja syömään joulupuuro. Mantelinmetsästys. Sitten sauna ja kuudelta syömään. Perinteisiin voisi rakentaa koko maailman, sen omimman ja parhaimman ainakin. Tosin, omaksi ilokseni ja muiden kauhuksi maybe, kirjoitin tällä kertaa omat rituaalini himpan verran uusiksi kutsumalla meidän kokkikaveri Thomasin hoitamaan pitopöydän viimevilaukset kuntoon. Kyllä, resepteistä ei livetä piiruakaan, mutta nyt sen hoitaa ammattilainen. Tomppa ottaa keittön haltuun kahdesta kuuteen, ja itse saan ehkä vuoden parhaat neljä tuntia. Istun terassilla isän kanssa rupatellen aattoiltana ilman kiireen häivää. Priceless. Lahjoista paras. 

Hyvää joulua. Nautitaan isosti. 

Jaana

Wednesday, 18 December 2013

486


Tähän mennessä on ostettu 486 lahjaa. Ja huomenna ostetaan lisää. Ajatuksena olisi saada viisi ja puolisataa kasaan. Sitten aloitetaan paketoiminen. Ei nyt sentään viittä ja puoltasataa pakettia tarvitse kääriä. Hiukan yhdistellen loppusaldoksi saadaan sataneljäkymmentä. Jokaiseen rusetti ja nimilappu päälle. Ja avot.

Muitakin joulupuuhia on tehty. Ajattelin ottaa tämän siivouksen tänä vuonna tosissani, ja päätin maalata seinät puhtaiksi. Kuusi päivää ennen joulua. Ihan pölö juttu. Yläkerta on nyt siis aivan kamalassa jamassa, pelkkää pressua ja maalirantuja pitkin poikin. Puhdas tosin. Onneksi olin sen verran fiksu, että otin vesiliukoista, muutenhan oltaisiin ensi viikkonakin vielä evakossa.

Siivouksesta kun puhutaan, niin meillä on ollut vedet katki nyt viikon. Ullakon varatankkikin alkaa olla tyhjä, joten voipi olla, että maalaan hädissäni loppujenkin nurkkien pölyt pois. Kun menee vedet, niin yleensä sähköt seuraa perässä. Mikä lie yhteys, mutta toimii joka kerta. Talon sähköistä on puolet kadoksissa, vielä toistaiseksi vain se ulkopuoli.

Lisää pikkulapsuksia. Olen unohtanut tilata kinkun, lohen ja pukin. Aivan tyystin. Huomenna torstaina on pakko lahjoa kulmakunnan lihamestari, jutella kielillä norjalaiselle kalastajalle ja taputella naapurin isoa ja pulleaa hinduisäntää, niin saadaan joulun kulmakivet kuntoon. A must. 

Ja vihoviimeisena niittinä tähän kaikkeen haipakkaan on viranomaisten julistus, että glögin juomiseen tarvitaan maksullinen lupa. Totta turisen. Kaikki kotona lipittely yksin tai yhdessä on nyt luvanvaraista touhua. Täkäläinen varmistus julistaa joulurauha. Joten ennenkuin on näistä pyhistä selvitty, niin joko on jätetty viinit viisaammille tai istutaan molemmat kalakaverin kanssa telkien takana. 
Ja siihen kaikki vierailevat sukulaisetkin vielä.

Mutta onneksi on ne lahjat. Onneksi.
Saatiin alkuviikosta puhelinsoitto koti-Suomesta. Meille tuli tehtäväksi varmistaa, että ihan jokainen Mogran orpiksen pikkuasukki saa jouluksi ikioman ja kunnollisen joululahjan. Kiiltävällä rapisevalla paperilla, ja kiharalla narulla. Ja mitä tärkein, sillä nimilapulla. Ensimmäinen kontillinen tavaraa haettiin tänään, huomenna lisää. On ihan pienille, vähemmän pienille, hiukan isommille ja isoille, tytöille ja pojille. Jokaiselle harkittu ja vartavasten hankittu. Kerrankin on lahjatouhussa mukana primitiivistä iloa. 

Aamupuuron aikaan aattona meidän caravan of love vie joulun Mograan. 
Voisiko omakaan paremmin alkaa?

Nyt kuitenkin pikkuruinen riskibisnes illan äksöniksi. Glögiä luvatta. 

 love and peace. 

Jaana

Saturday, 14 December 2013

iloista isoin


Noh, johan oli jo aikakin. Tämän joulun ensimmäinen kinkkuähky ja laatikkolähähdys. Kerrassaan ihanat. 
Mikään ei hakkaa sitä ensimmäistä tässäkään hommassa. 

Kotimaisten viralliset joulukauden avajaiset vietettiin tänään suurlähettilään residenssissä Nairobissa. Suomalaisilla naisdynamoilla on paikallisesti pari kerhoa, jonka puiteissa pistämme pystyyn muutamat kekkerit vuosittain Kenian suomalaisille - aikeena ja aiheena ihan silkka varojen kerääminen paikallisiin koulutusproggiksiin, hyvällä mielellä totta kai. Pienimuotoista, mutta ah niin ihanaa, talkootouhua. 

Joulujuhlat ovat täällä paikkansa ansainneet, ja odotukset ovat aina kovat. Niinpä tänäänkin hipsittiin jo aamusta valtaamaan Suomen valtion virallinen edustuskeittiö. Kourallinen naisia kristallinkirkkaalla roolijaolla; viikkojen sumplimisen tulos. Jokaiselle on jaettu ruokavastuu, missiona saadaan kunnon joulupöytä pystyyn. Ja taas saatiin. 

Sukseen suurimmat haasteet on yleensä lantuissa ja lohissa - kumpikin jokseenkin tuntematon lajike meidän normikaupoissa. Mutta aina on kuitenkin graavattu kala ja lanttulaatikko pöytään saatu, sen kinkun, rosollin, sienisalaatin, joululimpun, lihapullien ja maustekakun kyytipojaksi. Sinappia ja oluttakin vielä. 

Rehellinen ja retostelematon saldo päivästä: taivas taas kerran. Ruokakuntaan kuului kuutisenkymmentä, ja huokailuista päätellen samaa taivasta tarjosivat kaikki muutkin. Pienimmillä elämä kirkastui entisestään, kun pukki tupsahti paikalle. 
Oi sitä joulun taikaa helteestä huolimatta. 

Nyt on vuorossa vanhanaikaiset; rouva siis ruokalevolla ja saapa nähdä malttaako tästä enää tämän päivän puolella noustakaan;). Sen verran voin tässä viimeisilläni viisastella, että ei tästä joulusta ihan turhaan hötkyillä - kyllä tämä vaan on mukavaa at max.

Nautiskellen, 

Jaana

Thursday, 12 December 2013

Festis






Mitä saadaan, kun sekoitetaan mustikkaglögiä, etiopialaisia hapanlettuja ja purppurapalloja? No, tuplasynttärit ja ihana vapari, tietty! Tänään Kenia juhli puolivuosisataista itsenäisyyttään ja meidän neidille tuli mittariin yksitoista iloista vuotta. Aloitettiin aamu torttubrunssilla, josta super-essut kampesivat vauhtia joulusiivoon. Sisko ykkönen ja sisko kakkonen puunasivat keittiön seiniä myöden siistiksi, samalla kun rahvaampi remmi tuunasi pihan uuteen uskoon.

Meitä oli vartavasten neuvottu pysymään poissa kaupungin melskeestä näin juhlapäivänä, ja vielä kun kaikki kaupatkin oli kiinni, niin siinä ihan virallinen syy olla verkkareissa ilman rintsikoita koko päivä kotosalla. Neljän maissa kotona tuoksui ihana tolu, pistetiin glögipannu ansaitusti tulille ja tilattiin päivän päätteeksi etnoherkut koko porukalle. Pääluku oli noussut melkein tusinaan iltaan mennessä, kun saatiin naapuruston tenavia yökylään. Huominenkin julistettiin vapaaksi viime tingassa, joten nuoriso jatkaa lonkan vetoa. Isommat ei.

Päivän kuvasaldo on suhteellisen suppea, mutta niin oli myös päivän ympyrät.
Melkein kuin kenraaliharjoitus viikon päästä alkavalle oikealle lomalle. Hip.

Näillä tuoksuilla ja tunnelmilla toivotellaan mukavaa viikon viimeistä ihan kaikille.

♥♥♥

Jaana

Tuesday, 10 December 2013

cook.eat.love.laugh.



Humua ilmassa, takki tyhjänä ja tukka takussa. 
Loppuvuoden paniquet on hollilla, ja hoidettavana on miljoona-plus rästiä. Töissä deadlinet puristaa rintakehää, huusholli mullin mallin, tenavilla huimat loppusuorat koulussa, ja joulukin pitäisi saada ihan oikeasti pystyyn. Samalla on suru puserossa, kun näissä huiskeissa on netti jäänyt aivan auttamattomasti taka-alalle. Se on se oma aika, joka ensimmäisenä uhrataan kun pitää pyöritellä sitä suurta pyörää. Pahoittelut, varsinkin kun tänne on ihan ikävä. Mutta sitten iloisempiin asioihin, right?

Perinteitä kunnioittaen kokoonnuttiin porukalla viettämään joulua jo näin etukäteen, ja siihenhän hujahti parempi puolisko viikonlopusta. Kun ollaan kaikki kaukana omistamme, niin tarkan seulonnan;), lukemattomien safarien ja monen vuoden kasvun kulminoitumana on onnistuttu pistämääm pystyyn meidän ikioma selected family. Sekalainen seurakunta maailman monilta kolkilta, jota yhdistää tunteenpalo täkäläiseen eloon ja oloon, savannit ja seikkailut, perhe ja mutkattomuus.  Äärettömän tärkeitä ja rakkaita joka ikinen. Lauantaina oli pitkä pöytä koristeltuna ja herkut yhdessä pöytään kannettuna. Oli silkkimekkoja, punaisia paitoja, puheita ja lahjoja. Vaikka kerhon keski-ikä on juuri sitä, niin staminat löytyy kuin teineiltä.  Yllätettiin taas naapurit, kun jaksettiin aamutunneille.

Pyhäaamuna jätettiin kalpeat miehen kotiin lapsenlikoiksi kukin tahoillaan, ja otettiin lisäaikaa naisten kesken. Soulsistas in full action, varsinkin kun oltiin saatu taas puuttuva siskolenkki Bostonista mukaan. Menyynä ihka aitoa etelä-intialaista ja juttuina universaalit teemat lapsista miehiin, iloista suruihin, kivuista kolotuksiin;). Naurettiin ja itkettiin. Vaikka oli saatu mätettyä tonni currya ja orgaanista suklaata, niin olo oli höyhenen kevyt, kun ihana päivä vihdoinkin kääntyi iltaan ja hyvä viikonloppu saatiin pulkkaan.


Näiden hilujen myötä kukin perhekunta keskittyy perinteisiin ja jouluvalmisteluihin omilla tahoillaan, täällä tai muualla. On aika laittaa vaihdetta pykälää pienemmälle, katsella kotiinpäin ja pitää ne omimmat vielä himpan verran lähempänä. 

Ja loppuilta vietetään virtuaalisesti, vihdoinkin!

Until soon, I promise. 

Jaana

Thursday, 5 December 2013

Muuttoliikettä


Harhaanjohtava otsikko. 
Me ei olla menossa yhtään mihinkään tai tulossa yhtään mistään, huoh, mutta monet on. Meillä ei ole varsinaisia vuodenaikoja, mutta sesonkien säpinän huomaa ympärillä auttamattomasti. Joulu on lyömätön ajankohta liikehdintään. Sitä joko tullaan viimaa pakoon pohjoisesta päiväntasaajalle, tai päinvastoin; sanoisin about fifty-fifty. Puolilla kolleegoista on on-line-tsekkaamiset printattu kotimaanlennolle, ja toinen puoli repii tukkaa, kun sukulaiset on jo ilmassa ja safarit vielä buukkaamatta.

Vaan eipä meillä.  Meillä tuikkii tähdet sisällä ja pihalla, tuoksuu glögi ja tärpätti, ja ollaan juuri tässä ja nyt, keskenämme, menemättä tai tulematta. Kyllä se härpäkkä alkaa meilläkin, asiaankuuluvasti, mutta ei yhtään hätä vielä. Nyt tehdään to-do-listoja, niin että varmasti saadaan jonkinsortin kauhu kehiteltyä ennen aattoa. Istutaan tässä vastamaalatulla terassilla ja harjoitellaan sinisten kynttilöiden polttelua. Ei ole mekkoa valittu vielä huomiseksi, mutta eiköhän sekin tule ulos kaapista ajallaan ennen kokkareita.

Arkea on edessä vielä parisen viikkoa, ja sitten on tämäkin vuosi saatu pakettiin. Taas yksi takana ja uusi edessä. Huomenna on iso päivä Suomen synttäreiden lisäksi: koulun joulujuhlat. Ajoissa, juuri muuttoliikkeestä johtuen. Eipä lauleta hoosiannaa tai rekiretkeä – poliittisesti epäkorrektia näissä ympyröissä – vaan  toinen tytöistä taitaa olla marsipaani ja toinen joku muu syötävä. Sellaista universaalia jouluteemaa. Ihan kuin meillä tänään kotona. Keittiöstä ilmeistyi taas torttuja ja kakkuja, enkä yhtään pistä kapulaa rattaisiin tyttöjen touhuille.
Tuoksut ovat taivaasta.

Tumma torstai jatkuu. Huomenna on hyvä päivä. Nauttikaa hyvät ihmiset.

Jaana x