Wednesday, 30 July 2014

#thechosenfamily


Kammassa jäljellä piikkejä kokonaista kaksi ja jämät. Kasseja on kasattu eteiseen jo pitkälti toistakymmentä, ja vielä on rompetta jos jotakin pitkin nurkkia. Takana on nämä safarit nyt sitten toistaiseksi, ja tiedossa ihan toisenlaisia maisemia, tunnelmia ja tilanteita. 
Uudet ympyrät ja kinkerit. 

Olen elänyt ikävän kanssa niin pitkään, että kun täältä kerran kotiin päästään, niin sitten eletään sellaista kepeää ja kaipuutonta eloa. Toisenlaista arkea. On yksinkertaisesti ihanaa tulla kotiin, tuoda lapset turkulaiseen herrankukkaroon, papan naapuriin, unohtaa päivittäiset pommiuhat ja turvatarkastukset - ja olisin vallan iloinen, jos ei ikinä elämässäni enää tarvitse tuijotella kalashnikovin piippua maito-ostoksilla muksujen kanssa. Siinä se kolikon raadollinen puoli. Toinen puoli on tietysti Kenian suunnaton satumaailma, jota olen täällä jakanut ja jauhanut jo parit viime vuodet. Norsu seisoo, norsu makaa, norsua edestä ja takaa;)

Mutta nyt kun on aika repiä itsensä irti näistä ympyröistä, niin on ollut aika havahtua koko jutun juuren. Siihen suolaan ja riemuun - kaikkein tärkeimpään - joka pitää tsydeemin kuin tsydeemin kasassa ja menokunnossa. Perhe ja ystävät. Aika triviaalia, mutta helposti mielestä lipsuva. Ja täällä kaukana poissa meidän sanavarastoon on hiipinyt suloinen lisuke nimeltä valittu perhe. Ne nearest and dearest, joiden kanssa on vuositolkulla jaettu mäet ja mutkat, ilot ja surut, pitkät illat ja hörsyvät brunssit. Ja tietysti safareiden huokaukset, hämmästykset ja kylmät juomat. 

Täältä lähtiessä jätetään laiturille sielunsiskot ja -veljet, kummipoika ja ystävistä parhaat. 
Niin rakkaita, niin rakkaita. 

Until we meet again. Love forever. 

Saturday, 26 July 2014

Viimeistä viedään


Näitä ei kai pitäisi edes sanoiksi pukea, mutta ollaan siis vihovimpalla safarilla  - tällä erää. 
Ja muksujen vakiorivi takapenkiltä kuuluu että itkeksä äiti taas?

Ollaan Ol Tukain safarilodgessa ihan Kilimanjaron juurella ja eletään kuin elokuvassa. On tämä maailma avara ja ihmeellinen, ja meidän kerho ottaa siitä irti nyt ihan kaiken. Tosin on pitänyt hiukan harjoitella tätä turistina olemista, sillä punaiset nahkasohvat, aromaterapiat ja butleri ei kuulu siis meidän normisafaritouhuun. Tai Papa Sumbunun tupsut seinillä;). Mutta kun tämä on se viimeinen, niin tehdään temput hiukan toisin. Voidaan ainakin sanoa, että tätäkin on kokeiltu. Kaikki tykkää, mutta kyllä totuuden nimissä se leirituli ja puskavessa taitaa olla enemmän sitä itseään ja meille sopivampaa.

Kaikkein olennaisin on kuitenkin kaukana savannilla ja joka reissun h-hetket vietetään ihan hiiskumatta ja mieluimmin vielä näkymättöminä. Niin tänäkin aamuna, kun tupsahtettiin keskelle gepardiperheen aamumetsästystä. Olla todistamassa emon ja poikueen hyökkäysstrategioita ja samalla tarkkailla sitä suunnatonta savannisolidaarisuutta kaikkien bambien keskuudessa, toisiaan varjellen ja varoitellen. Nöyräksi veti taas kerran.

Mutta nyt lorvitaan porukalla altaalla, sulatellaan lounasta, tilaillaan drinksuja ja lueskellaan trendejä.

Kohta päästään onneksi takaisin tosi touhuun ja edessä on koko loppupäivä savannilla. Laitettiin kuskille tilaus sisään: leijonaperhe ja leopardi.  Yhdessä tai erikseen.

No pressure, my dear Jaun;)

Thursday, 24 July 2014

Papa Sumbunun sulat


Heräteltiin eilen harmimorkkis. Takana on about sata vuotta Afrikaa ja edessä viikko vielä Turkuun. Ja nyt vasta hiljan tuli oivallus, että siihen jumalattoman suureen muuttokonttiin mahtui kyllä kaikki rakkaat killat, pormestarit ja aallot, muttei yhtään perinteistä afrohärpäkettä. Ei kolhittua puumaskia, helmikoristeltua lypsyjakkaraa tai edes nakua etnopatsasta. Vuosia on niitä hypistelty täkäläisillä markkinoilla, mutta yksikään ei ole koskaan matkaan joutanut. Täällä on kotia koristeltu kuin pikkupatriootti konsanaan.

Mutta nyt - kun kontti on kohta jo kotona ja pakaasit paukuttaa ylikiloilla - tuli tutina, että keltaiseen rintsikkaan tarvitaan muistutuksia vuosista akaasian alla. Lähdin tänään aamusta aikaisin etsimään Nairobin nigerialaisia, tunnetusti maailmaan parhaimpia afroantiikin diilereitä. Kysyvälle vastataan ja löysin laitakaupungilta kokonaisen hostelin täynnä aarteita, ja niiden myyjiä. Tuumattiin tovi ja tingattiin toinen, ja nyt on kotitalolle tiedossa sitten etnoa poikineen. On maskit ja patsaat, pikkuinen kalapöytäkin lähti matkaan. Mutta koko homman karkkina on kyllä kamerunilaiset hattuhöyhenet, tai höyhenhatut. Mitkä huikeat väriläiskät olkkarin seinälle.

Nyt pitää vielä miettiä strategiat lentokenttähenkilökunnan hoiteluksi ja voiteluksi. 
Kiloja löytyy, trust me;)

Wednesday, 23 July 2014

Good to the last drop


Huh. Täällä ollaan taas, eikä vain satunnaisesti tai toistaiseksi, vaan pidemmän linjan blogiryhti on jo näppituntumalla. Viime viikkojen kirmailut ovat olleet seuduilla, joissa puhelimissa on ollut palkkeja tasan nolla, nettiyhteyksistä puhumattakaan. Olen tässä hiljan korjaillut tilannetta, tehnyt kierroksia ja jättänyt puumerkkejäni. Ja hiukan samalla paikkaillut kärvistelevää omaatuntoani. Postien hoito on edessä seuraavaksi. On huikeaa ajatella, että tuota pikaa suunnataan kunnaille, jossa laajakaista on jokaisen loukkaamaton ihmisoikeus;). 

Päiviä päiväntasaajalla on jäljellä tasan kymmenen. Kahden käden sormilla siis pelataan jo tätä elämää. Vihoviimeistä matkalaukkusellaista, onneksi. Selvittiin safarista pölyisinä ja kaikista buffeteista paksuina,  ja siitä asti on ollut citymenoa, melskettä ja läksiäistä jos jonkimoista. On halailtu kavereita ja suukoteltu samppanjoita, voimanlähteenä ennenkaikkea adrenaliini ja final fumes. Henkisillä ylikierroksilla mennään siis, toistaiseksi vielä sen suuremmilta romahduksiltä välttyneinä:). Pikkuvetistely kuuluu kuvaan, tietysti ja usein. 

Onneksi päästään vielä rauhoittumaan sille vihoviimeiselle reissulle loppuviikosta. Päätettiin ottaa neljän päivän retriitti Kilimanjaron juurella. Matkataan jättämään hyvästit tämän mantereen majesteettisimmalle maisemalle. Sieltä on sitten hyvä lähteä laskeutumaan kohti kotia. Saadaan yhdelle ikävälle loppu ja kaikelle uudelle alku.

Tässä kyytipojaksi liian monta kuvaa viimeisesta parista viikosta, kaikki sikin sokin. 
Tuleviin briiffeihin sitten tiedossa tuoreempia kuvia ja tarkempia tilannekatsauksia.

Nice to be back. Much love to all.