Thursday, 28 August 2014

Who needs Fridays?









On se kumma, miten sujuvasti saa päivänsä kulumaan koulukyydittäjänä ja rautakauppojen hyllyjen väliköissä. Parit pankkipaltsut siihen väliin, ja hui - taas yksi päivä pulkassa. Tosin, elän tässä ehkä parhaita aikojani pitkiin aikoihin. Varsinaiset duunit alkaa vasta himpan verran tuonnempana, joten nyt nautin täysin rinnoin muuton mutkista, panostaen muksujen integraatioon, rempan viimeistelyyn ja kontin odotteluun - joissa  olen jo melkein pro, by the way. Päätin lopettaa helsinkiläisen huolintatoimiston härnäämisen ja nyt vaan odotan, koska se kaksitoista metriä rekkaa ilmaantuu autotallin eteen. One day, some day.

On suloista huomata arjen pikkuhelmiä. Valo on sinistä, suihku pehmeää, kahvi kotoisen kitkerää, ruisleipä narskuu ihanasti ja maksamakkara on vaaleanpunaista, on jugurtteja joka lähtöön ja bussilinjat paikallaan - huomattin kun lasten kanssa joukkoliikennettä harjoiteltiin. Vaikka kovasti kotoista, niin kyllähän täällä myös tapahtuu. Ah! Piipahdettiin jokirannassa tänään koulun jälkeen ja sinnehän oli muuttanut maailman kylä. Oli kieliä, kipsaa ja herkkua joka kolkasta. Nälkäiset tenavat imuroivat kaikki koepalat lautasilta ja luvattiin tulla huomenna uudestaan, paremmalla ajalla. Ehdottomasti. 

Vain yksi puuttuu, ja sen mukana kaikki... mies on vielä maailmalla, kaikkien ikävä on kova. Tahdin arkeen antaa onneksi reaaliaikainen whatsapp. Kännyköiden piippailut ja tärinät on taustaääninä ihan koko ajan - eilen varsinkin, kun narahdin niistä sinisistä sohvista. Oli rakas jotenkin ikävissään löytänyt reitin tänne blogin puolelle, ja kovasti ihmetteli kenen blyyssejä me varastoidaan meidän raksalla.  

We will talk about this later, dear. 

Monday, 25 August 2014

Tuntumaa tulevasta


Eikä siis ole kysymys ainoastaan sinisestä sametista, vaan villasukista ja vedestä vaakasuoraan. Niin ovat tropiikin yöt joutaneet hamaan menneisyyteen ja tässä opetellaan syksyä ihan tosissaan. Syksyhän on ihana, jos on kunnon varusteet ja kahlailukykyinen. Sitäkin harjoitellaan, varustelussa on vielä parantamisen varaan. Meidän tenavat ovat koulunsa ainokaiset shorteissa aina vaan. Elsassa on vilukissan vikaa ja onneksi on tytölle on siunaantunut meidän muksujen ainut pari pitkiä lahkeita;). Ymmärtäähän sen.

Sitten siihen siniseen sohvaan. En ole yksinkertaisesti kyennyt pitämään etäisyyttä huutokauppoihin ja rompetoreihin. Sitäpaitsi olen salaa haaveillut samettisohvasta jo pitkään - itseasiassa aina - ja viimeaikoina se haave on saanut aina vain lisää särmää; päätinkin haluta vanhaa chesterfieldiä, sitä sellaista jumalattoman suurta nappisohvaa. Ja sitä kun ei muistaakseni kontista löydy, niin pistin haun päälle ilman mitään tunnon tuskia. Onhan se nyt aika selvää, ettei samettisia chesterfieldejä ole noin vaan tarjolla, but guess what - chippendelejä on. Heh.  Samettia ja sävyskaalaa joka lähtöön.

Tämän tilanteen pelastus on se, että a) mies on ulkomailla, b) eikä lue näitä mun julkisia juttujani, joten mulla on aikaa keksiä näppärä selitys meidän huushollin tulevaan decoon fuusiolla tribaali-afroetno-chippendale. Paremmaksi voi tuskin panna. Anyways, koko komeuden kallein osio oli sen kotiinkanto, joten ei tässä nyt suuria solmuja selvitellä kävi miten kävi. Ja pitää kuitenkin muistaa, että sain samettini, sohvallakin vielä ja ihan ehdottomalla lempivärillä. Jousitus, puukaiverrukset ja tuolipari voidaan lukea sitten vaikka bonuksina, tai jotain sinne päin;)

Thursday, 21 August 2014

My first day in the office


Oh well, siis ihan kotibyroosta puhutaan vielä tässä vaiheessa:).  Ja sekin tiski on hiukan humpuukia, sillä pöydän lisäksi rintsikassa asuu toistaiseksi vain kaiku ja maalämpö. Kiltisti kun odottaa, aina jotain hyvää saa. Ja huomenna saadaan aamusta lattialämmityksen piimät - valulle siis - ja ensi viikolla sitten vihdoin lattialaudat kipsin päälle.  Sen myötä voidaankin jo odotella konttia kotiutuvaksi. Loppukerho asettuu taloksi sitten heti jälkijunassa. Meillä on tosin maailman paras täysihoito naapurissa, joten mikään kiire ei ole yhtään minnekään. Mieskin kun otti ja lähti putsaamaan pöytäänsä vielä Kenian suuntaan, joten entisestä harmaasta virkanaisesta on kertaheitolla leivottu multi-tasking autokuski, futismutsi, pyykkäri ja kukkaro. Unelmasta totaalisen totta. 

Olin myös päättänyt välttää Raision isoja sinisiä halleja ja vakaasti vannoutunut olla ostamatta yhtään mitään. Kontista kuoriutunee 70 kuutiota tavaraa tuota pikaa - ja jos samalla miettii yhden rintamamiestalon kapasiteettia - niin yhtälö on mahdoton. Noh, löytönurkan keittiötasot ja Aurantalon huutokaupat ottivat kuitenkin ylivallan ja antoivat meille uuden kotitoimiston. Piste. Vanhan verannan parasta uusiokäyttöä & my perfect blogspot;)... ja fuusio vaatehuonetta, sillä kuistin hylätty kaappi ja rekki ylennettiin samalla osa-aikaiseksi vaatehuoneeksi. Matkalaukun veroke. Kurttuinen hyvä elämä siis jatkuu toistaiseksi, but guess what, se on se paras.

xxx 

Tuesday, 12 August 2014

Byrokratia on pop


Transitioelämä jatkuu;  tohinaa, tuisketta ja hyviä merkkejä. Sitä pitää vieläkin nipistellä ja muistutella aamuisin, että tässä ei olla kolmen viikon pyörähdyksellä, vaan nyt on tosi kyseessä ja jatkoa käsillä. Eli ei tarvitse onneksi sulloa koko eteläistä Suomea ja Saaristomerta tälle viikolle, tyhjentää Stokkan rintsikkaosastoa vuoden edestä tai edes vilkaista kohti Ikeaa. Koska on aikaa.

Joskus pitää mennä kauas, jotta näkee lähelle. Toisinaan pitää mennä tosi pitkälle, jotta rakastuu pankkitunnuksiin. Ihanat tunnarit, joilla avautuu ovia kuin ovia. Ihmeelliset numerosarjat, joiden varaan on pitkälti rakennettu meidän uudet kotimaiset identiteetit. On hoidettu muuttoilmoitukset, vakuutukset, firmat, ohitettu jonotukset tyystin ja tiedä vielä vaikka mitä keksitään kun meillä on tunnukset. Detox &dietti perhaps;). Tosin miehen tuunaminen turkulaiseksi vaati piipahduksen parissa byroossa, mutta niissäkin hymyiltiin ihan hela tiden. Lääkäriin jonottamatta, kännykän vaihto kuititta ja koulunalku laskutta. Vetää kerta kaikkiaan sanattomaksi.

Uusi koti naristelee jo nurkkiaan samalla kun kännykkä piippailee ilosanomia itellalta ja kiitolinjalta. Kodinkoneita jes, konttia not yet. Mutta tulliprosessi on jo aloitettu vaikka tavarat kelluu vielä Biskajalla. Sekin on ihmeellistä - varsinkin kun miettii niitä hattivatteja, joiden kanssa on käyty paperisotia viimevuosina.

Tälläistä tänne.  Kun ei olla naputeltu niitä pankkitunnuksia, niin on syöty kakkuja, juotu juhlamokkaa ja otettu kadotettua aikaa takaisin. Koulun alku on onneksi pistämässä päivärytmit ruotuun. Seuraavaksi saunaan.

Nano, nano, sleep tight :`(

Saturday, 9 August 2014

Sunset Boulevard


Takana on tasan viikko uutta elämää. Eikä mikään turha viikko ollenkaan. Laitettiin hippulat vinkumaan urakalla & porukalla ja viime päivien saldo on ehdottomasti plussalla - kun puhutaan muusta kuin finansseista siis, absolutely in deed;).

Maanantaina haettiin ja katsastettiin meidän auto - prikuulleen samanlainen jeeppi kuin Nairobissakin. Mies on jo ladannut safarikohteiden koordinaatit ja korpitiet nelivedon testaamiseen. Saapa nähdä. Tiistaina tilattiin keittiön pelit ja vehkeet, ja löydettiin kuin löydettiinkin kaasuliesi Ruotsista. Kupu ja kaikki. Keskiviikkona istuttiin puusepän kanssa tovi poikineen tulevan keittiön lattialla, ja saatiin pläänit pakettiin. Keittiöön veistellään irtokalusteet umpitammesta, eikä muuten tule yhtään ainokaista kaappia. Sen sijaan kanttiinissa on kaksi kakluunia ja ihmisenmentävä ruokakomero. Torstaina me isommat pyörittin hermoraunioina koululla, kun meidän viilipyttytenavat istuivat kansainvälisen koulun testeissä. Läpi menivät ja maanantaina alkaa. Tänään onkin sitten juotu viiniä kotioloissa, kun saatiin ensin tilattua laajennuksen lattialaudat ja päästiin vihdoinkin pois urheilukaupan futisosastolta. Allu aloitti joukkueessa ja tiedossa kuskaamista x 4 per viikko. Huomenna alkaa, sekin.

Rintsikan rempan loppumetrit meneillään, ja hyvien tuulien myötä voidaan odotella muuttoa syyskuun alkuun. Kontti kolahtanee Vuosaaren laituriin loppukuusta, ja siitä sitten muutamassa päivässä Turkuun.

Mutta meillä on hyvä tässä ja nyt. Asustellaan iskäpappan yläkerrassa katon alla, omassa tyttöaikojen huoneessa, hikisenä helteestä ja onnellisena elämästä.

Vilpoista viikonloppua. Gnite. xxx

Sunday, 3 August 2014

Kiss my Turku. I do.


Mannertenvälistä matkailua samalla aikajanalla ja jetlag. How come?

Matka meni hyvin, vuorokausi siihen vierähti ja perille päästiin. Olo on surrealistinen, onnellinen. Ex-firman fiksun systeemin myötä meidän kotiutettiin bisneksessä ja siellähän me venyteltiin koko rahan edestä vaakasuorassa. Ensimmäistä ja viimeistä kertaa, I guess;). Päästiin kotiin eilen iltaauringon hellittäväksi ja kaikkien halattavaksi. 

Rytmit lienee hakusessa vielä tovin, mutta kyllä meidän kelpaa. Elämä kasseista jatkuu siis toistaiseksi, mutta päästiin jo nuuskimaan keltaista kotia. Oih. Ihanuus on viittä vaille valmis, olkkarin lattia kun malttaisi vain kuivua samalla kun paikannellaan konttia Pohjanmerellä. Pitää nyt malttaa antaa asioiden edetä ajallaan ja keskittyä tähän hetkeen, ymmärtää sen tärkeys ja mullistus. 

Ensimmäinen päivä kotona vierähti kannella kääntyillen, joella tietysti ja regattaa ihaillen. Olo kuin ulkomailla ja Turku näytti koko kauneutensa. Huomenna kuitenkin jo ryhdytään harjoittelemaan uutta arkea rytinällä. Ostetaan keittiö. Samalla muistetaan maistella pieniä perunoita ja mustikkakeittoa, reissumiestä rajoituksetta. 

Tarinat akaasian alta ovat saamassa uutta virettä ja väriä - uudet tuulet otsikollekin ovat hakusessa. Kaikki ajallaan, täällä ollaan elämä. 

Hyvää hikistä yötä. 

xxx