Sunday, 30 November 2014

pikkujoulun pastellit

Voi että, kun tykkään just tällaisista päivistä. Maailman parasta nollaelostelua kotona. Hyräillen eilisen Roxettekeikan säveliä, toipuillen iltamyöhän pikkujouluiluista, torttuja pyöritellen ja ilman kiirettä yhtään mihinkään. Edes sänkyjä petaamaan, niin kun näkyy;)...Sauna on päällä ja kohta lähdetään koko kerhon voimin tarpomaan Halisten rantoja, säkkipimeässä. 

Joulu on visusti asettunut uomiinsa - tosin ehdottomasti enemmän henkimaailman kuin rekvisiitan puolella. Koristeet on vielä pakkauslaatikoissa autotallissa, jossain siellä syvällä.  Ja kun tässä kun ympärilleni vilkuilen, niin meidän huushollin värimaailma vetää nyt enemmään kyllä vapun suuntaan kun keskitalven valonjuhlaan. Kovasti on pehmeitä pastelleja tarjolla, liiankin kanssa - varsinkin kun joulumarkkinoilta tarttui mukaan parit vauvanhuoneeseen passelit raitatyynyt. Mutta kun vauvoja ei enää löydy, niin siinä ovat tyynyt framilla olkkarin taljoilla. Ihan ovat suloiset, ja ah niin keväiset;) 

Joulua kuitenkin odotellaan, ihan sydämen pohjasta. Meikäläisestä on kuoriutunut varsinainen jouluintrovertti, sillä ei ole mitään mieltä hivelevämpää kuin pyöriä yksikseen lauantaisen kaupungin jouluhumussa, ilman kiirettä tai agendaa. Juuri kuin eilen. Huuhailin itsekseni siellä sun täällä, pysähdyin kuoroa kuuntelemaan, otin glögin kun glögiltä tuntui, huokailin koristeita, kirkon kuusen kauneutta, markkinoilla kävin lämpimikseni juttelemassa, ja joen rannassa yksin kulkemassa. Tämän sielunrauhan takana piilee fakta, että kaikki lahjat on jo hankittu ja aaton menyy tilattu. Kyllä. Aika ihmeellistä. 

Aion pysyä sanoissani ja keskittyä olennaiseen. Nauttia ja rauhoittua, rutisella koiria, rakastaa läheisiä ja poltella kynttilöitä. Siinä ne tärkeimmät. Mutta nyt, saappaan jalkaan ja ulos. 

Suloisuutta kaikille. 

Sunday, 23 November 2014

Kulttuurinnälkää ja liköörikonvehteja



Pimeydestä en sano sanaakaan, sillä ensilumi kuittaa tilanteen toistaiseksi ja tässä humussa on ollut vain huikan luppoaikaa kummastella auringon vajetta. Meidän perheen viime vuosia varjostanut kulttuurin kaamos on selätetty. Turussa tapahtuu - samalla kun blogin puolella ilmiselvästikin vähemmän. Sori. Meidän perhe on ollut menossa mukana, nautittu tarjonnasta ja tarjoilusta, ihmetelty ja ihailtu väen kekseliäisyyttä, energiaa ja ennen kaikkea taitoja.  Miten voikaan konsertti-ilta antaa äidille sen helmihetken vajota jonnekin harmonian rajamaille, samalla kun toinen tytöistä pohtii urkujen rakenteita ja toinen viulistin sorminäppäryyttä. Nuorisoteatterin kuvankaunis Tuhkimo sai  Allunkin lumonsa valtaan, kun taas Vadelmavenepakolaisen käänteet meni tulkkauksen puolelle. Mies onneksi nauroi muiden mukana ja väliajan skumpat kruunasi illan totta kai. 

Ollaan onnistuttu hivuttautumaan parille kutsuvieraslistalle, ja niiden varjolla on päästy hiippailemeen leffojan esikatseluihin. Ihan kaksin takapenkin hämärässä, sylitolkulla popcornia ja amerikan pastilleja. Jääkaapin ovessa on vielä nipputolkulla lippuja tuleviin, Roxettesta Pähkinänsärkijään, mukana joulukonsertit ja matineat. Ja sitten on kaikki ihanaiset myyjäiset ja markkinat. Turku on kyllä ihan taivas tässäkin touhussa. 

Samalla hiukan vielä törmäillään näissä paluumuuttajan arjen mutkissa. Lohkolämmitin? Aparaatin logiikan löysin wikipediasta, kyllä, ja sitten pohdittiin miehen nastattomien talvirenkaiden laillisuutta. Onneksi meitä rutkasti fiksummat talvenkyntäjät viittoivat hakemaan sitä SM lätkää renkaan reunasta. Sieltä se löytyi. Menopelit ovat siis nyt aa lämpöisiä ja bee pysyvät tiellä, toisin kuin meidän koirapoloiset:)

Ensilumen myötä annoin kuitenkin myöden myös glögille. Ihan kaikilla lisukkeilla. Torttujakin on leivottu, karkkeja kotiin kannettu ja joulumieltä on ilmassa sataprosenttisesti. On kynttilät ja kranssit, hyasintteja ja jouluradiota vain odotellaan. Olen sitäpaitsi visusti päättänyt jatkaa tätä nuuskimista ja nautiskelua omatahtisesti, ilman joulustressiä tai turhia päänsärkyjä. Tämä on joulun odotusta. Sitä, jota itseään on odoteltu monen monituista vuotta. Jotta pidetään tämä suloinen paletti kunnolla koossa, niin huomenna ajattelin ostaa kutimet.  Tosi on. 

Jatketaan näillä, ystävät. Parempaa saa hakea. 

Monday, 10 November 2014

Banaani Baari



Seli, seli, seli. Niistä nämä päivät nykyään koostuvat. Ajan hallinta on hakusessa, joka paikkaan on hiukan hoppu, hommat on puolitiessä  tai vasta alkutekijöissä - marraskuun fleivörinä taitaa olla selityksenmaku. Iskänpäiväkin jäi melkein jalkoihin näissä kertausharjoituksissa, mutta onneksi tuli onnenkantamoisena vastaan ylimääräinen lippu Elton Johnin konserttiin. Sain heivattua onnellisen isä-ihmisen-kalakaverin Helsingin junaan, ja nyt sitten tuijottelen tässä hetken omenapuuhun ripoteltuja valorihmoja ihan yksikseni. Hämäryys ei vieläkään latista, eikä glögiä olla korkattu, joten ihan luomuna jaksetaan vielä rimpuilla tämän kiireen kanssa.

Mutta onneksi meillä on keittiö. Ja vaikka huushollissa on omat tilat olkkarille ja telkkarille, niin meidän kerhon löytää takuuvarmasti kyökin puolelta. Kun remppaa puuhattiin, niin keittiön toivelista oli seuraava: pitkä pöytä tusinalle, sohva torkuille, baari muksuille, telkkari masterchefille ja karvamatto. Niin ja tietysti se ruokakomero ja kaasuliesi. Myhäilijöille ja epäilijöille napsahti luu kurkkuun, sillä joka elementti on paikkansa löytänyt;). Sohvalla torkutaan joka päivä, keittiön telkkarista harmiteltiin Hjalliksen eilinen tuomaritunarointi, ja siinä baarin puolella aloitellaan työvuoro arkiaamuisin kello kuusi. Sharp. 
Can I have a banana please. Or make it double.

Lauantaina otettiin pöydästä mittaa, ja täysi tusinahan siihen ympärille mahtui. Paluumuuttajien menyynä oli yltiöpatrioottinen seljankka ja vorschmakki ja siinä se ilta hurahti iloisesti pyhän puolelle. Hiukan tuli tietty valmisteluissa hoppu, joten huiskattiin pöytäliinaksi valkoinen remppapaperi. Tabletit ja nimikortit piirrettiin suoraan liinalle, ja kestien jälkeisenä aamuna olikin kiva lukea illan kulku mustana valkoisella - ja muita fiksuja kaneetteja;).

Mutta nyt - elämä ja viikko keittiössä jatkuu.