Sunday, 17 May 2015

projektitekniikkaa


Niin on kovasti siunattu sunnuntai-ilta, jos saa hiukan taivastella. Ollaan tässä viime päivinä taas oivallettu, että elo on tekniikkalaji - kaikissa positiivissa sanan tarkoituksissa. Jatkuvaa janaa projekteja, eri kokoisia, eri näköisiä. Meillä viimeisimpinä proggiksena on ollut pienen Afrikan kantaminen Turun keskustaan. Niinpä, ei ihan pieni haaste sinänsä jos funtsii yhden mantereen roudaamista aasta beehen, ei edes silloin puhutaan pikkuruisesta Tytöstä ja Vuohesta. Siis se meidän perheen iltapuhde, labour of love.

Lyhyesti once again: paluumuuton myötä ja ihanan Afrikan jatkumona syntyi Turun Itäharjun kulmille kivijalkakauppa. Puotia on pyöritetty iltahommina, normitöiden ohella, kello neljän jälkeen, tunteenpalon voimin, hämäriä hetkiä teollisuusalueen syövereissä, nautittu joka hetkestä, iloittu joka asiaakkaasta, kiitelty Nairobi pajojen puolesta, sydämen pohjasta.  Myös ihan mieletön retki oman kerhon kesken, tenavat lattioita luuttuamassa, pojat paketteja purkamassa, kaikki kimpassa. Toisinaan on jäänyt dinneri myöhäiseksi, ilta pitkäksi, mökkiretki tekemättä tai muuten vaan omat hommat kakkoseksi kun ilta on vierähtänyt puodin puolella. Kauppa pullollaan kaiken maailman värejä ja valoja - reilua ja nättiä. Fun and fair. Jokaisessa asiakkaassa on väkevä voima. Ja tarpeeksi kun toivoo ja tahtoo, niin asiatkin loksahtelee napakasti oikeille paikoilleen - toisinaan täysin yllärinäkin vielä. Meidän onnenkantamoinen oli saada loistava liiketila Turun keskustan Forum-korttelista kahdeksi viikoksi Tytön ja Vuohen käyttöön. Yksi viikko on takana ja tuskin malttaa odottaa uuden alkua taas huomenna. Saa jutella Afrikkaa, kertoa Afrikkaa ja elää Afrikkaa. Need no more.

Tänään oli lepopäivä ja siitä tehtiin matkapäivä, Afrikkaan. Pitkään on ollut agendana päästä Saloon katsomaan Nick Brandtin huikea valokuvanäyttely Kenian savanneilta. Viime tippaan jäi, tänään oli setin viimeinen päivä näillä nummilla. Tiedettiin jo etukäteen, että otetaan iso riski karrelle kärähtäneistä sieluista niitä kuvia katsoessamme. Niinhän siinä kävi. Päiväretkestä tuli meidän oma pieni pyhiinvaellus, itse kukin safarimuistoihin hukkuneena, kuvia huokaillen. Kaunista, niin kovin kaunista. Se toinen koti, onneksi.

Nyt edessä kivan raadollista iltaproggista. Sunnuntaisauna ja Mad Max 3D buurikullan kainalossa rivillä 14. No bad. 

Monday, 4 May 2015

Mayday May Day!


Kolmen päivän lorviminen saatiin onnellisesti päätökseen ja arkiaurinko laittoi taas rytmiä eloon ja viikon alkuun tänä maanantaina. Vappu meni ja elämä on. Mökkikeikka vaihtui cityvapuksi, kun Allun jalkapallo otti yliotteen: treenit vappuaattona, vappupäivänä, vappupäivää seuraavana päivänä, koko viikonloppuna, what´s new.  Hyvä harrastus.

Samalla todettiin taas, että kyllä tämä paluumuuttajan ensimmäinen vuosi on yhtä kertausharjoitusta ja kommervenkkien kantamaa. Mikä on vappu? Esivalmisteluista sen verran, että serpentiini oli kaupasta loppu kello viisi torstaina, kuten sima. Liiskaantuneita pikkumunkkeja oli sentään pussimyynnissä ja ilmapallot unohtuivat ihan rehellisesti. Kuplivat sentään ehdin ja muistin, ja nakkeja on kotikaapissa melkein aina. Mutta miten se muu vappuvimma selitetään selkojärkisesti ex-ulkosuomalaisille tenaville ja buurikullalle - tai edes omalle itselle, sillä viimeisestä vapusta on kulunut about ihmisen elämä?  No, mennään sitä katsomaan. Öh. Kertakaikkinen kardinaalivirhe ja karnevaalikaaos;).  Aattoillan örinöihin keskikaupungille mentiin onneksi ilman tenavia ja olihan siinä ihmettelimistä itse kullekin. Desibelit meni melkein pelon puolelle, mutta onneksi oli kovasti paljon pussailua ja muuta lempeä katujen kulmilla. Vappulounaalle uskallettiinkin jo koko remmi, ja päivästä kuoriutui lopulta lempeä kevätpäivä hyvällä kelillä. Paljon palloja, vihdoinkin, niin tötterössä kuin narun päässäkin.
Parasta vappua oli kuitenkin kotiterassi ja makuupussi. Juu, hyvän osaa viikonloppua torkuin terassilla, pussiin kääriytyneenä, kahvi kourassa, tenavat trampoliinilla, aurinko naamalla, kirja kädessä, mies grillillä. Mutta, mutta, nyt on nämä virallisetkin rituaalit nähty ja opittu ensi vuotta silmällä pitäen. Welcome vappu, we are ready.