Friday, 31 July 2015

Ahon laitaa

Elokuun alkupäivillä tulee aina olemaan spesiaalipaikka meidän perheen kronikassa. Elokuun toisena meidän isossa kirjassa alkoi uusi luku, ja pian sitä uutta lukua on matkattu jo kokonainen vuosi. Tässä vaiheessa on jo ihan kiva katsella hiukan taaksekin päin, samalla kun vielä harjoitellaan tätä olemisen ihmeellistä uutta vaihdetta.  Tästä transitiostahan saisi kehiteltyä analyysin jos jonkin ja postauksen poikineen -  iloineen ja ei-iloineen - mutta otetaan pätkä kerrallaan.
Suunnaton osa meidän olemisen sukseesta menee meidän suvulle ja kavereille. Tässä inkkarikesän kynnyksellä - heh - ollaan saatu paistatella parhaassa seurassa; iltoja sielunsiskojen seurassa ottamassa kiinni menetettyjä vuosikymmeniä; poutapäiviä sukulaisissa unohtaen, että ollaan koskaan edes poissa oltukaan. Tavallista, kotoista, tuttua, ilman selistyksiä. Ihan vaan yhdessä, tässä ja nyt. Sydän on sykkyrällä, kun näkee miten meidän juniorit keräilevät kesämuistojaan - niitä samoja parhaita, joita on omat mielensopukat täynnä. Eikä siihen tarvita muutakuin pihakeinu tai lammaslaidun, rantasauna tai mustikkasuu. Tosin tamineet ovat kutakuinkin samat kuin tammikuussa, mutta kesähän on vain varustelukysymys.

Meidän kesäloma on tänään, makkarat foliossa, viinit laatikossa, lapset ja koirat takaluukussa ja moottoritie edessä. Tämä naparetki jatkaa matkaa nyt biitsiltä biitsille - vuosijuhlan merkeissä.
 
Yhtä kivaa kaikille xxx

Thursday, 23 July 2015

Morning Moment


Kun muut matkaavat lämpöön lomalle, me mennään syömään pullaa torille. Tehtiin tunnin lomareissu heti aamusta ja oli tosi kiva esitellä tenaville kotikaupungin lomalegendaa. Torikahvit aamutuimaan. Tästähän on puhuttu, jo muinoin edellisessä elämässä - se ihana Turun kesätori. Tänään siis vihdoinkin siellä, palttoissa ja buutseissa. Meidän neidit eivät ole aamun kajoa tänä kesänä paljon joutaneet katsella, kun aamu-unet ovat vyöryneet iltapäivän puolelle. Vanhemmille ensimmäiset hätäsignaalit lähestyvistä teinivuosista - gulp - tuplaantuneet unenlahjat. Sleeping is the new black. Mutta hei, iltamyöhähengailu on ihan älyttömän kivaa, ja sitähän me ollaan tehty oikein urakalla ja porukalla. Sitä ehditään elää ruodussa ja aikatauluissa koulujen alettua, syksyn sylissä ja kaamoksen uhrina. Anyway, taas rönsyillään, asiaan.
Pyörittiin siis kaupungilla, ostettiin kilotolkulla herneitä, eikä tehty mitään sen ihmeellisempää. Superyllärinä on keskustan kupeeseen ilmestynyt puistollinen heinäseipäitä. Ihkaoikeita ja ah niin ihania. Mikä loistava kuningasajatus niittää ja seivästää cityheinät. Tenavat ymmällään, ja Elsa kehitteli uskottavan alien-agendan paalien syntyhistoriaksi ;). Niin tai näin, mentiin heittämään muutamat kärrynpyörät aamunavaukseksi.
Kelpo startti torstaille kuin torsaille. Päivä byroolla maistui piirun verran enemmän kesältä.
 

Sunday, 19 July 2015

Torit, Turut

 
...ja niin tavattoman kaunis Aurajoki rantoineen.
Siis täällä ollaan taas linjoilla, sovitusti - meneillään on sunnuntai-ilta, spesiaali-ilta: juhanuksesta ensimmäinen ainoastaan omalla porukalla, kokonaisella sellaisella. Saatiin toistaiseksi viimeisin setti  vieraita uunista ulos ja samalla oven avauksella ikioma kulkuripoika maailmalta kotiin. Tehtiin huusholliin pikafumigaatio ja nyt istutaan ihanassa tolupilvessä, ja hengitellään hitaasti.
Samalla pyörii mielessä ajatus, että minne tämä kesä oikein meni. Kun ei ole edes kunnolla alkanutkaan ja nyt jo kerätään kuulemma satoa. Yhtään aamua en ole vielä kotiterassilla istunut kuohuva cappucino käsillä kastehelmiä tuijottaen tai ihmetellyt city-iltapäivää aivot narikassa. Sitä on yltiöoptimistina haaveiltu helteistä, jotta voisi laittaa duunit hetkeksi sivuun ja vetää vaikka lonkkaa. Not quite yet.
 
Mutta toisaalta. Vielähän on tässä on kalenterissa kesää jäljellä, ja jos vaikka saataisiin jonkin sortin intiaanitropiikki taas huudeille elokuuksi - tummat pehmeät illat on unelma. Niitä odotellessa on pidetty muuten vaan mukavaa. Hetken helinässä pistettiin kipsa pystyyn Turun Kansainvälisille Markkinoille ja oih, miten voikaan neljä päivää hujahtaa kuin tanssi. Plääninä oli laittaa tyttö&vuohi framille, jutella afrikkaa, pulputtaa tarinoita tekijöistä ja takojista, ja olla osana jatkuvaa ihmisvirtaa, jutella ja turista, kellon ympäri, osana Suomen suven parasta. Mission accomplished. Aurinko helli, viima välillä vieraana, sataakin taisi, mutta tunnelma oli seitsemäs taivas. Kiitos jokaiselle hetkelle, hymylle ja huumaavalle vastaanotolle. Olo on sanaton - oikein passelisti, sillä ääni jäi jokirantaan;).
 
Huomenna taas oikeisiin töihin. Viikon settinä sellainen sopiva kombo byroota ja puotia. Valtakunnassa kaikki hyvin. Ihanasti itseasiassa.  

Monday, 6 July 2015

Soul searching, star gazing, summer making

 
Sormet kangertelee vähintään yhtälailla kuin ajatuksen juoksu. Merituuli tuivertaa korvien välissä ja olo ei ole maanantai. Olo on heinäkuun alku, luodon nokka ja villasukat. Kello kolmen cava ja Maroon 5. Viikonlopun mittainen hellekesä on takana, illan myötä sadekuurot nousevat lounataivaalta. Niiden jaloista joudetaan huomenna takaisin kesäkadulle kaupunkiin. Pesueen pääluku on noussut seitsemään - on saatu esikoinen Suomeen lomalle ja anoppikin saapui samalla koneen laskemalla. Buurikullan valttikortit kaikki koolla siis. A bliss.
Kalenterin sanelema kesä on kulunut viimoja pidellen ja töitä tehden. Toinen puoli eloa on telttailtu luodolla, life in a beach house. Keniasta tulleille kavereille on saatu esitellä kotikunnaiden parasta kutaa. Grilliä, suvea, puotia, byroota, mansikat, vaahtopäät, meri, meri ja meri. Samalla, suureksi surukseni, olen jo viikkoja sitten antanut luovutusvoiton arjen&juhlan vaateille ja tunnustanut oman kyvyttömyyteni hallita aikaa. Blogi on saanut hautautua omaan mahdottomuuteensa, kuvat tuunamatta, tarinoiden aihiot back in the parking lot. Ja mitä pidempään on pois linjoilta, sitä suurempi mörkö uuden postauksen tyhjä sivu on. Tuttu juttu varmaan elämäänsä sfääreissä jakaville. Näinkö tässä sitten kävi, loppu ilman sen kummempia fanfaareita. Niinpä. Kaput.
Mutta sitten. Kuulumisia on kyselty silloin tällöin, vointeja udeltu ohimennen - mutta suurimman sykähdyksen olen saanut tuikituntemattomilta; suloviestejä hyvää toivotellen ja elonpilkahduksia odotellen. Meidän perheen pikkukronologiaa on kaivattu, muuallakin kuin oman mielen sokkeloissa. Uskomatonta. Vetää nöyräksi. Ja päättäväiseksi antaa blogille vielä yksi mahdollisuus. Nyt pitää harjoitella nopsaa kymmentä sormea, nokkelia kuvakulmia, napakoita jutun juuria. Oppia olemaan armollinen pyykkivuorille, antaa lisääntymisrauha nurkkien villakoirille ja laittaa arjen rutiinit uuteen uskoon siten, että ikioma blogspot on agendassa vähintään kahdesti viikossa, parhaina kolme. Samalla pistetään bannerit uusiksi tuota pikaa, ja kaipa nimikin kaipailee päivitystä - viimeisemmästä akaasiasta on kohta jo vuosi kulunut.
Tulipas reipas olo jo pelkästä sikermästä kaikkia näitä lupauksia. Nyt ryhtiä niiden täytäntöön. Tälläiseen sananhelinään on vaikeaa löytää settiin sopivia valakuvia, mutta pistetään likoon promille meidän tähän astisista kesäfiiliksistä, sikinsokin sieltä täältä. Huomatkaa luodon kupeeseen noussut teltta, meidän kesäkoti - Africa lives on! Just like my blog;)
Liikaa kuvia ja turhaa turinaa, mutta mörkö on taltutettu.