Saturday, 29 August 2015

Pistä muru paremmaksi


Ei mitään sen syvällisempää parisuhdeanalyysia ole tarkoitus tarjoilla, paitsi että meillä käydään treffeillä. Joskus useammin, joskus harvemmin, toisinaan ei ollenkaan tai sitten koko ajan. Ei ole sovittua tärskypäivää tai kalenteriin ruksattu suurta sykkivää sydäntä, vaan meillä vallitsee sellainen suloinen yhteisymmärrys, että treffeillä käydään - koska se on yksinkertaisesti aika kivaa. Juttu ei saa olla stressi tai sittenhän se ei olisi edes treffit, tai ainakaan kivaa.
Sen verran ollaan kuitenkin systeemien fanittajia, että treffien koordinointi on noin suunnilleen tasapäisesti jaettu. Juu, kun kerran ollaan pariskunta - jonka kaikkien normien mukaan tarvitsee laatuaikaa jotta ollaan onnellisia ever after - niin jompikumpi, tai siis ihan kumpi vaan ehtii ja viitsii, ottaa vetovastuun. Eli siis päättää mitä tehdään, minne mennään, mitä syödään tai katsotaan, ja mitä yllärimpi niin sen parempi... sen verran on sentään sponttaaniutta meilläkin vielä tallella;). ja toinen sitten vaan vikisee kun viedään. Small is beautiful eli hyvä tärsky on simppeli. Pitkä iltalenkki käsikynkkää, kunnon keskustelulla ja pikkupussailulla on ihan kymppi. Leffan takapenkki on helppo vaihtari kun ei muuta jaksa tai keksi. Dinneri kaikilla höysteillä on jo spesiaali-ihana ja tepsii aina parhain päin.
Pitkä kesä on ollut yksi pitkä kimppatreffi kaikilla kavereilla, joten priva-aika on ollut kortilla eikä sitä olla edes kaivattu. Mutta arjen myötä tuli heti sellainen mukava tutina karata hiukan kahdestaan ja jättää meidän ihana jälkipolvi naapurin harteille. Lohtuna kaikille, että naapuri on siis pappa;).
Joten, impromptun risteilyn meille buukkasin ja lähdettiin viettämään arki-iltaa höyrylaivalle. Se on juuri sellainen ikivanhalta keski-ikäisten elämysmatkalta kuulostava stintti, jonka kaikki turkulaiset tietää... mutta kuka muu kuin turisti on sen tehnyt? Me. Ja oli aivan totaalisen täydellinen treffi-ilta. Ensin hiukan kruisailtiin saaristossa; tapakset ja aperitiivit ikkunapöydässä yläkannella; pysähdys Loistokarin luodolle, jossa tarjoiltiin saaristolaisruokaa parhaimmillaan; pöytä kahdelle korkeimmalla kumpareella auringon laskussa, tuulen tuiverruksessa  ja täydessä kuussa; laituritanssit; sorbeet ja konjamiinit tulomatkalla meriorkesterin tahtiin; ja taksi kotiin ennen puolta yötä.  Tuplauntuvatakki oli kretonkina, läppärilaukku clutchina, suoraan kaupalta ilman sen kummempia piippauksia, siitä huolimatta olin buurin mielestä illan ihanin. Ja päinvastoin 100%.
Nyt vastakutsua odotellen. With love forever.

Thursday, 20 August 2015

Food Fanfare

 
 

Tässä torstai-iltaa istuen. Talo on tyhjä, takki on tyhjä, tili on tyhjä.  Takana kahden viikon karonkka jos jonkinmoisessa menossa, kuin sadussa. Saatiin onnistuneesti synkronisoitua toista tusinaa ulkomaalaista parasta kaveria, yhtä suurta safaria keltaisessa rintsikassa.  Siinä vaiheessa kun viime viikolla murjoin puhtaita lakanoita kahdeksattatoista kertaa vieraspetiin, niin tuli ihan pieni hiki - mutta sitten taas keittiöstä kaikuva iloinen kilinä ja kolina vei mennessään.
 
Jokainen kimppahetki oli the best of memory making, muisteltiin yhteisiä savanniseikkailuja, kaivattiin niitä muita kaukana poissa, räävittiin viimeisemmät juorut ja huhut totta kai,  puitiin syvästikin tätä hetkeä ja sen lahjoja. Elonkierto on heittänyt monet meistä sinne sun tänne - tämä kerho löysi tiensä Turkuun akselilta Bangkok-Pariisi-Amsterdam-Nairobi-Tukholma. Huima homma;  hauskaa juuri siksi ja sen edestä.

Kun yrittää tässä sulatella yhteisten hetkien anteja - ihan kirjaimellisesti - niin tuli oivallus,  että koko reissun nimittäjä on ollut ruoka. Syötiin hyvin, paljon ja melkein koko ajan - välillä sisällä, ulkona, biitsillä, terassilla, luodolla, useinmiten kuitenkin keittiön pöydän ääressä. Repertuaari oli kasvisillallisesta meksikolaiseen, picnicistä grillibonanzaan.  Hiekkakakkuja. Samalla kului lukemattomia kääryleitä brietä ja camemberttiä, purkkitolkulla viikunahilloa ja metreittäin patonkia. Muutaman kupla kyytityttönä.  Yhtenä päivänä piipahdettiin Högsåran satumaisessa kakkusalongissa pitkällä lounaalla ja toisena tilattiin illaksi gourmekokki meitä kotiin ruokkimaan. Parasta oli kuitenkin ihanan Chetnan täydellinen intialainen ilta. Maailman paras curry, samosat, linssit ja perunat sinapinsiemenillä.  Yritin sinnikkäästi laittaa reseptit talteen höyryjen huumassa, mutta kirjurin rahkeet hiipuivat ennen kokin staminaa.  Tässä puhutaan tuntien sessiosta after all.
Hyvästit heitettiin nyt maanantaina, vannottiin nopsaa tapaamista tietenkin.. eli kutsut on auki idästä länteen. Mutta ennen moisia, nyt ollaan arjen armoilla. Spagetilla ja ykkösmaidolla mennään, pesukone laulaa lakanoita ja mankeli hekumoi. Hyvä näin.
Aikaiset illat, aikaiset aamut. Ja nyt sanoista tekoihin. G´nite good people.

Thursday, 6 August 2015

Kyläluudat ja niiden lapset

 


 
Hiukan ympäripyöreä tuo otsikko - sillä tässä kun on notkuttu muiden pitopöydissä ja saunan lauteilla, niin on sitä populaa pyörinyt täällä omissakin nurkissa. Meidän roadtrip oli suussasulava, kaikilla lisukkeilla, villasukilla ja koirakavereilla totta kai. Autioitunut Yyteri näytti kalseamman puolensa, yhdessä mittarissa plus 14C ja toisessa 14 m/s. Siitä oli helppo jatkaa matkaa sukulaisiin eteläiselle pohjanmaalle, jossa kesä on aina lempeä, ahomansikat punaposkisia ja laitumet vehreitä. Vesi järvessä on juuri niin ruskeaa ja hellää kuin lapsuuden kesinä, ja siinä rantasaunan vihdan helskeessä häipyvät maailman murheet ja murinat. Mikään ei ole yhtä tärkeää kuin juuri se hetki ja hiki - ja karjalanpaistiin ja kermakakkuun voi kuulkaa kulminoitua koko ihmisen elämä. Niin nytkin. Tädiltä matkaevääksi vielä pussillinen kotikutoisia tumppuja ja sukkia - niin elokuu ja uusi vuosi oli onnellisesti korkattu.
Latausta tarvitaankin, sillä nyt on meneillään keltaisen rintsikan B&B sesonki, ylibuukattuna. Kotiportilla meitä odotti setti kamuja kaukaa, ja maailmankeittiö on ollut taas auki koko viikon, ever since, 24/7. Sunnuntaina saapuu toiset ihanat kaukoidästä, ja sitten vielä tulevana keskiviikkona lisää. Ensi viikolla meidän huushollin miehitys on 13 petipaikkaa chokablocked. Unohdin sujuvasti tässä hässäkässä, että muksujen koulut alkaa jo tiistaina - joten siinä sitten tasapainoillaan inkkarikesän, kuuman grillin, kylmien juomien  ja arjen aloituksen kanssa samalla tatamilla. Niin, byroo ja kauppa myös. Mieli kyllä karkailee välillä syksyn syliin ja nollapäiviin pimeydessä ;).
Mutta nyt nautitaan ja taotaan, täysillä. Suloisia kesäpäiviä joka suuntaan!