On pesää ja pesää, täyttä ja tyhjää
Huokailin tuossa alkuvuodesta mullistusten perään. Ja samalla taisin taivastella miten haaveita pitää pistää paperille ja unelmia ujuttaa rohkeasti päivittäisiin mantroihin. Suuria sanoja ja uljaita ajatuksia. Olisi pitänyt lisätä, että pitää myös olla rohkeutta ottaa vastaan universumin tarjoilut. Meidän hyvä, pieni, harmaa elämä on heittänyt häränpyllyt sitten viime kuuluman. On ollut kankeutta hallita omia tunteita, saatika pukea niitä sanoiksi asti, puhumattakaan kirjoitetusta tarinasta. Ei, ei, ei mitään hengenvaarallista tai särkyvää sydäntä, luojan kiitos, mutta suunnattoman suuria muutoksia ja paljon unettomuutta - tosin sellaista oikeanlaista insomniaa. No, jos sellaista on edes olemassa. On se kuitenkin vinhaa, miten toiveiden toteutuminen saa ihmisen hermostumaan. Eli siis. Nyt on varmistunut, että meidän herrantertuista kukin aloittaa ikioman, valitsemansa polkunsa syksyn kynnyksellä. Kuopus-Elsukkahan aloitti liikennelentäjän koulutuksen jo viime syksynä Norjassa, ja ran
