Monday, 29 December 2014

kaukana poissa.

Joulu oli ihana, oli kirkko ja kinkku, pukki ja paketit. Juuri niin kanelintuoksuista ja lumivalkoista kuin satukirjoissa - tai paluumuuttajan haaveunissa. Mentiin kaikkien kaavojen mukaan ja sitä oli äiti päivätolkulla kananlihalla kaikesta suloisuudesta, kirkassilmistä ja silkohapsista. Lapset saivat huumansa styroksilumesta (lue: pakkaslumi) ja keinojäästä uusilla luistimilla. Joulu on nyt kuitenkin pakattu odottamaan seuraavaa, ja saariseikkailu on alkumetreillä.

Vaikka kilometrit eivät ole vieneet meitä sen kauemmas kuin maagisen Saaristomeren ulkoluodolle, niin tunnelman myötä määränpääksi on tupsahtanut toinen  galaxi. Nyt eletään kellotonta eloa, jossa päivärytmin määrää kahvihammas ja saunatonttu. Ikimetsä, ulappa, oranssi ketunpoika ja peuralauma saivat poikaystävänkin vakuuttuneeksi, että saariston safarit voi laittaa samaan kategoriaan savannien kanssa. Sisätiloissa oloa pidetään yllä tulipesillä, kirjapinolla ja päivän uutisilla. Ja siinä välissä sietää ihmetellä,  miten ihminen voi täysin suvereenisti syvänukahtaa puolelta päivin ja uudestaan taas iltakasilta? Se on se raitis ilma ja ylensyönti, I guess;).

Tätä onnea on suotu viikon päiviksi. Huomenna saadaan rakkaita mukaan juhlimaan uutta vuotta, ja siskonpetejä on rakenneltu jo sen mukaisesti.  Vaikka näitä vesiä ja saaria olen kolunut koko elämäni, niin yksi luksus saa aina hiljaiseksi; Suomen yhteysalusverkosto. Mikä käsittämätön elinehto saariston asukkaille - niille pysyville sankareille - me mökkiasukithan matkustellaan täällä enimmäkseen jäniksinä tai muuten vaan siivellä.  Tännekin taivaan takapihalle, monen mutkan päähän, päästään yhteysaluksella... kunhan ajoissa ilmoitetaan ja kipparin kanssa matka sovitaan. Ja autokin mahtuu kannelle nippanappa.

Monen ehdan emännän mielessä pyörii muonapuoli, niin täälläkin - muistaen, että lähimpään puotiin on matkaa päivä. Eilinen lounas oli metsän keskellä laavun kupeessa, ja viiteen pekkaan huikattiin tulilla 16 grillimakkaraa. Jes. Mutta ei huoli, tavaran pitäisi piisata. In principle. Nyt on illan proggiksena laittaa kinkku numero 2 uuniin, jotta saadaa särvintä ruisleivän päälle;). Unbeatable. 

Jatketaan näillä vielä hetki tätä kuluvaa vuotta, ja palataan taas, aivan tuota pikaa. 

Wednesday, 17 December 2014

#hashtaghappy


Keskiviikko. Keskellä hulinaviikkoa. Keskellä ehkä about maailman mukavinta hulinaviikkoa. Tässä ollaan varttia vaille viikon vanha kauppias, iltamyyjätär itseasiassa, ja joka hetki on ollut pelkkää kivaa. Kahdessa vuorossa ollaan toimessa, ensin ihan oikeassa normityössä ja neljältä sitten putkahdetaan kaupalle. Aika juoksee siivillä, kun saa höpistä iloisten ihmisten kanssa ja laittaa rusetteja pakettien päälle. Pelkällä juuttinarulla toistaiseksi, sillä pakettipaperia ei kaupasta vielä löydy;). Samalla kun rouva juttelee ilokseen puodin puolella, niin mieskulta on ottanut hoitaakseen treenikuskaamiset ja tenavien iltalogistiikan. On siinä miesten mies, painonsa edestä kultaa ja timantteja. Se on aika setti se. 

Tänään oli yllärinä illalla vielä kotona odottamassa kotitekoiset makkarat. Tässä diilissä on omat niksinsä - siis kun on buurin nainut, niin makkarat tulee yleensä kyytiäisenä. Etelä-afrikan valtaväestölle liha muodossa kuin muodossa on elinehto. Kun sen lihan jauhaa ja survoo luonnonsuoleen, niin puhutaan jo gourmeen aatelista. Ja buurien pyhimmästä. Mies on haikaillut lihamakkaran perään jo muutaman kuunkierron, turhaan. Riisi ja rusinat makkarassa on kuulemma kyseenalalaisia, mutta kun nettikaupasta löytyi makkarakone, niin maailma kirkastui;), molemmille osapuolille. Sopivasti henkäillyt punkku ja miehen kuumat makkarat - tästä ei keskiviikko kotioloissa parane.

Joulusta sen verran, että kuusi on pystyssä, valot viritettynä ja perinnestressistä ei tietoakaan. Lupasin tosin koko kerholle siivouslistat perjaintai-illaksi, alkaen saunanlauteista. Kaikkein tärkein muistilista on kuitenkin kirjoitettu kämmeneen ja siinä listassa lukee vain yksi juttu; kinkku. Sitä ei saa unohtaa.

Hyvää yötä. Lumiunia, in deed.

xxx

Monday, 15 December 2014

Tyttö ja Vuohi



Ihan salaman nopsa nootti myös tänne blogin puolelle. Siis siitä lauantaista. Oih, mikä vilske ja suihke, ovi kolisi ja loska litisi, mutta ilo oli ylimpänä. Kiitos kaikista visiiteistä, kommenteistä ja ennen kaikkea tunnelmasta. Totta kai sitä oli sydän kurkussa ja hermot riekaleina ennenkuin ovet avattiin, mutta suotta. Ihmiset on vaan niin ihania. Piste. Ja mikä etuoikeus on tavata virtuaaliystäviäkin ihan livenä. 

Kun tätä myyjän uraa on takana innostavat viisi tuntia, ja konvehtejakin jäi vielä vadin pohjalle - niin Tyttö&Vuohi jatkaa jouluilua tällä viikolla joka päivä kolmesta kuuteen. Pidettiin hallituksen hätäkokous lauantaina siinä myyntitiskillä, ja sen myötä pop-up-kaupasta päätettiinkin tehdä viikon mittainen. Eli meikäläinen sujahtaa kaupalle iltavuoroon siis;). Ja no worries, ei tämä touhu nyt ihan markkinameiningiksi muutu täällä bloginkaan puolella, mutta ajattelin nyt kuitenkin levitellä sanaa - kun on mitä kertoa;)

Jutellaan taas suloista arkea tuota pikaa, tänään teema siis vielä tyttö ja vuohi. Ihan ikiomat;) 

Thursday, 11 December 2014

Africa pops up in Turku



Hujan hajan, jos lempeästi kuvaillaan tätä tunnelmaa tässä kaupan lattialla kun ympärilleen katselee. 

Joskus asioiden on tapana ottaa ohjat omiin käsiinsä melkein kysymättä, ja näin on täällä tapahtunut. Viimeisestä parista viikosta saisi pystyyn ihan oman portaalinsa, mutta tyydynpä huokaisemaan että tehty mikä tehty - ja lauantaina poksahtaa pop-up-kauppa auki. Siis se ikioma-afrikka-unelmani, josta olen täälläkin ohi mennen tainnut mainita. On koria, kassia, vatia, vilttiä ja jakkaraa - jokaisella on tarina ja iloinen taituri sen takana. Kaunista, uniikkia, reilusti työstettyä ja Nairobin slummien pikkupajojen kanssa yhdessä käsintehtyä. 

Eli jos satutte pyörähtelemään vesisateessa Turun Itäharjun teollisuusalueella lauantaina, niin tulkaa toki pitelemään myrskyä, katselemaan, kuuntelemaan ja koskettelemaan Tyttö & Vuohi pop-uppiin. Glögiä ja konvehteja piisaa;)

Mutta eivät nämä tavarat itsestään paikoilleen jouda, joten nyt takaisin toimeen. 

Karibu sana! 



Wednesday, 3 December 2014

My Circus, My Monkeys


Pisti hymyilyttämään, kun vilkaisin näitä viimeistä paria postausta - omiani siis.  Sellaista seesteisen suloista sunnuntaisurinaa, jossa hyvinnukkunut, ylensyönyt, stressitön sunday mother on onnellinen ja rauhallinen. Totta kai seison sanojeni takana, siis aina vaan onnellisena, mutta kyllä normiarki tuo oman häivähdyksen rauhattomuutta. Onneksi elämässä on balanssia ja tälläinen puolen viikon vilinä on varsin napakkaa vastapainoa pastellipyhille. Huh. Taas muistaa, miksi some-elämä on liian usein takapenkkiläisenä akselilla maanantain-perjantai.

Tein juuri kalenteri-inventaariota, ja pisti silmään, että meidän tenavilla on yhteensä yhdeksät harkat per viikko, joten siinä istutaan ratin takana kotva jos toinenkin. Ikuinen kiitollisuus kimppakyytijärjestelyille, jotka pitävät jonkun järjen tässä harrastetoiminnassa. Yhteenkään pallo-, jumppa- tai soittotreeniin ei ole lapsia usutettu - joten mistä sitä tunteenpaloa ja junnuenergiaa piisaa? Mies on tässä parina iltana yrittänytkin muuttaa suihkukaappia teleportiksi, jolla pääsisi edes hetkeksi karkuun tätä sirkusta ja säkkipimeyttä, tähyilemään savannille vaikka. Kuule, ei tässä mitään kaukosiirtimiä tarvita, sisulla ja sydämella taittuu tämäkin talvi ja tohina.

Mutta yksi totuus on yli kaiken - yhteinen dinneri, joka ilta. Mieluiten klo 6, mutta - siis treenisyklistä riippuen voipi olla vaikka vasta ysiltä. Aivan liian myöhään, I know, mutta joku rutiini tässä suloisessa kaaoksessa pitää olla. Ihan simppelisti istutaan vaan yhdessä, jutellaan niitänäitä, syödään, siivotaan jäljet, tenavat pesulle ja petiin. Aivan kuten tänäänkin. Menyy ei yleensä sykähdytä; tavallista, terveellistä, kivan väristä...fuusio marketin tuoretiskiä ja pakasteallasta. Näillä esiteineillä on niin paljon touhua omissa pienissä eloissaan, että on hyvä pitää kylliksi tartuntapintaa kotioloissa. Ruokapöydässä se onnistuu. Sitä tärkeintä.

Tässä siis normipostauksien normipostaus. Keskiviikko, suhruiset kuvat ja perunavuoka;). Hyasintti ja ykkösmaito suvereenisti rinta rinnan. Omana isona ilonani on uudet lukijat - suunnattomasti tervetuloa, tällaista tuikitavallista meillä.

Gnite xxx

Sunday, 30 November 2014

pikkujoulun pastellit

Voi että, kun tykkään just tällaisista päivistä. Maailman parasta nollaelostelua kotona. Hyräillen eilisen Roxettekeikan säveliä, toipuillen iltamyöhän pikkujouluiluista, torttuja pyöritellen ja ilman kiirettä yhtään mihinkään. Edes sänkyjä petaamaan, niin kun näkyy;)...Sauna on päällä ja kohta lähdetään koko kerhon voimin tarpomaan Halisten rantoja, säkkipimeässä. 

Joulu on visusti asettunut uomiinsa - tosin ehdottomasti enemmän henkimaailman kuin rekvisiitan puolella. Koristeet on vielä pakkauslaatikoissa autotallissa, jossain siellä syvällä.  Ja kun tässä kun ympärilleni vilkuilen, niin meidän huushollin värimaailma vetää nyt enemmään kyllä vapun suuntaan kun keskitalven valonjuhlaan. Kovasti on pehmeitä pastelleja tarjolla, liiankin kanssa - varsinkin kun joulumarkkinoilta tarttui mukaan parit vauvanhuoneeseen passelit raitatyynyt. Mutta kun vauvoja ei enää löydy, niin siinä ovat tyynyt framilla olkkarin taljoilla. Ihan ovat suloiset, ja ah niin keväiset;) 

Joulua kuitenkin odotellaan, ihan sydämen pohjasta. Meikäläisestä on kuoriutunut varsinainen jouluintrovertti, sillä ei ole mitään mieltä hivelevämpää kuin pyöriä yksikseen lauantaisen kaupungin jouluhumussa, ilman kiirettä tai agendaa. Juuri kuin eilen. Huuhailin itsekseni siellä sun täällä, pysähdyin kuoroa kuuntelemaan, otin glögin kun glögiltä tuntui, huokailin koristeita, kirkon kuusen kauneutta, markkinoilla kävin lämpimikseni juttelemassa, ja joen rannassa yksin kulkemassa. Tämän sielunrauhan takana piilee fakta, että kaikki lahjat on jo hankittu ja aaton menyy tilattu. Kyllä. Aika ihmeellistä. 

Aion pysyä sanoissani ja keskittyä olennaiseen. Nauttia ja rauhoittua, rutisella koiria, rakastaa läheisiä ja poltella kynttilöitä. Siinä ne tärkeimmät. Mutta nyt, saappaan jalkaan ja ulos. 

Suloisuutta kaikille.