My Circus, My Monkeys


Pisti hymyilyttämään, kun vilkaisin näitä viimeistä paria postausta - omiani siis.  Sellaista seesteisen suloista sunnuntaisurinaa, jossa hyvinnukkunut, ylensyönyt, stressitön sunday mother on onnellinen ja rauhallinen. Totta kai seison sanojeni takana, siis aina vaan onnellisena, mutta kyllä normiarki tuo oman häivähdyksen rauhattomuutta. Onneksi elämässä on balanssia ja tälläinen puolen viikon vilinä on varsin napakkaa vastapainoa pastellipyhille. Huh. Taas muistaa, miksi some-elämä on liian usein takapenkkiläisenä akselilla maanantain-perjantai.

Tein juuri kalenteri-inventaariota, ja pisti silmään, että meidän tenavilla on yhteensä yhdeksät harkat per viikko, joten siinä istutaan ratin takana kotva jos toinenkin. Ikuinen kiitollisuus kimppakyytijärjestelyille, jotka pitävät jonkun järjen tässä harrastetoiminnassa. Yhteenkään pallo-, jumppa- tai soittotreeniin ei ole lapsia usutettu - joten mistä sitä tunteenpaloa ja junnuenergiaa piisaa? Mies on tässä parina iltana yrittänytkin muuttaa suihkukaappia teleportiksi, jolla pääsisi edes hetkeksi karkuun tätä sirkusta ja säkkipimeyttä, tähyilemään savannille vaikka. Kuule, ei tässä mitään kaukosiirtimiä tarvita, sisulla ja sydämella taittuu tämäkin talvi ja tohina.

Mutta yksi totuus on yli kaiken - yhteinen dinneri, joka ilta. Mieluiten klo 6, mutta - siis treenisyklistä riippuen voipi olla vaikka vasta ysiltä. Aivan liian myöhään, I know, mutta joku rutiini tässä suloisessa kaaoksessa pitää olla. Ihan simppelisti istutaan vaan yhdessä, jutellaan niitänäitä, syödään, siivotaan jäljet, tenavat pesulle ja petiin. Aivan kuten tänäänkin. Menyy ei yleensä sykähdytä; tavallista, terveellistä, kivan väristä...fuusio marketin tuoretiskiä ja pakasteallasta. Näillä esiteineillä on niin paljon touhua omissa pienissä eloissaan, että on hyvä pitää kylliksi tartuntapintaa kotioloissa. Ruokapöydässä se onnistuu. Sitä tärkeintä.

Tässä siis normipostauksien normipostaus. Keskiviikko, suhruiset kuvat ja perunavuoka;). Hyasintti ja ykkösmaito suvereenisti rinta rinnan. Omana isona ilonani on uudet lukijat - suunnattomasti tervetuloa, tällaista tuikitavallista meillä.

Gnite xxx

Comments

  1. Tuosta meilläkin yritettiin pitää kiinni - yhteisestä ruokailusta; ainoastaan isäntä siitä välillä lipesi töidensä takia. Kyllä siinä ruokapöydän äärellä tuli käytyä läpi monta sellaista juttua, jotka muuten olisivat jääneet puhumatta;)
    Iloa arkeen ja pastellipyhiin♥

    ReplyDelete
  2. Täällä pitkäaikainen lukijasi -hei taas :) Yhteinen ruokahetki, myös täällä ollut aina se päivän tärkein. Ja arki kupruineen ja säväreineen on kaiken suola.
    Ps. Mainitsemasi suhruiset kuvat -tänä päivänä blogeissa alkaa olla kaikki niin aseteltua ja siloiteltua, että olen alkanut pitää enemmän ns. "suhrukuvista".

    ReplyDelete
  3. Kiva kuulla, että yhteisestä perhepäivällisestä osataan vielä joissakin perheissä (toivottavasti mahdollisimman monessa) pitää kiinni. Muistan omasta lapsuudesta/nuoruudesta, että meillä syötiin aina yhdessä se iltapäivän ateria. Se oli usein päivän ainoa hetki (etenkin teini-iässä) kun koko perhe oli kasassa. Pitäkä kiinni tuosta tavasta! <3

    ReplyDelete
  4. Täällä on myös pitkäaikainen lukijasi, ja en voi kuin kiitttää, että jatkat superihanaa blogiasi myös Suomen Turuust. :) Rakastuin täysin Afrikka-aiheeseen blogiisi, mutta aivan yhtä mielenkiintoisena ja kauniina se on säilynyt Suomessakin. Kuvaat niin mieleniintoisesti aivan tavallistakin arkea, että jokainen lause ja kuva kuulostavat ja näyttävät juhlavilta.
    Kun nyt olette jo muutaman kuukauden Suomessa viettäneet, niin täytyy kysyä, onko teillä ollut kova ikävä Afrikkaan ja Keniaan? Ja onko teillä kenties matkasuunnitelmia sinne suunnalle?! Kun oma tyttäremme kasvaa teini-ikään, on suurena haaveenani lähteä koko perheen voimin Afrikkaan savannieläimiä ja afrikkalaista elämänmenoa katsomaan ja kokemaan. Tätä joutuu odottelemaan vielä tovin, sillä mieheni on sen verran huolissaan malariasta, että ei uskaltaudu matkustamaan sinne pienemmän lapsen kanssa. Siksipä odotellaan ja unelmoidaan vielä toistaiseksi. :)

    Mukavaa joulun odotusta toivotellen Heli

    ReplyDelete
  5. Minä niin rakastan tuota "omaa" sirkustani, aina kun istutaan pikkurinsessojen kanssa ruokapöydässä on jutut mitä makeimpia :)
    Yksin kun normaalisti syö milloin missäkin, niin pienten kanssa otin heti tavaksi sen, että itsekin syön samaan aikaan oli nälkä tai ei - elämä kun tuppaa olemaan niiin hektistä, että ei se tänä päivänä ole olleenkaan itsestäänselvyys, että koko porukka on ruokapöydässä samaan aikaan.
    Mikä menetys!

    ReplyDelete
  6. Perusarjestahan elämä isosti koostuu. Kuvasit sitä koruttoman kauniisti. Meilläkin panostetaan yhteisiin ruokailuhetkiin, niiden myötä on hyvä kelailla päivän kuulumisia ja jakaa ajatuksia. Valoa hetkiinne♥

    ReplyDelete
  7. Vaikka olisi kuinka normipostaus, niin tässäkin on ihana ja onnellinen tunnelma. <3

    Katja
    http://optimismiajaenergiaavaatteilla.blogspot.fi/

    ReplyDelete

Post a Comment

Popular Posts