Kesä kuin korttitalo

Yksi hyvä henkäys ja pläänit plörinäksi.

Kesään satsataan, siitä haaveillaan ja suven viikonloput buukataan hetkille ja retkille. Koko kaamoksen kurjuus kuitataan sitten ihanilla kesäseikkailuilla ja purppuranpunaisilla iltaruskoilla, liplatuksella. Tai näin ainakin meidän piti. Takatalvi kynnettiin kesän kiilto silmissä ja grillin käryt mielessä. Kuinkas kävi. Samassa silmänräpäyksessä kun kesä virallisesti korkattiin, koulut kuitattiin, niin buurin polvi meni tuusannuuskaksi. Sata salamaa, yllätysleikkaus, kipsiä nivusista nilkkaan, ja suunnitellun viileän kesäjuoman sijaan käsissä onkin satakiloa ärtynyttä vuodepotilasta, around the clock. Okei, pistetäänpä tämäkin perspektiiviin, se on vain yksi polvi ja tässä vain yksi alkukesä, molempia piisaa ja loppupeleissä kaikki kuitenkin ihan mallillaan. Ja onneksi on sesonkia vielä käsillä, ja the grand tour on vielä odottamassa – ainakin periaatteessa ja jossain merkillisessä muodossa. More on that later.

Toisaalta tämä on aika hyvä muistutus itse kullekin, että tässä sangen tavallisessa, melko vaatimattomassa - joskin kiireisessä – menossa on jokaisella se kirjoittamaton paikka, oma rooli ja niin tavattoman tärkeä panos pitää paketti kasassa. Nyt sen huomaa on kun on kumppani kanttu vei ja käsiä vain kaksi, tenavia kolme, huusholli, normisorvi, puoti plus vanha jeeppi ja nurmikko. Mutta, pari kultakimpaletta on ihan liki, thänkgaad. Sellaisia kun ryntää apuun, jakaa vastuut ja tuplaa hartiat. Ollaan onnenkantamoisia, all I can say.

Suvi siis edelleen suloinen, joskin hiukan toisenlainen. Grillireseptit aina vaan kansien välissä, niitä selaillen ja kielen päässä melkein maistellen. Terassista on kehkeytynyt keidas ja oma pieni pakopaikka-bali-päiväntasaaja, tilanteesta riippuen, samalla kun suloisia tytönhupakkoja piisaa keittiössä – potilasta kun hemmotellaan jatkuvalla syötöllä kuivalihaa ja suklaakeksejä. Ja vaikka popcornia keskiyöllä. Muruja ja eineksiä loppuköörille.