pikkujoulun pastellit

Voi että, kun tykkään just tällaisista päivistä. Maailman parasta nollaelostelua kotona. Hyräillen eilisen Roxettekeikan säveliä, toipuillen iltamyöhän pikkujouluiluista, torttuja pyöritellen ja ilman kiirettä yhtään mihinkään. Edes sänkyjä petaamaan, niin kun näkyy;)...Sauna on päällä ja kohta lähdetään koko kerhon voimin tarpomaan Halisten rantoja, säkkipimeässä. 

Joulu on visusti asettunut uomiinsa - tosin ehdottomasti enemmän henkimaailman kuin rekvisiitan puolella. Koristeet on vielä pakkauslaatikoissa autotallissa, jossain siellä syvällä.  Ja kun tässä kun ympärilleni vilkuilen, niin meidän huushollin värimaailma vetää nyt enemmään kyllä vapun suuntaan kun keskitalven valonjuhlaan. Kovasti on pehmeitä pastelleja tarjolla, liiankin kanssa - varsinkin kun joulumarkkinoilta tarttui mukaan parit vauvanhuoneeseen passelit raitatyynyt. Mutta kun vauvoja ei enää löydy, niin siinä ovat tyynyt framilla olkkarin taljoilla. Ihan ovat suloiset, ja ah niin keväiset;) 

Joulua kuitenkin odotellaan, ihan sydämen pohjasta. Meikäläisestä on kuoriutunut varsinainen jouluintrovertti, sillä ei ole mitään mieltä hivelevämpää kuin pyöriä yksikseen lauantaisen kaupungin jouluhumussa, ilman kiirettä tai agendaa. Juuri kuin eilen. Huuhailin itsekseni siellä sun täällä, pysähdyin kuoroa kuuntelemaan, otin glögin kun glögiltä tuntui, huokailin koristeita, kirkon kuusen kauneutta, markkinoilla kävin lämpimikseni juttelemassa, ja joen rannassa yksin kulkemassa. Tämän sielunrauhan takana piilee fakta, että kaikki lahjat on jo hankittu ja aaton menyy tilattu. Kyllä. Aika ihmeellistä. 

Aion pysyä sanoissani ja keskittyä olennaiseen. Nauttia ja rauhoittua, rutisella koiria, rakastaa läheisiä ja poltella kynttilöitä. Siinä ne tärkeimmät. Mutta nyt, saappaan jalkaan ja ulos. 

Suloisuutta kaikille.