Banaani Baari

Seli, seli, seli. Niistä nämä päivät nykyään koostuvat. Ajan hallinta on hakusessa, joka paikkaan on hiukan hoppu, hommat on puolitiessä  tai vasta alkutekijöissä - marraskuun fleivörinä taitaa olla selityksenmaku. Iskänpäiväkin jäi melkein jalkoihin näissä kertausharjoituksissa, mutta onneksi tuli onnenkantamoisena vastaan ylimääräinen lippu Elton Johnin konserttiin. Sain heivattua onnellisen isä-ihmisen-kalakaverin Helsingin junaan, ja nyt sitten tuijottelen tässä hetken omenapuuhun ripoteltuja valorihmoja ihan yksikseni. Hämäryys ei vieläkään latista, eikä glögiä olla korkattu, joten ihan luomuna jaksetaan vielä rimpuilla tämän kiireen kanssa.

Mutta onneksi meillä on keittiö. Ja vaikka huushollissa on omat tilat olkkarille ja telkkarille, niin meidän kerhon löytää takuuvarmasti kyökin puolelta. Kun remppaa puuhattiin, niin keittiön toivelista oli seuraava: pitkä pöytä tusinalle, sohva torkuille, baari muksuille, telkkari masterchefille ja karvamatto. Niin ja tietysti se ruokakomero ja kaasuliesi. Myhäilijöille ja epäilijöille napsahti luu kurkkuun, sillä joka elementti on paikkansa löytänyt;). Sohvalla torkutaan joka päivä, keittiön telkkarista harmiteltiin Hjalliksen eilinen tuomaritunarointi, ja siinä baarin puolella aloitellaan työvuoro arkiaamuisin kello kuusi. Sharp. 

Can I have a banana please. Or make it double.

Lauantaina otettiin pöydästä mittaa, ja täysi tusinahan siihen ympärille mahtui. Paluumuuttajien menyynä oli yltiöpatrioottinen seljankka ja vorschmakki ja siinä se ilta hurahti iloisesti pyhän puolelle. Hiukan tuli tietty valmisteluissa hoppu, joten huiskattiin pöytäliinaksi valkoinen remppapaperi. Tabletit ja nimikortit piirrettiin suoraan liinalle, ja kestien jälkeisenä aamuna olikin kiva lukea illan kulku mustana valkoisella - ja muita fiksuja kaneetteja;).

Mutta nyt - elämä ja viikko keittiössä jatkuu.