Lupaus lumesta

Tässä on jännät käsillä. Olen luvannut tulevalle viikolle vertaansa vailla olevan talvi-spektaakkelin, joka on lujaa vauhtia valumassa katuviemäreihin räntävesien mukana. 

Ollaan onnekkaita. Kenian vuosien ehdottomasti paras saavutus on meidän joukko ystäviä. Törmättiin kun meidän omat lapset olivat vielä vaipoissa ja muiden piltit käytiinkin sitten yhdessa Nairobin naistenklinikalta noutamassa. Ollaan kummeja ristiin rastiin, ja meidän monipäinen yhteinen lapsikatras on edelleen vakuuttuneita, että ovat kaikki itseasiassa serkuksia. Mitä moista myyttiä murtamaan, kyseessähän on se chosen family - valittu perhe. 

Nairobin jälkeen on elämä heitellyt meidän kaikki maailman eri kolkkiin. Meidän mimmien zoom-sessiot on parhaimmillaan akselilla Malesia-Botswana-Yhdysvallat-Suomi. Yritä siinä sitten saada sopimaan virtuaalinen skumppasessio neljällä mantereella, kolmessa eri aikavyöhykkeessä. Mahdotonta. Mutta monen väännön jälkeen päätettiin, että sunnuntaitreffit pistetään onnistumaan. Eli aamukahvit jenkeissä on iltamyssyt Malesiassa, meille muille sitten iltapäiväsumpit Afrikka-Eurooppa linjassa. Yksi rakkaimmista rutiineista. 

Olemme myös yhdessä sopineet, että tavataan ainakin kerran vuodessa - jossain ja jollain kokoonpanolla, jos ei vaikka saadakaan koko neljän perheen porukkaa yhtäaikaa samalle mantereelle. Ja näin on tehtykin, puolin toisin onnistuneesti. Viime treffit oli syyskuussa manner-Euroopassa, ja nyt on tulossa uusi rande-vouz Turkuun. 

Turku on kesäkaupunki. Ja tämä on tehty selväksi kaikille meille aikoville. Mutta nyt onkin yllättävää tahtotilaa tulla tutustumaan legendaariseen talviseen Suomeen. Heidän made-in-Africa-lapset eivät ole tuta lumen kanssa, joten on vihdoinkin aika täyttää sekin sivityksen tyhjiö. Ohoi, ja minähän innostuin moisesta ihan tosissaan. Olen kuvaillut tykkylumet ja kuurankukat, valkoiset nietokset, nuoskan natinat ja huuran puremat punaposket, on puhuttu hankikannosta ja mäenlaskun mekaniikasta. Revontulia en luvannut, mutta lähestulkoon kaiken muun talvisen. Paitsi strategisesti jätin mainitsematta sohjot, rännät, iltapäivän vesilätäköt ja aamun jääkuorrutetut pihaväylät. Puhumattakaan tienpenkkojen ravanruskeista jätelumiröykkiöistä. Osaan ulkoa Forecan lähipäivien turkulaiset sääkäyrät, ja pelottavasti plussan puolella mittarit keikkuvi. 

Ensimmäistä kertaa elämässäni pyydän pakkasta ja toivon tuiskua. Oikein kunnon myräkän kun saisi lähipäiviksi, niin voisin taas kuitata yhden safarin onnistuneeksi ja toiveet toteutuneeksi. Tai ehkä räntäsateenkin saisi paketoitua jotakuinkin eksoottiseksi?

Oli miten oli, tämän vuoden ystävänpäivä olkoon juuri sitä. Whatever the weather. 

Lucky & blessed.