Saturday, 28 January 2012

Juhlat Impromptu

Viikko puskettiin taas taysin rinnoin. Pitkia paivia, aikaisia aamuja, kouluprojekteja, pullanpaistajaisia, ja kolmioeloa kodin, koulun ja duunin valilla. Sita ihan tuttua ja tavallista arkea, onneksi upeassa kelissa ja pilvettomalla taivaalla. Viikkoa tietenkin varitti vaalitentit ja perjantain uurnalla piipahdus. Saatiin numero raapustettua lappuun, ilman suukkoja tai sydamia :) Nairobin huikea aanestysvilkkaus paasi Iltasanomiinkin asti -  tuntuu etta tallaisissa tilanteissa ulkosuomalaiset ottavat kotimaisuuden suurella vakavuudella ja asioihin on paastava vaikuttamaan, vaikka kaukaakin. Muutamia keskusteluja ehdokkaista ja vaalivaikutuksista on taallakin kayty, vinkkeli ehka hiukan toinen ja painoarvot kenties himpan muualla.


Viikonloppu  lahestyi ilman sen kummallisempia suunnitelmia - Alexin jalkapalloturnaukset vievat tammikuun viikonloppujen safarimahdollisuudet, joten ollaan paatetty sitten nauttia savannin sijasta verannasta ja puuhailusta pihalla ja kotosalla. Tosin perjantaina aamiaisen aikoihin Jaun sai jotenkin puuhattua hipat meille samaksi illaksi, siis ihan kunnon kerho tuli kutsuttua koolle. Vanhaa kunnon remmia ja uusia mukavia mukana myoskin.


Istuttiin terassilla akaasian alla, bongattiin tahtitaivasta, juteltiin niitanaita, kikateltiin kaikkea,  syotiin tonnitolkulla ja siemailtiin samalla. Rennoin rantein kynttilanvalossa ja tunnelma taivaalla. Mukana myos ihania  ystavia Suomesta, jokavuotuisella kylareissulla. Rohkeimmat jaksoivat aamutunneilla, ja tanaan onkin sitten maksettu laiskuudella eilisen hauskanpidosta. Ihan sen vaartti.


Huomenna on rytmi toinen, toivottavasti. Tarkoituksena paasta lenkille metsaan ja hoitaa hiukan duunihommia - ja heti aamutuimaan :)





Sunday, 22 January 2012

Lempitusina

Tiu taynna. Kaksitoista hyvaa vuotta hyvassa seurassa. 


Eilen illala puolen yon talla puolen kaulailtiin hyvasta syysta. Meidan kahden ikiomia silkkijuhlia riekuttiin Nairobin yossa, ja tanaan jatkettiin sunnuntaisuloisuutta koko kerhon voimin. Lapset jarjestivat ihanan yllatysaamiaisen takapihalla, ja siina sitten aamuauringon paisteessa muistuteltiin toisiamme meidan lukuisista onnenkantamoisista. Ihan kaikista.


Paiva hujahti ja, shoppaillen Junctionissa ja KFC:n herkkulounashetkella  Jaunin toimistossa. Illansuussa oli viela Allun treenit, ja alkuperaisena ajatuksena oli livahtaa kahdenkeskiselle dinnerille – mutta vaalikihelmointi ja eilisen illan rytinoiden  jalkimainingit veivat voiton – ja nyt valmistaudutaan vaalivalvojaisiin voikkareiden voimalla ihan kotioloissa. Jannat paikat, menisipa nappiin. Niinpa.




Teeman mukaisesti nappailin muutaman rakkauskuvan kotioloista. Ennenkaikkea meidan seiniltaJ



Saturday, 21 January 2012

Koti Collection



Jos torstaissa on toivoa, niin lauantaissa on lupausta. Lupausta, etta kaksi kokonaista paivaa edessa omalla tahdilla, yleensa hulinasellaisella. Mutta ensin aurinkoa taydelta taivaalta ja aamukahvi terassilla, lappari sylissa. Apinat piipahtivat aamiaisella ja juoksuttamassa koirat pitkin pihaa, niinkuin tapaavat tehda lahes joka aamu. Meidan huushollissa aamut ovat aikaisia aina - lapsilla lauantait taynna ohjelmaa: Allun jalkapallo on universumin ehdottomasti tarkein asia, johon vierahtaa joka kaupunkilauantai, Anja puntaroi ratsastaisiko ponilla vai kunnon kokoisella, Elsa mielii golf-tunnille ja Adrian viettaa paivan kouluhommien kimpussa. Siihen paalle viela ainakin yhdet syntymapaivajuhlat, niin kuljetuskoordinointi vaatii arsenaalin kuskeja, pirsseja ja nuotteja. Unohtamatta, etta lauantaisin taytetaan keittion kaapit viikon varannoilla ja hoidetaan juoksevat jutut - mita milloinkin. Ruljanssi taman paivan osalta on jo alkanut, mutta paatan laittaa hommat hiukan uuteen jarjestykseen ja kuvata nurkkia vartin.


Studio on ehka ihan parasta pihassa. Jaunin rakkaudella :) rakentama lasihimmeli puutarhan takanurkassa, ohessa kaupungin paras putiikkihotelli Hotelli Haveli. Yhden huomeen ihme pikkuterassilla, jokaisen vieraan unelma. Studiossa leikitaan, puuhaillaan, piirrellaan, tehdaan toita aamutunneille, ja ennenkaikkea opetellaan suomenkielta. Ihan paivittain. Ja oranssi divaani on just about maailman paras paikka paivaunille viikonloppuisin.


Terassi on toinen namupala. Punaista ja oranssia, Afrikan vareja ja kankaita, takkatuli iltaisin ja pitka ruokapoyta dinnerikeskusteluille aamutunneille asti. Tosin koirakaarti on myos oivaltanut terassin sohvien ihanuuden, ja myoskin yovartijat :) Terassi on myos ihan ominvoimin askarreltu - talla tienoolla on kovat rakennusrajoitukset, silla vanhaa miljoota suojellaan rajoittaen laajennuksia ja terasseja. Joten veranta on valiaikaiseksi vasatty, mutta pysyvammaksi muuttuu jokaisen uuden tyynyn ja kankaan myota. Etta sellaista.


Kuvakulmia kotinurkista tulee lisaa, kunhan opiskelen lisaa hamarakuvauksen kuvatekniikoita. Mutta tassa alla ihan pari harhaotosta alakerran tiikerililjoista ja strutsinmunista. Ei huolta, tarkoitus ei ole aloittaa minkaan sorttista sisustussarjaa:)



Nyt kone kiinni ja matkaan. Elsalle saatiin golf ja Anjalle ratsastus.
Allun palloturnaus on meneillaan, ja perheen loppumiehet ovat duunissa.
Paiva on liian kaunis koneella tuhrattavaksi.




Friday, 20 January 2012

Ensimmäinen

Joulun tiimoilla oli luppoaikaa ja toimiva langaton, kun koko naapurusto oli lomilla sallien ruuhkattoman nettiliikenteen. Sattumalta ryhdyin selailemaan blogeja, ja mita useamman teinivivahteisen muoti-sisustus-reissu-onnellisuus-blogin tai sarkastisisen vaalikirjelman kahlasin lapi niin tuli mieleen, etta ehka meidankin meiningilla olisi jotain annettavaa blogi-universiumiin. Jotain vivahteen verran toisenlaista, ehka. Kollaasia pienia ja useinmiten positiivia valahdyksia arjesta kehitysmaassa, ison perheen ohjaksisssa, usein duunin runnomana, yleensa kotirintama rottingilla, viikonloppuihin keskittyen - ja aina itseaan muistuttaen Kenian kauneudesta, ihmisten aitoudesta, ja mahdollisuuksien runsaudesta. Mahdollisuuksia haistella, maistella ja kuvia napsautella. Nailla tunnelmilla ajattelin taman blogin aloitella. Yleisona ehdottomasti vain lahimmat ja rakkaimmat, jakaen hetkia tata arkea sen kotoisen ja pohjoisen arjen oheiseksi. Tai ehkapa loppujen lopuksi raapustelen tata ihan vain omaksi kronikaksi, kuva-albumiksi, historian havinaksi ~ tenaville jonain paivana luettavaksi.  Pilkut uupuu A:n ja O:n paalta, ei anneta sen haitata. Valokuvat ovat ennenkaikkea omaksi iloksi ja opiksi, harjoitellen. Katsotaan miten kay. Sawa sawa.