Mum the Math Machine

Pitkä matikka ja tuskien taival. 

Kunpa joku olisi silloin muinoin kertonut, että niistäkin kaavoista ja formuloista on jonain päivänä todellista hyötyä elävässä elämässä. Sitä hetkeä on hartaasti odotettu ja niille kivuille vastinetta haettu. Nyt, kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin, se hetki on vihdoinkin tässä ja nyt: pojan keskikoulun algebra, pienen miehen hätähikikarpalot ja hiljainen avunhuuto.

Ja oman painajaiseni paluu, ilman mitään nostalgiaa.

Mutta joka äitihän on iki-ihmeellinen. Ennenkaikkea äiti ei retostele omilla angsteillaan, vaan vetää sankarinaamarin päälle ja ottaa härkää sarvista. Ja kyllä aivoissa on magiaa - omissanikin, kaikesta tuulentuiverruksesta ja valkkarista huolimatta. Sieltä ne muuttujat, murtoluvut ja muut matikan metkut tupsahtivat takaisin mieleen ja siirtyivät paperille kuin automaattikirjoituksena. 

Meillä on ollut maailman parhaat iltahetket. Ihan tosi. On niin ihanaa olla tarpeellinen, hyödyllinen ja hiukan ihailtukin;). 

Poika, minä ja algebra; kalakaveri kadoksissa Malawissa ja norsunluuhääpäivä. 

Yhtälönä ihan passeli, voisi olla vallan paljon hullumminkin. 

Love.