Friday, 28 June 2013

Aattoilta


Viime briiffit ovat olleet pullollaan kukkia, kakkuja ja keksejä, vaan eipä nyt. Ihan viimeistä viedään täällä päässä:  kassit on pakattu, talo saatu pakettiin ja muutaman tovin päästä on lähtö kentälle. Viikkoon on mahtunut vaikka mitä, ja aika on takki tyhjänä näin yllättäen kolme tuntia vanhana lomalaisena. Kohtalon kepposia on, että töiden puolella ne suurimmat kriisit rantautuu omalle tiskille juuri loman aattona. Viimeisimpänä vieraana tuli Syyria - joka tarkoittaa hommia lomallakin. Ja tarkoittaa myös, että Soneran nettitikku on ensimmäinen ostos kun Turkuun rantaudutaan. No - saadaanpa pidettyä blogi elossa ja kommenttirästejä hoidettua siinä samassa;)

Kun täällä laitetaan ovet lukkoon kuukaudeksi, niin juttuun kuuluu ihan omat operaationsa - muutakin kuin se iänikuinen silitysraudan töpseli. Ensinnäkin, seitsemäntoista lemmikkiä koirista ja kissoista, kaneihin ja marsuihin vaatii lavallisen muonaa. Kaikki onneksi asuvat pysyvästi pihalla, joten no hätä, paalillinen kaalia, papanoita ja mysliä on ostettu. Hälytysjärjestelmät on iskussa, ja samalla on mobilisoitu vartijat, talonmiehet ja altaanputsaajat loma-ajan haasteisiin. Puhelinnumerot ja vara-avaimet, checked. Ja sitten vikana tehtiin lomajärjestys henkilökunnan kanssa ja maksettiin lomarahat. Rouvat pääsevät hyvinansaituille lomilleen, kun taas pihan väki on täydessä vastuussa huushollista ja sen nelijalkaisista - joten vuosilomat vuorossa vasta kun meidän kerho on takaisin maisemissa. Että sellaista pikkupuhdetta.

Kotiväki kovasti kyselee meidän loman aikatauluja. Voih, niitä ehditään puida vasta aamukahvin kanssa huomenaamuna Nairobin lentokentällä, kunhan sinne asti päästään. Vain yksi asia on varma, meidän ensimmäinen etappi Helsingin lentokentältä suoraan on sinne herrankukkaroonTurun ulkosaaristoon. Soneran ja Prisman kautta salamana. Kun pääsen sinne luodonnokkaan lauantaina kello kolme, varpaat vedessä, ulappa edessä, horisontti sen takana, tuuli tukassa, kahvikuppi kädessä, sauna päällä, verkot vedessä, lapset vapaina ja koko perhe liki - niin sitten saa tulla vaikka onnenitku. Siihen tähdätään, ja sinne päästään.

Muutama pikku mutka vielä suoraksi, ja avot. Täältä tullaan elämä.

Sunday, 23 June 2013

Massimot, Macaronet & the naked truth


Tornaado iski olkkariin. Pakkaaminen a la max on meneillään, ja tavaraa on joka nurkassa. Sotku on armoton. Neljä päivää töitä jäljellä ja kaikki signaalit ennustaa että jokainen päivä neljästä vierähtää illan puolelle. Perjantaina on lähtö aamutunneilla, joten kamat on syytä saada kokoon tänään. Ainakin noin suurin piirtein. 

Parina viime vuonna olen ottanut opikseni pakata kunnolla. Miettiä ja pohtia tarkkaan kassien sisältö ja ottaa mukaan kaikki mukavuudet ja ihanuudet - joista monet ovat jotenkin jääneet käyttämättä näillä kulmilla. Brysselin ja Lontoon Massimoissa on vielä tägitkin paikoillaan;). Kun pakkaa kunnolla, niin jää monet turhat shoppailut tekemättä - ja voi keskittyä sellaisiiin speciaalijuttuihin ihan rauhassa ja kirkkaalla omatunnolla. Eikä lipsahda ostamaan taas yksiä lempifarkkuja, kun ne edelliset unohtui Nairobiin. 

Pakkaamisen lomassa ylitin itseni. Oikein roimasti. Sain jostain aivan päättömän päähänpiston kokeilla loihtia ranskalaisia macaroneja. Just niitä marenkinamiksia, joita tulee vastaan joka lifestyle-magasiinissä nykyään. Kerrankin keskityin reseptiin, grammoihin ja vatkausminuutteihin ihan orjallisesti - ja hups, onnistuin rakentamaan läjällisen melkein täydellisiä macaroneja. Niitä ollaan nyt tuijoteltu parempi osio tästä iltapäivästä, ja seuraavaksi meinaan päästää muksut niiden kimppuun. 
Let it go, let it go. 

Ilta on vielä nuori, ja tavara kaipaa lajittelijaa. Ei auta muu kuin ottaa härkää sarvista ja ruveta raivaamaan neljän tenavan röykkiöiä seuraavaksi. 

Suloista sunnuntaita, melkein viimeistä viedään näissä maisemissa. Jes!

Saturday, 22 June 2013

Marjasuut & Sulosiivet


Vaikka niin olisin halajanut jussia kotisaaressa, niin kaikki kääntyi ihan mallilleen tämän juhannuksen suhteen. Palaset loksahtivat omille paikoilleen, ja meillä ollut oikein kelpo jussi- tai siis vuorokausi viikonloppua. 

Alkuillasta eilen oli vielä harmituksen taso ylikoholla, joten päätin siinä jussituskissani tehdä vielä iltavuoronkin byroon puolella... hoitaa hommia alta pois oikein urakalla, pikkukismitys kun antaa aina pontta puuhaan. Onneksi alkoivat puhelimet pirisemään illan mittaan, ja skandikavereiden impromptu midsommaren  oli käynnistynyt... ja saivat houkuteltua meidät joukkoon. Onneksi. Mies kiiruhti saman tien juhlahumuun lapsineen ja äiteineen, ja itse pyyhälsin paikalle jälkijunassa suoraan duunista - ja suoraan janssonin kiusaukseen. Ah. Oli också lohta ja limppua, snapsia ja laulua. Illasta kehkeytyi hauska ja melkein kelpasi juhannukseksi.

Tänään päivä alkoi kesäkakulla ja markkinahumulla. Anoppi juhlii vuosia,  samalla pakkailee kassejaan kotimatkalle. Synttärirituaaleista selvittyä suuntasin vistalle, ja nautin niin totisesti tuliaisten hommaamisesta. Ihaninta Afrikkaa. On taas kassillinen kikoyta ja kangasta, korikassia ja ihkutilpehööriä kotiintuomisiksi. Ennakoivaa antamisen iloa ilmassa;). Omaksi riemukseni löysin mukaan valkoisen keramiikkakannun ja -kulhon. Hurmaavat kaikessa yksinkertaisuudessaan. 

Hyvän lauantain kruunasi ilta Mogran orpokodilla. Menin juomaan iltasumpit Mama Hannan kanssa, ja samalla tehtiin vaippastrategioita. Vauvalan pääluku on noussut kahteenkymmeneenkuuteen, joten menekki on armoton. Pamperssit vie tämän konkurssipesän vielä syvemmälle, joten elokuusta eteenpäin siirrytään kangasvaippojen päiväkäyttökokeiluun. Katsotaan miten peppujen käy. Pistettiin muutama muukin rauta tuleen, hyviä rautoja toivottavasti.

Seuraava episodi meidän elämässä on pakkaaminen.

Jatketaan mukavia.

xxx


Thursday, 20 June 2013

Rati Riti Ralla


…ja tänne tuli halla. Päiväntasaajalle tuli talvi ja meillä on kylmä isolla K:lla. Niinhän se on, että meillä täällä on vuodenajat ihan päin seiniä. Kun Suomessa on syksy, niin meillä on kevät – ja kun meillä on kesä niin teillä on talvi. Ja siis samalla kun Suomessa valmistellaan Jussin juhlaa, niin meille on keskitalvi ja vedetään sukkahousuja & slipovereja esiin varastoista. 
Ottaisin untuvatakinkin, jos sellaisen omistaisin.


Nairobi on uniikki tässäkin asiassa – täällä kun ollaan parin kilsan korkeudessa, niin sen talven tulon tuntee luissa ja ytimissä. Viime viikonlopun ihanat helteet ja hiet kuuluvat alamaille ja savanneille, ja nyt meillä herätään aamuisin nippanappa kymmeneeseen asteeseen. Eipä ole lämppäreitä ei, vaan samat ovat celciukset pihalla ja sisällä. 

Mutta toisaalta, tälläiset kirpeät kelit antavat niin suloisen syyn laittaa tulet takkaan, vetää villikset pitkälle kinttuihin ja viltti ylös korviin asti. Liinat kaulalle, soppa kuplimaan ja melkein tekisi vielä mieli glögitkin keittää tähän hätään. 

Ei ole yleensä tapana väkikoordinoida leikkokukkia ja villasukkia, mutta mitäpä en tekisi briiffin eteen;) Meille on siunaantunut ihana kopallinen kunnon sukkia (kiitos Killlin kutojille), ja menekki on huima. Tämän illan agenda jatkuu juuri näissä merkeissä; kuppi kuumaa, sohva, elävä tuli, risti-istunta ja kommentit. Ja ah, se soppa - perfect piste i:n päälle. Reseptiksi kelpanee seuraava lausahdus: foliollinen vihanneksi ensin uuniin, ja sitten suoraan tehosekoittimeen kanakuutiolla ja lirauksella vettä.
Kesäkeitto talven keskelle. 

Not bad at all. 

Vilunväreitä ja tunteenpaloa toivotellen. Niin - ja maailman suvisinta Jussia kaikille. Ihan kade. 

Monday, 17 June 2013

Teillä melkein tietämättömillä


Ei ehkä ihan eksyksissä, mutta tallaamattomilla poluilla totta tosiaan. Oltiin otettu nöyrästi vastaan kutsu matkata masai-maille, tuntien ajomatkan päähän eteläisille alangoille. Joka tonni tavaraa tuli tarpeeseen, sillä karavaani oli loppujen lopuksi tupaten täynnä tuttuja ja tenavia - ja kaikki tosi täpinöissä päästessämme safarille keskelle sitä kaikkein aidointa. Oltiin siis paikallisen kylän vieraina, ja aika tarkka protolla kuuluu kuvioihin. Ensimmäisenä tavattiin kylän päälliköt ja vanhimmat, ja sitten porukalla haettiin meille seudun kaunein tontti leiriä varten. Apuvoimia oli tarjolla ja talkootouhulla saatiin meidän telttakylä pystyyn hujauksessa, mukaanlukien se kenttäkeittiö, puskahuussi ja jungleshower;) 

Muuten reissun agenda oli suhteellisen rentohakuinen, istuskeltiin tulilla ja tuijoteltiin savannia, ja syötiin luvattoman hyvin. Muksuilla oli omat tsydeeminsä, ja saivat pystyyn sekä kriketti- että rygbymatsit kylän junioreiden kanssa. Vastahaasteena meidän sällit saivat oppitunnin jousipyssy-nuoli-kombosta. Me isommat oltiin kaikenkaikkiaan aika laiskanpuoleisia, ja villiluontosaldo jäi lähinnä läheiseen aasilaumaan. Nähtiin me toki ne kirahvit ja gasellit horisontissa, mutta kerrankin ihan livenä eikä aina kameran linssin läpi:). Sunnuntaiaamuna lähdettiin sentään kulmakunnan kukkulalle juomaan sumpit auringonnousun aikaan, ja hengiteltiin huikeita maisemia. 

Koko touhu oli aika miesvoittoista meidän isäntien puolelta, mutta sain sovittua uuden visiitin ja diilin alkusyksyyn - ja sitten on tarkoituksena on tavata kylän naiset, jotka ovat kuuluja koruntekotaidoistaan. Saapa nähdä mitä suunnitelmia saadaankaan aikaiseksi;)

Tälläiset reissut on tuikitärkeitä; ei pelkästään hyperlaatuaikaa perheen kesken luonnon armoilla, mutta nämä on niitä korvaamattomia muistutuksia tämän maan satumaisesta kauneudesta ja ihmiskunnan kirjosta. Ja ymmärrystä, että se aidoin onni ja rikkaus on jotain aivan muuta kuin materiaa ja mammonaa. 

Linjat siis taas auki, sivilisaation paineet niskassa ja rutiinit rullaa - vaikka meidän kaikkien mieli vielä harhaileekin siellä savannien saduissa. 

Not all who wonder are lost.

Friday, 14 June 2013

And off we go!


Ihan viimeisiä viedään, ja jos tätä kukaan lukee niin ollaan jo tien päällä kokka kohti etelää. 

Kaksi autoa, yksi traileri ja about kolme tonnia ruokaa, herkkuja - ja ruusuja lähti tästä meidän pihasta klo 0830 East African Time. Nappasin nahistuvan kukkakimpunkin mukaan, niin saadaan hiukan leiriä koristeltua;). Mutta mummo päätti jäädä kotiin kissavahdiksi. 

Nyt alkaa radiohiljaisuus, ja toivottelen vauhtiviikonloput ihan kaikille. 

Love, Peace & Wildlife!

Wednesday, 12 June 2013

Havelin hulinat


Voih, meidän pakkaamossa tuoksuu joulu! 

Tänään on kyhätty peltitolkulla pipareita, suklaakakkuja ja samalla värikoodattu tikkareita. Jes. Meneillään on valmistelut tämän sesongin kuumimmalle keikalle; suuntana Magadin alangot ja maisemat yli Tansanian tasankojen. Safarin startti on perjantaina ennen auringonnousua, joten kaikki kamat pitää olla pakattuna ja autoihin sullottuna torstai-iltana. On sanomattakin selvää, että retken rankana on herkut, viinit, juustot, pihvit,  kakut ja keksit. Ja kaverit of course

Kun on saatu leiri pystyyn, niin siinä sitten istuskellaan tulilla muutama päivä, tuijotellaan horisonttia, savannia ja nautitaan kylmistä drinkuista ja grilligourmeesta. Leirin logistiikkaan kuuluu puskavessa ja sankosuihku, eli sen sellaista luksusta siis;). Ollaan sovittu leiripaikasta paikallisen kylän isäntien kanssa, ja saadaan kivasti pari masaimiestä hoitamaan polttopuut, pitämään suuremmat eläinlaumat pois leiristä ja hätistelemään mahdollisia yövieraita. Hyeenat nyt ennenkaikkea. 

Safarien suhteen työnjako on meidän kompaniassa melko selvä. Mies hoitaa teltat, tuolit, pöydät, keittiökatokset, suihkut, telttasängyt (juu, juu), lamput, ja kaikki miljoona muuta kimpsua ja kampsua mitä ikinä voikaan mieleen tulla. Mun hommiin kuuluu ennenkaikkea muonitus ja muksut. Ja molemmat vaativia, uskokaa pois. Vaikka autossa on kunnon jääkaappi pitämään lihat ja juustot (ja viinit) kylminä, niin tuoreruoka ei leirin lämpötiloissa  viihdy. Eli tänään on siis leivottu makeat, huomenna hoidellaan juurekset ja torstaina viimeisenä leivät ja lihat. Kuivamuona on jo laatikoissa. 

Sellaista tuikitärkeyttä täällä päässä siis... ja pitäisi vielä malttaa ihan kunnon hommiinkin keskittyä pari päivää ennenkuin päästään paratiisiin. 

Tilannekatsauksia seuraa, ja mukavimmat viikonjatkot kaikille. 

Ja totta kai tervetuliaiset uusille lukijoille! Karibu sana!

Sunday, 9 June 2013

Sunnuntai Bliss


Pistin heti aamusta essun päälle ja hihat heilumaan. On vaan niin valtavan ihanaa olla kotona. Omissa nurkissa, omien kanssa. Ja ajattelin muistutella koko kerhoa siitä että miten mainio mutsi niillä itseasiassa onkaan;). Sellainen korvaamattoman mainio, ainakin mitä tulee sunnuntailounaisiin. Otin plääniksi puuhata koko pitkän kaavan arsenaalin herkkuja pöytään, ja sitten nostaa vesilasia meille yhteisesti. 

Selattiin tyttöjen kanssa reseptejä, ja päädyttiin yhteistuumin kunnon perinteiseen uunipaistiin ja tilpehööreihin... poikien pyynnöstä salaatin sijasta askarreltiin coleslaw, siis se klassinen kaaliporkkanaraaste majoneesilla, ja perunoiden sijaan vatkattiin pari pellillistä pulleroisia Yorkshire-pudding-paistoksia. Jälkkäriksi pimut loihtivat suklaakakun ja oikein paksun keltaisen vaniljakastikkeen. Kun siinä katselin tarjoiluja niin tuli kyllä mieleen enemmänkin englantilainen pubi, vaahtopäät vain uupuivat. 

Illansuussa tenavat järjestivät meille vanhemmille yllärin. Aikamoista kuhinaa ja kihinää oli ilmassa, ja lopulta selvisi, että olivat askarrelleet meille aarteenmetsästyksen! Sellaiset ihan kunnolliset, jota oli valmisteltu reitteineen ja karttoineen jo pitkin viime viikkoa. Yhteensä kolme eri reittiä, vinkit olivat vaikeita, kartat nokkelia ja palkinnot mitä suloisempia. Siskolla oli ihanasti sormensa pelissä, tietty;). Kun oltiin juostu pimeää pihaa ristiinrastiin, vinkit hoksattuina ja maaliin päästyinä, niin taisin siinä kaikessa kotiinpaluun tunnekuohussa tirauttaa kyyneleenkin poikineen. Kun tykkää vaan niin valtavasti. 

No, kyllä se maanantaiaamu ja arki taas tipauttaa emännän maanpinnalle, joten levitoidaan tässä kotisohvalla vielä hetki. Menossa on hyvä leffa, vieressä hyvä mies, ja vatsa vallan täynnä. 

 ♥

P.S. Kommenttikiertue coming next.

Wednesday, 5 June 2013

Päivä neljä


Virtuaalielämä saa usein tuntea nahoissaan sen, että ruudun tällä puolella on suihketta hiukan liikaa. 

Viikko puolessa ja Brysselin keikan finaali alkaa häämöttää jo. Hyvin on mennyt, mutta kyllä musta on tullut huono reissaaja kun koti-ikävä kiusaa koko ajan. Ennen muinoin olin reissussa jatkuvasti ja viikkojakin kerrallaan – pikkuruiset  lapset kotona  – mutta nyt nämä harvat pikkupyrähdyksetkin saa mut ihan pois raiteiltaan. Ikä se kaipa on. 

Sellainen surrealistisen sekava olotila ollut yllä, kuuluu kai tähän mannerten väliseen sukkulointiin – varsinkin akselilla Afrikka/keski-Eurooppa.  Vaikka Brysseli on ollut viluisen viiman riepottelema, niin – kuunnelkaas taas tätä – mikä suunnaton suloisuus oli ottaa kaikki irti iltamyöhän auringonpaisteesta ja tyhjien katujen kutsusta. Valo ja vapaus.  Mieltähivelevää, molemmista kun on krooninen pula Nairobin suburbiassa, joka on usein pimeä ja konnainen. Kävelin kannat rakoille jo ensimmäisenä yönä.

Sain aika nopsaan suuntimat ja paikansin oman pienen asuntoni kaupungin kartalta. Olen ihan ummikko Brysselin topografiasta, mutta sijainti lienee loistava, siinä EU:n konttoreiden kulmilla ja selvästikin keskellä jonkinsortin afrikkalaista kulmakuntaa, pikku-Kongossa kuulemma. Kassavabaareja, etelän grafiitteja ja kookosöljykauppoja kulmakunnilla,  olo on kotoisa. Ei, ei hotelli, vaan 2h+k, partsi, wifi, just for me.

Iltajuoksullani törmäsin vanhaan tuttuun M. Duttiinkin;). Sovittiin Massimon kanssa treffit ajan kanssa ennen paluulentoa. Toivottavasti aika sallii, sillä meidän agenda on yhteinen.  Liian vähän on ollut aikaa tehdä muutä kuin duunia.   Maltoin vastahakoisesti jättää ison kameran kotiin, mutta samsugilla saa ja pääsee. Muutama tuhru tässä ohessa. Kaupunki on tavattoman kaunis. 


Nyt takaisin seminaarin pauloihin.  Älyttömän mielenkiitoisiä kehitystyödebaatteja. Vaikka mieli on kyllä jo kotikunnailla. 

Salutations!