Sunday, 25 January 2015

Tahdon asioita



Sweet Sunday. Meille on tullut kesä kaiken lumen ja pakkasen keskelle; laitettiin juhlat pystyyn. Paritkin juhlat, ihan perheen kesken tosin. Tai kolmet kemut itseasiassa. Tänään on sitten toivuttu kaikista karkeloista ja eletty vaakatasossa koko suloinen sunnuntai. Kuumaa kahvia pyttytolkulla ja hyvä kirja avattuna torkkuvan rinnuksilla. Elämä on. 

Juhlien syykin on ihan kotikutoinen. Meille siunaantui torstaina hääpäivä, kristallinen sellainen. Ja meillähän ei käännetä selkää pienimmällekään syylle pistää kolttua ylle ja menojalkaa alle. Sen verran taidettiin aiheesta kohista jo etukäteen, että tenavatkin innoistuivat - ja olivat mururaukat parhaat päällä eteisessä lähtövalmiina torstaina illan suussa. Siinä sitten sydämet sykkyrällä seliteltiin, että illan dinneri on kuulkaa K18 ja junioreille on koko kattilallinen hernerokkaa odottamassa keittiössä. Ja niin me mentiin. Syötiin hyvin, käveltiin jokirantaa käsikynkkää keskiyöllä, annettiin pakkaspyryn laskeutua poskipäille ja tuoda tullessaan muistot viidentoista vuoden takaa. Oli milleniumin alkumetrit, turkulainen keli prikulleen sama ja häitä tanssittiin aamuun asti. Onni oli suunnaton ja mukana matkassa ever since. Viisitoista on vahva luku, pikkuruinen urotekokin ehkä, mutta tosissaan tahdottu, yhdessä yritetty ja tänne asti selvitty. Tästä on tavattoman hyvä jatkaa.

Kotioloissa oli tarjolla sen verran kylmää kyytiä;), että päätettiin ottaa ilta uusiksi koko kerhon kesken perjantaina. Onhan tämä kuitenkin meidän kaikkien yhteinen projekti, tavallaan. Kellariravintola, pitkä kaava - ranskiksilla tosin - ja kuljettiin samaa joenposkea koko ketjullinen, aina vaan käsikynkkää, aina vaan pakkaspyryssä. Rakastettiin toisiamme, ääneen ja monesti. 

Lauantaina sitten kutsuttiin itsemme naapuriin - iskäpapan grillitaidot ja pihvien paksuus ovat legendoja. Buurivävykin sen myöntää, vaikka onkin grilli suussa syntynyt. Ilta on täynnä hyviä juttuja, punaista viiniä ja perhettä isolla peellä. Eikä tarvittu tilataksia kotimatkalle;). Kaiken tämän myötä viikon pyykit on viikkaamatta, keittiö mullinmallin, ja netfliksi kutsuu ja sohva houkuttelee, juuri nyt. No worries, ihan hyvä joskun näinkin. Viime päivinä on ollut prioriteetit kuitenkin ihan parhaat ja paikallaan. 

Sweet Sunday. 



Monday, 19 January 2015

sänkyyn suivaantunut, yskään kyllästynyt

Takalisto on laahannut kivipohjaa toista viikkoa, kyljet kipeinä kaikesta köhimisestä,  harmaat päivät valuneet hitaasti vaakatasossa - harmituksen maksimointia hämärän rajamailla. Pistää oikein kummastelemaan, että miten kovasti kokonaisvaltaista tämä sairastelu voikaan olla. Psykosomaattisia ja valohakuisia kun kuulemma ollaan, niin nyt on sekin väittämä omassa nahassa koettu ja oikeaksi todettu.

Jossain vaiheessa olo oli sitä luokkaa, että leipää leikatessa piti huilata hiki ylähuulessa puolen viipaleen vaiheilla ja unensekaisissa hallusinaatioissa rytkin zumbatunneilla, aina vaan hikisenä ja hengästyneenä. Elävässä elämässä en siis zumbaile. Ikinä. Kamera on ollut pölyssä nessujen takana, ja kone rinta rinnan strepsilssien kanssa byroon pöydällä. Olen ottanut uuden elämäni ensimmäiset saikut, samalla kun miehestä on kuoriutunut todellinen arjan sankari. Ja ihan kelpo puodin pyörittäjäkin vielä;). 

Onneksi on se mieskulta, mutta ihan oma siunauksensa on kyllä Kevin Costner ja Liam Neeson. Takaavat napakan sykkeen ja terveen punan, vaikkei sen suurempia resursseja tykytyksiin olisikaan. Olen saanut käsiini kaikki kyseisten iltapäiväunien vanhemmat kuin uudemmatkin leffat, ja niihinhän on paneuduttu koko keski-ikäisen rouvan kipeällä sielulla ja ruumiilla. Melkein harmittaa tämä olemisen kohennus - pitää jättää Liam, nousta pystyasentoon, rimpuilla rintsikoihin ja palata takaisin hyväntuoksuiseksi ja vastuuntuntoiseksi kansalaiseksi. Tosin, sain ensihumalat raittiista ilmasta eilen Maarian metsässä ja kyllä oli ihanaa. Meidän kerho fanittaa Paavonpolkuja, ja mikään ei hakkaa parin tunnin leppoista kyntämistä kotimaisessa ikimetsässä ja sen hangessa. Antoi eväät viikkoon ja olemiseen taas yleensä. 

Täältä tullaan elämä, normi sekä virtuaali. More to follow;)

Sunday, 4 January 2015

Arjen aatto



ja nihkeä paluu kaupunkiin. Tervetuliaisina joulusapuskat vielä jääkaapissa muhimassa ja pystyyn kuivunut kuusi olkkarissa karistelemassa. Jaiks. Mutta oli meillä viikkojen viikko, ja sitä pitää oikein nipistämällä muistuttaa, ettei se vaarin saari sieltä mihinkään karkaa. Sinne pääsee aina uudestaan, koska tahansa. Poikakaveri pyysi noutamaan itsensä kaupunkiin vapuksi - sori, no such luck.

Viikko oli todellinen ihmismielen rauhan valtakunta. Sellaista ehtaa olemisen kepeyttä, johon kuuluu suomalaisuuden syvimmät - sauna, metsä ja meri. Modernin twistin tähän iänikuiseen kolminaisuuteen toi toki Afrikan tähti ja kurkussa kihelmöivät kuplivat;). Ja molempia piisasi. Ratkaistiin pelien saariston-, maailman, ja universuminmestaruudet samalla kun maailma parani kohisemalla, aamutunneilla ainakin. Tenavien nettiaika pysytteli nollilla ja nukkumatin kakkarat pyöri silmissä ihan jokaisella. Saunottiin sielut ja nahat karrelle, aamulla, päivällä, illalla, yöllä.  

Ja me käveltiin. Kuljettiin metsät ja rannat, ja mitä kovempaa merituuli tuiversi, sitä korkeammalle mieli kipusi. Myssy korvilla mentiin ja jokainen mietti, ettei oleminen tästä parane. Jos kesäkelit keinuttelevat suloisesti, niin kyllä saariston todellinen luonne tulee julki talven tyrskyissä. Saaren pohjoiskärjessä uinuu elävä kalastajakylä, joka on kuin sadusta. Vanhat aitat ja navetat huutelivat kilpaa tender loving care... ja koko aikuisporukan synkronisoitu mielenmaisema ryhtyi pohtimaan etätyöskentelyn romantiikkaa ja mahdollisuuksia. 

Mutta, mutta, sinne jäi luoto, luonto ja luppoelämä. Myrskyn silmässä matkattiin mantereelle ja tänään survottiinkin itsemme kokoonkutistuneisiin simmareihin ja uitiin matkaa sisäaltaassa, hiki pinnassa. Yleisen saunan suoma lempeä transitio saaresta kaupunkiin, unelmasta todellisuuteen. Huomenna sitten viimeinen isku -  uusi vuosi toden teolla. Toivotaan sellaista mukavaa, tasaista ja tavallista, vaihteeksi;).

Ja onnea vuoteen, kaikilla höysteillä, teille mukaville sinne ruudun toiselle puolelle. Kiitos valtavasti kommenteista edelliseen - kaikki luettu ja visusti talteen taiteltu. Vastauksia tarvitaan, ja niitä seuraa ihan tuota pikaa.

love. love. love.