Ensimmäinen

Joulun tiimoilla oli luppoaikaa ja toimiva langaton, kun koko naapurusto oli lomilla sallien ruuhkattoman nettiliikenteen. Sattumalta ryhdyin selailemaan blogeja, ja mita useamman teinivivahteisen muoti-sisustus-reissu-onnellisuus-blogin tai sarkastisisen vaalikirjelman kahlasin lapi niin tuli mieleen, etta ehka meidankin meiningilla olisi jotain annettavaa blogi-universiumiin. Jotain vivahteen verran toisenlaista, ehka. Kollaasia pienia ja useinmiten positiivia valahdyksia arjesta kehitysmaassa, ison perheen ohjaksisssa, usein duunin runnomana, yleensa kotirintama rottingilla, viikonloppuihin keskittyen - ja aina itseaan muistuttaen Kenian kauneudesta, ihmisten aitoudesta, ja mahdollisuuksien runsaudesta. Mahdollisuuksia haistella, maistella ja kuvia napsautella. Nailla tunnelmilla ajattelin taman blogin aloitella. Yleisona ehdottomasti vain lahimmat ja rakkaimmat, jakaen hetkia tata arkea sen kotoisen ja pohjoisen arjen oheiseksi. Tai ehkapa loppujen lopuksi raapustelen tata ihan vain omaksi kronikaksi, kuva-albumiksi, historian havinaksi ~ tenaville jonain paivana luettavaksi.  Pilkut uupuu A:n ja O:n paalta, ei anneta sen haitata. Valokuvat ovat ennenkaikkea omaksi iloksi ja opiksi, harjoitellen. Katsotaan miten kay. Sawa sawa.