Mayday May Day!

Kolmen päivän lorviminen saatiin onnellisesti päätökseen ja arkiaurinko laittoi taas rytmiä eloon ja viikon alkuun tänä maanantaina. Vappu meni ja elämä on. Mökkikeikka vaihtui cityvapuksi, kun Allun jalkapallo otti yliotteen: treenit vappuaattona, vappupäivänä, vappupäivää seuraavana päivänä, koko viikonloppuna, what´s new.  Hyvä harrastus.

Samalla todettiin taas, että kyllä tämä paluumuuttajan ensimmäinen vuosi on yhtä kertausharjoitusta ja kommervenkkien kantamaa. Mikä on vappu? Esivalmisteluista sen verran, että serpentiini oli kaupasta loppu kello viisi torstaina, kuten sima. Liiskaantuneita pikkumunkkeja oli sentään pussimyynnissä ja ilmapallot unohtuivat ihan rehellisesti. Kuplivat sentään ehdin ja muistin, ja nakkeja on kotikaapissa melkein aina. Mutta miten se muu vappuvimma selitetään selkojärkisesti ex-ulkosuomalaisille tenaville ja buurikullalle - tai edes omalle itselle, sillä viimeisestä vapusta on kulunut about ihmisen elämä?  No, mennään sitä katsomaan. Öh. Kertakaikkinen kardinaalivirhe ja karnevaalikaaos;).  Aattoillan örinöihin keskikaupungille mentiin onneksi ilman tenavia ja olihan siinä ihmettelimistä itse kullekin. Desibelit meni melkein pelon puolelle, mutta onneksi oli kovasti paljon pussailua ja muuta lempeä katujen kulmilla. Vappulounaalle uskallettiinkin jo koko remmi, ja päivästä kuoriutui lopulta lempeä kevätpäivä hyvällä kelillä. Paljon palloja, vihdoinkin, niin tötterössä kuin narun päässäkin.

Parasta vappua oli kuitenkin kotiterassi ja makuupussi. Juu, hyvän osaa viikonloppua torkuin terassilla, pussiin kääriytyneenä, kahvi kourassa, tenavat trampoliinilla, aurinko naamalla, kirja kädessä, mies grillillä. Mutta, mutta, nyt on nämä virallisetkin rituaalit nähty ja opittu ensi vuotta silmällä pitäen. Welcome vappu, we are ready.