Oh darling, let´s be adventurers

Vanhoja ei kannata liikaa verestellä ja tulevaisuuteen kurkottelusta voi vaikka kupsahtaa kuuseen. Onni tässä ja tänään, live in the moment, vai miten se meni? Kyllä tämän dreamteamin kanssa ollaan aika kivasti liimassa arjen höykytyksessä, isolla onnella ja harmaalla huumorilla.

Mutta, haaveita pitää olla ja niitä pitää hiukan jahdatakin. Sydäntä on hyvä seurata aina silloin tällöin, mullistuspäätöksiäkin kannattaa tehdä ja muutoshan on kuulemma parempi kuin kunnon loma. Kliseita vaikka muille jakoon, mutta totta moni sana. 

Meidän perheessä on viime aikoina tuijoteltu tähtiin ja tulevaisuuteen. On oltu raadollisen rehellisiä, punnittu sitä sun tätä ja kaikkea siitä väliltä, laskettu omia onnenkantamoisiamme ja päätetty uskaltaa olla maailman rohkeimpia. Ja universumin onnekkaimpia juuri siksi. Heinäkuussa meidän perheen osoitteeksi muuttuu keltainen rintamamiestalo Suomen Turussa.

Kotikatu, perhe ja juuret, paluumuutto ja ikuisen ikävän loppu. Say no more. 

Tiedän, tiedän - marraskuussa tulee räntää vaakasuoraan, takatalvi tappaa krookukset ja kaamos lihottaa, mutta meidän kerho on valmis. Meidän koko tähänastinen elämä pistetään siis mullin mallin kerta heitolla ja tuota pikaa. Jännittää, kutkuttaa; kikatukset ja ilonpurskahdukset ovat herkässä. Edessä on suunnaton muuttoruljanssi ja näitä kiemuroita puidaan tälläkin puolella vielä monesti ja pitkään - samalla kun funtsitaan blogille uutta otsikkoa;) ja suunnitellaan ne kaikkein ikimuistoisimmat safarit, once more. 

Tulipahan sanottua. Olo on onnellinen, huojentunut ja mielenrauha matkaeväänä. Matkalla kotiin.