Labour pains. Almost over.

Tässä on käsillä kummallinen tilanne. Henkilökohtainen kummallinen tilanne. Mutta mukava. Ihana kerrassaan.

Suuri osa alkuvuotta on painettu verenmaku suussa, hiukan elottomana ja pakonsanelemana. Lapsilla on ollut läsnä myöhäinen ja kärttyinen äiti, ja miestä on mulkoillut sivutyynyltä kiukkuinen, kurttuinen, keski-ikäinen, uni-, ilo- ja blogivajeen kanssa kärvistelevä rouva. Mutta pian on kaikki toisin; ensi viikolla alkaa viiden viikon loma. Ensimmäinen loma monen monituiseen vuoteen - siis ikinä itseasiassa - jonka

a) vietän paikallani, kotona, kun kaikilla muilla on arki päällä;

 2) ei ole aikeita matkustaa yhtään minnekään, pyrähdyksiä ja kotimaanmatkailua kun ei lasketa;

3) kotiäitiyittä sydämen kyllyydestä, vihdoinkin!

No, ei nyt liikaa retostella tätäkään, tämä on firman henkilöstöpolitiikan sanelema juttu, sillä maaliskuun loppuun mennessä on poltettava vuosikausia rästissä roikkuneen lomapäivät. Rahana niitä ei saa, ja hukkaanhan ei moisia heitä hullukaan. Joten tässä ollaan viittä vaille lady of leisure. Eli ollaan melkein lomilla, jos jotenkin yritetään olla laskematta ensi viikkoa ja sen neljää päivää x kellonympäri plus, niin moinen ansaitsee papsut päähän ja kuplat perään, jo tänään.

Huusholli on puunattu, pöytä on katettu, ruusut aseteltu ja ilta voi alkaa. Jou;)