Perjantai klo 20

On viikon timanttisin hetki. Se momentti kun on saatu byroon pöytä puhtaaksi, kaupan ovet sälpeen, viikonlopun maidot kylmään, ja kukaan ei kaipaa, hätyytä tai muuten vaan härnää. Junnujen ohjelmat ja yökyläilyt on koordinoitu, ilma on leuto, talo hiljainen ja salaiselta sielultaan patalaiska-oma-itse saa valita juuri sen pehmeän nurkan jonne kaivautua koira reiteen liimautuneena.

Koti on linnani, joskin vietän loppupeleissä suhteellisen vähän aikaa kotona, hereillä. Jos aamun kaaosta ei lasketa ja arki-iltojen härdelit keskittyy akselille liesi, pyykkikone ja vuode, niin varsinainen kotiaika alkaa perjantaina kello kasi. Ja näitä hurmahetkiä varten olen loihtinut ja ripotellut muutamia koloja pitkin huushollia, juuri sellaisia kuohkeita ja kotoisia, joissa voi vaan olla ja hengitellä, mieluiten pitkällään. Keittiön sohva lienee lemppari, olkkarin lavea Lamu-vuode on toinen hyvä, mutta nyt sesongin ehdoton hitti on terassin kulmasohva. Buurikulta nikkaroi napakan laverin jämälaudoista ja voisin laittaa maistraatille muuttoilmoituksen kyseiseen nurkkaan. 

Rekvisiitasta sen verran, että tyynyistä uupuu vielä afrikkaprintit, kaiteiden pelakuut on vasta tilattu ja muutenkin terassi on jotenkin vielä raakile. Tavoite on kuitenkin se, että elämä valuu sisältä ulos ja päinvastoin läpi kesän - whatever the weather. Siksi askartelin bambuverhon seinämiksi, sillä parisen viikkoa sitten kulmasohvaa sai hakea rännän alta. Ja jos bambu kestää monsuunit, niin kaipa se kattaa yhden kotimaisen suvenkin. 

Siis tilanne on melkein perfect - jotenkin kun saisi vielä hollille pizzauunin ja merimaiseman,

 niin avot;). Eli terveiset terassilta, with love.