United moments of joy
Viikonloppu vierähti tuhannen tunteen palossa. Ylioppilasjuhlat saatiin vietettyä, vihdoinkin ja kaikesta huolimatta. Juhlan sankareita oli kaikki kolme ja jokainen niin päivänsä ansainneita. Koulutaipale on meidän kaikkien matkattava ja tukijoukkoihin kuuluvana voin vain todeta, että se polku on pitkä - työllä ja tappuralla höystetty. Onneksi matkalle on ripoteltu etappeja, taukoja ja aikaa myös maistella välisaavutuksia ennen lopullista maaliin pääsyä.
Tänä heleänä kesäkuun lauantaina se kaikki kulminoitui silkkaan riemuun ja jaettuun iloon. Vaikka vanhempia ei päästettykään lakitusta livenä seuraamaan, niin siinä läikähti sydänala kun kauniit, komeat ja rohkeat tupsahtivat koulunpihalle uunituoreet samettihatut kirkkaina hohtaen ja silmät sirkeinä loistaen.
Maailmasta on tullut pieni ja yhteinen - se huomattiin viimeistään silloin kun tytöt kaivoivat kasseistaan kukin omia juuriaan, ihan konkreettisesti. Ikiomat kansallislippunsa, ainakin yhden niistä. Ihana yllätys ja yht'äkkiä tutisi luissa ja ytimissä se tunne, että näiden uusien ja upeiden nuorten harteille voi huoletta jättää tulevaisuuden. Heille erilaisuus on itseisarvo, monikulttuurisuus voimanlähde ja värillä ei ole väliä.
Juhlat jatkuivat kotipihalla. Kesäillassa helisi nauru ja vuoden aikana kertomatta jääneet kuulumiset. Ilmassa värisi hento toteamus, että uusi normaali - vaikka ilman rutistuksia ja suuria joukkoja - on sekin ihan ok, kunhan se yhteinen pitkä pöytä edes silloin tällöin. Kuin yhteistuumin juhlaväki antoi iltapäivän taittua iltaan ja lopulta pehmeään kesäyöhön, samalla kun laskettiin nuoret viettämään omia rientojaan kaupungin imuun. Puutarhassa sytytettiin tulet, otettiin peitot hartioille ja annettiin mustarastaan laulaa sydämen kyllyydestä pihan korkeimmassa latvuksessa. Vaihdettiin viisauksia ja taidettiin antautua maljapuheelle jos toisellekin.
Olemisen kepeyttä, niin kaivattua ja niin arvokasta.
Voi muru! Olet niin kaivattu täällä! Sun kuvissa hengittää eloisa elämä ja kirjoitus antaa elämänvoimaa väsyneelle, innoitusta urautuneelle ja iloa alakuloiselle. En toki nyt ole mitään niistä, mutta näiden syiden takia on hyvä, että herätit blogin uinumasta.
ReplyDeleteEikö niin, että tuollaisten juhlien vuoksi kannattaa elää muutama viikko/ kuukausi tylsääkin sadearkea. Ystävät kruunaavat kaiken vaivannäkösi.
Kerro blogimummon rakkaat ja siunaavat tervehdykset kaikille lapsillesi. Taivaan Isä varjelkoon heidän jokaisen askeleen eteenpäin.
Sirkku - mikä ihanuus kuulla sinusta! Vietin hetken vanhoja juttuja selaten, ja totesin, että tässä on tarkoitusta kotiväelle. Nyt oikeastaan harmittaa se viiden vuoden paussi, sillä vaikka mitään ei muka tapahdukaan niin elämä on yhtä seikkailua joka hetki. Siksi täällä takaisin, kirjaamassa meidän perheen viimeisiä yhteisiä hetkiä saman katon alla. Seuraavaksi uusia juttuja, kaikki yhtä arvokkaita. Kiitos kun ole siellä ja jatketaan hyvien tähtien alla. Kiitos terveisistä, jokainen on löytänyt perille. Arvokasta xxx
ReplyDeleteOnnea kaikille nuorillesi, jotka painoivat valkolakin päähänsä♥
ReplyDeleteIhanaa että olet palannut ja onneksi huomasin sen..:)