ja kohta menee kissalta pianokin alta



Ystävät, täällä ollaan, vaikkakin vaiti.

Viimeiset pari viikkoa on sujunut hernerokkasumussa. Tiskiä on tyhjennetty duunin puolella, kun taas kotirintama on myllerretty mullin mallin. Päättymässä on pitkä ja kumpuinen polku YK:n leivissä. Onko maailma moisesta parempi, enpä tiedä, mutta on se sydän kuitenkin hiukan ruvella tämän episodin päättyessä. Paljon on tähän hankkeeseen ammenettu, toki myöskin saatu. Nyt on edessä kolmen viikon pakkausbreikki, sitten vielä viimeinen virallinen puristus kesäkuussa. Sen myötä suljetaan tämä ovi ja ura, ja aloitetaan alusta ja jotain ihan muuta. Hyvä näin. 
Kyllä sen sielussaan tietää, kun on aika. 

Ah, ja sitten kotipuolen juttuja, niitä tärkeimpiä. Totaaalinen inventaario - materian raaka rankkaaminen siis - on parasta terapiaa. Olo on puhdistus. Puolet talosta on paketissa valmiina kotimatkaan, toinen puoli hujan hajan ja muualle menossa. Turussa on sitten joulu ajoissa kun saadaan availla pakkauksia hiljaa ja hartaasti jo syyskuussa. Ajatella, pannut ja kaapit, piirongit ja kupit asetellaan vihdoinkin niiden vihoviimeiseen paikkaansa. Huoh.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin, että meidän kodin hengettärien jatkot on taattu. Otettaisiin molemmat rouvat mukaan Turkuun in a heartbeat, mutta taitaisi mennä kokki-Katilla suolat sekaisin ensimmäisessä räntäsateessa. Koska työjatkumo on meidän muuton kriittisin elementti, niin heitettiin homma häränpylleen ja minä itse asiassa haastattelin pidemmän kaavan mukaisesti mahdolliset tulevat työnantajat. Heh. Onnistunut strategia,  ja tänään meidän ikioma Eunice Nanny aloitti harjoittelemaan jo uuden super-perheen kanssa.  Meillä kaikilla itku puserossa edelleen, takana toistakymmentä vuotta saman katon alla. Kati siirtyy kesäkuussa meidän bestiksille, jes! 

Tälläinen kurkistus tänne kaaokseen. Ei ole kauniita kuvia tai eläviä kukkakimppuja. Vaikka eihän tälläiset sotkut ketään kiinnosta, mutta laitoin mukaan kuitenkin muutaman ihan vaan todistamaan, etten tässä ihan läpiä päähäni lätise;). Tässä on tosi kyseessä. Ja jos tässä postauksessa oli hiukan selityksen makua, niin lupaan tästedes olla kiusaamatta ylettömillä pakkaustarinoilla. Näillä nyt kuitenkin mennään ja ehkäpä viikonloppuna saisi jo jotain sievempää ja suloisempaa tänne jakoon. 

Nice to be back. Missed you. 

Comments

  1. Ihan sama vaikka kuvaisit pahvilaatikoita :D
    Kiva kuulla kuulumisia!
    Ihana kun kotihengettärien elämä jatkuu hyvällä mallilla, olis jäänyt varmasti sieluun kaivertamaan jos tyhjän päälle...

    ReplyDelete
  2. Voih teillä myllertää kovin tunteet ja pakkaukset! Odotettua on nää sun kuvat ihanilla väreillä ja jutut jotka on laidasta laitaan aina ihanaa luettavaa. Saat pakkaukset ja muuttopuuhatkin kuullostamaan ja näyttämään ihan OK jutulta! Täällä odotellaan loppuaika menee hujauksessa! Pian treffataan ehkä Siwan kulmilla ;-) terkkui sinne Sanna ja Fredi

    ReplyDelete
  3. Kaikki käy! Kiva on lukea ja kuulla arkeanne ja lähtöfiiliksiä, pitkän aikaa olette siellä kuitenkin olleet. Onko teidän perheestä kukaan kuu asunut aiemmin Suomessa kuin sinä?

    ReplyDelete
  4. Sama täällä - kaikki käy! Hienoa, että jaksat vielä kaiken tuon myllerryksen keskellä meitäkin muistaa:) Kyllä se sielua syö, kun vanhasta joutuu irti päästämään - niin työstä, kodista, ystävistä ja kodin hengettäristä. Saatikka noista maisemista ja väreistä. Onneksi noita värejä sentään saat mukaasi - ja kaikesta muusta muiston sydämeesi♥

    ReplyDelete
  5. Voi mahoton, on sulla jaksamista siellä vielä! Nauttikaa myös loppuajasta, niin kuin varmasti teettekin. Ihana oli lukea Elsan tassun jälijissä -reissustannekin.

    ReplyDelete
  6. Tsemppiä viimeisiin rutistuksiin ja tankkaa lämpöä ja aurinkoa varastoon!!

    ReplyDelete
  7. On juuri hyvä, että kirjoitat siitä mitä oikeasti tapahtuu, sitä on oikeasti mielenkiintoista seurata, itse olen surkea pakkaaja, en käsitä miten koko omaisuuden saisi kuljetettua mantereelta toiselle :). Varmaan haikein mielin luovutte ihanista kotihengettäristänne, mutta on varmaan helpompaa lähteä, kun tiedätte että heillä on kaikki hyvin <3 Voimia sinne hurjaan urakkaan, on siinä haikeutta ilmassa varmaan joka päivä. Mutta täällä Turussa teitä odotellaan jo :)

    Kirsi

    ReplyDelete
  8. Huhhui, mikä urakka! Onnnea ja tsemppiä ja keveyttä muuttoon! Ihan totta, kyllä sen tietää, kun on aika jatkaa matkaa, vaikka haikeaahan se on lähteä ja jättää tärkeitä asoita ja ihmisiä taakse. Mielenkiinnolla odotan, että miltä tuntuu sitten Turussa :)

    ReplyDelete
  9. Ihaillen ja ihmeissäni täällä tätä muuttoprojektia seuraan, että miten kummassa joiltakin voi onnistua noin suuren muutoksen käytännön toteutus muutamassa kuukaudessa, kun itse en saa aikaiseksi juuri mitään konkreettista edes vuosiin. En vain toimeennu tosissani putsaamaan paikkoja ja raivaamaan nurkkia, vaikkei huusholliin ole enää aikoihin kuulunut kuin minä, ukko ja kissa, ja vaikka päätös maiseman vaihdoksesta on jo tehty. Projektin suuruun on lannistanut minut alleen, emmekä me meinaa edes maata vaihtaa. Ihailen ja yritän inspiroitua esimerkistänne!

    ReplyDelete
  10. Huh, huh... yhdyn edellisiin ja toivottelen energiaa, iloista mieltä ja pirskahtelevaa tunnetta uuden alun odotuksessa :)

    ReplyDelete
  11. Näinhän se on, että uuteen astumiseen liittyy aina myös paljon luopumisen tuskaa. Olen kanssasi samaa mieltä, että vaikka muuttaminen on raskasta puuhaa niin fyysisesti kuin henkisesti (puhumattakaan siitä, että muuttaa maasta toiseen) on se aina myös jollakin tavalla vapauttavaa ja puhdistavaa. Vaihtelu ja uudet asiat rikastuttavat elämää. Ne tuovat aina tullessaan uusia ihmisiä, uusia mahdollisuuksia ja kokemuksia. Paljon voimia muuttopuuhiin! P.S. Aivan ihania mattoja rullalla.

    ReplyDelete
  12. Kyllä, muuttaminen on puhdistavaa. Monella tavalla. Paljon jaksamista kaikkeen siihen!

    ReplyDelete
  13. Tsemppiä loppurutistukseen, kyllä se siitä! Edessä ihana paluumuutto ja Suomen suvi <3
    Ihana kuulla, että Katille löytyi mukava perhe, uusi vaihe elämässä alkaa siis hänelläkin.

    Voi noita ihania mattoja ja värejä! Hauska nähdä miltä ne näyttävät uudessa kodissanne.

    ReplyDelete
  14. Tuota olenkin miettinyt, että varmasti tulee ikävä näitä ihania apulaisiakin...:)
    Mutta täällä Turun suunnalla ollaa jo odottamassa teitä kotiin....kaikki menee varmasti hyvin!

    ReplyDelete
  15. Kiva kun tuli takaisin ❤️ Kyllä me lukijat täällä odotellaan. Itsekin jouduin vähän aikaa sitten pitämään muutaman viikon blogitaukoa, aina ei vaan kykene tai jaksa. Mutta hei, vaikka toisaalta raskasta ja kiireistä, niin silti tuokin vaihe on niin ainutlaatuista. Uusi alku ja seikkailut edessä. Täytyy myöntää, että sellaista kaipaan ihan kauheasti nyt itsekin, tuntuu, että oon ihan jämähtänyt ; )

    Hienosti hoidit kodin hengettärien uudet työpaikat. On varmasti tärkeä asia, että heillä jatkuu asiat hyvin teidän muuton jälkeenkin. Kovasti toivottelen voimia ja jaksamista pakkaamisen ja miljoonien pikkuasioitten hoitamiseen muuton myötä. Mutta sitten kun se on tehty, niin pääset laittamaan kannut ja pannut lopullisille paikoilleen. Kesäisessä Turussa : )

    ReplyDelete
  16. Huh, arvaan tuntojen seilaavan ylös ja alas muuttorumban keskellä. Samantein on kiitettävä ihanasta ja avartavasta blogistasi. Kiitos, kun olet päästänyt meidät lukijat kurkkaamaan hetkiinne. Olen solahtanut kirjaimellisesti toiseen maailmaan tekstisi ja upeiden kuviesi äärellä:)
    Jaksamista muuttoon ja myötäistä kohti Turkkusta. ♥

    ReplyDelete
  17. Tsemppiä sinne. Täällä raakataan myös, ekat myyjäiset on pidetty ja pahvilaatikkojen sisäänmarssi on alkanut. Konttifirma numero yksi kävi tekemässä arvion ja hintatietoja tipahtelee sähköpostiin. Se on menoa nyt. Samaan aikaan tuntuu kamalalle ja ihanalle. Kamalan ihanalle.

    ReplyDelete
  18. Varmasti on monenlaisia tunnelmia, haikeaa ja ihanaa samanaikaisesti. Kaikkea kivaa ja uutta sinulla kuitenkin odotettavissa, jaksamisia sinne muuttopuuhiin. Aikoinaan otimme muuten oman ihanan kodinhengettäremme mukaan Suomeen Thaimaasta ja nyt hän on onnellisesti naimisissa suomalaisen miehen kanssa ja asuu pääkaupunkiseudulla, sekä puhuu suomea :-)).
    XX

    ReplyDelete
  19. Ihania kuvia minun mielestä ja niin pakkaustarinoita kuin muitakin kuulumisiasi on aina ilo lukea!<3
    Ihanaa kun saitte kotihengettärien jatkot turvattua!<3

    ReplyDelete
  20. Oi, voi, varmaan kova härdelli menossa teillä siellä! En voisi edes kuvitella, miten minä pystyisin tuohon.
    Aikoinaan siskot laittoivat kimpsunsa konttiin ja matkaan, sekin oli jo operaatio. Saati sitten kokonainen perhe!
    Onneksi sait järkättyä naisille uudet hyvät työpaikat. Voimia loppurutistukseen!

    ReplyDelete
  21. On teillä iso elämänmuutos edessä. Tsemppiä!!!

    ReplyDelete

Post a Comment

Popular Posts