Vallan kelpo viime tinka.

Hiukan on mennyt oleminen överiksi, kun pitää lomaltakin lähteä lomalle;).

Koululaisten hiihtoloma yllätti takavasemmalta ja suunnittelut aivan hunningolla. Onneksi ollaan turismin ytimessä, ja kohteitahan piisaa. Perheneuvoston - ja demokraattisen äänestyksen - myötä päätettiin pakata biksut ja pussukat hyvinkin impromptusti, suunnata nassut aurinkoon ja päädyttiin Watamun valkeille sannoille. Vaikken ole lainkaan hiekka suussa syntynyt ja suosin savannia yli kaikkien kuumankosteiden rantaleikkien, niin kyllähän se Intian Valtameri on aika läkähdyttävän ihana. Ja turkoosi.

Agendana ei mitään tähdellistä, paitsi hiekkakakut. On köllitty ja käännelty hitaasti palmun alla, vilauteltu vaaleansinisiä sääriä auringolle, kalasteltu noin symboolisesti ja annettu sarongin hulmuta aamutuulessa. On kuljettu loputtomat rannat ja löydetty ne kauneimmat simpukat. Mutta se sydämen viehättävin sivuääni on tullut hotellin jokailtaisissa rantatansseissa - onko mitään suloisempaa kuin isä opettamassa tyttärilleen paritanssin kiemuroita täydenkuun kajossa, pehmeän tuulen tuivertaessa? Huoh ♥

Kyllä se raadollinen arkikin sieltä taas tulee ja ottaa ylivallan tuota pikaa, joten nautitaan näistä vielä hetki.

Maanantairutistukset.