Taivaan takapihalla
Hiljaisen viikon alkupäivät lepuuteltiin angiinaa silmät ummessa, mutta pääsiäisen huipennus olikin jo nimensä veroinen. Vaikkakin toipilaana, niin sisulla saatiin lapset, muonat, tropit ja kamerat pakattua pirssin peräkonttiin ja aloitettiin matka sinne kauas, melkein maan ääriin. Suuntimana oli viirun verran vasempaan Somalian rajapyykeistä, kivenheitto päiväntasaajalta. Päivän ajomatka sinne, pari perillä, toinen kokonainen takaisin. Ääretön, suunnaton ja niin tavattoman kaunis Merun kansallispuisto.
Matka oli myös meidän yhteinen pieni pyhiinvaellus. Retki, josta on puhuttu jo vuosia, haaveiltu saman verran, ja nyt siitä vihdoinkin tehtiin totta. Merussa on aina ollut pieni pala perheen historiikkiä, ja linkkinä tähän kaikkeen on vuosikymmenten takainen tarina Elsa-leijonasta.
Elsa - born free. Tositarina, joka vei oman pienen sydämeni mennessään jo muinoin, ja joka on kulkenut sielun syövereissä siitä asti. Leijonan pentu, orpona löydetty, lainaksi annettu, hoivattu ja rakastettu, ja lopulta vapaaksi laskettu. Kun meidän pikkuruinen rakkauslapsi, lahjatyttö, löysi tiensä meille kymmenen vuotta sitten, niin oli itsestään selvää, että tyttö ansaitsee arvoisensa nimen:
Elsa, vapaana syntynyt - tai taskuraketti näin perheen kesken;).
Leijona-Elsa oli valinnut Merun lakeudet omiksi leikkikentikseen. Fiksu oli tyttö, sillä suurempaa maisemakauneutta on vaikeaa kuvitella. Meidän hiljainen missio saada kulkea Elsan tassunjäljissä oli unelmien täyttymys. Ajelimme kummut ja laaksot, nuuskimme samoja tuulia kuin Elsa aikoinaan ja pysähdyimme helisevien jokien mutkissa, jotka taatusti antoivat omistaan myös eläinystävillemme. Yrityksistämme huolimatta savannien suuruus ei sallinut tavata leijonia silmikkäin, mutta pääsiäisen kruunasi viimeinen iltahetki leirinuotiolla. Sysimustan yön sylistä kuului yllättäen leijonasiskojen kumeat tervehdykset - olivat tulleet ihan liki, ehkä toivottamaan hyvää matkaa tai ehkä tuomaan viestin kaimalta kaimalle. Hetkessä oli taikaa. Ja hiukan itkuntiherrystäkin, as usual.
Niin kaunis on maa, niin korkea taivas. Retkistä paras.
xxx
Elsa - born free. Tositarina, joka vei oman pienen sydämeni mennessään jo muinoin, ja joka on kulkenut sielun syövereissä siitä asti. Leijonan pentu, orpona löydetty, lainaksi annettu, hoivattu ja rakastettu, ja lopulta vapaaksi laskettu. Kun meidän pikkuruinen rakkauslapsi, lahjatyttö, löysi tiensä meille kymmenen vuotta sitten, niin oli itsestään selvää, että tyttö ansaitsee arvoisensa nimen:
Elsa, vapaana syntynyt - tai taskuraketti näin perheen kesken;).
Leijona-Elsa oli valinnut Merun lakeudet omiksi leikkikentikseen. Fiksu oli tyttö, sillä suurempaa maisemakauneutta on vaikeaa kuvitella. Meidän hiljainen missio saada kulkea Elsan tassunjäljissä oli unelmien täyttymys. Ajelimme kummut ja laaksot, nuuskimme samoja tuulia kuin Elsa aikoinaan ja pysähdyimme helisevien jokien mutkissa, jotka taatusti antoivat omistaan myös eläinystävillemme. Yrityksistämme huolimatta savannien suuruus ei sallinut tavata leijonia silmikkäin, mutta pääsiäisen kruunasi viimeinen iltahetki leirinuotiolla. Sysimustan yön sylistä kuului yllättäen leijonasiskojen kumeat tervehdykset - olivat tulleet ihan liki, ehkä toivottamaan hyvää matkaa tai ehkä tuomaan viestin kaimalta kaimalle. Hetkessä oli taikaa. Ja hiukan itkuntiherrystäkin, as usual.
Niin kaunis on maa, niin korkea taivas. Retkistä paras.
xxx
Ihana ja tärkeä retki teillä. Leijonasiskot tulivat lähettämään Elsan kauas maapallon toiselle puolelle. Itkuntiherrystä täälläkin. Haleja Elsalle ja teille kaikille. Marja
ReplyDeleteIhanaa... ja niin ne kyyneleet tulivat jälleen, jopa täällä ♥
ReplyDeleteIhana pyhiinvaellus.
ReplyDeleteTäällä tuntuu jokainen kauppareissukin tällä hetkellä jotenkin hartaalta... Viimeinen viikko pyörähtää meillä kohta käyntiin.
Mitä elämän makuista seikkailua ja jännitystä! Sukelsin kuviin ja tunnelmiin taivaan takapihalle. Hurjan ihanaa kauneutta! Voi mieletön, mikä matka. Kun palaat Suomeen, ehdotan seminaaria, luentoa/ kuvakavalkadia... olisi monta silmää ja korvaa paikalla! Onnellisuutta sinne! t; Hanna
ReplyDeleteNyt mä vaan huokaan. Sanat ei riitä. Kaunis tarina ja kuvat.
ReplyDeleteIhanasti kirjoitat tuon tarinan...hiljaa luen täällä...kauniit kuvat kera kauniin tekstin.
ReplyDeleteXX
Voi <3 ps. me oltiin Pääsiäinen vanhoilla kotikonnuilla. Kyllä oli kaunista sielläkin.
ReplyDeleteOlipa liikuttava ja kaunis tarina ! Ja kaunis tuo teidän Elsanne :)
ReplyDeleteOn muuten kaksi koskettavaa, kaunista tarinaa, tuo em. Elsa- vapaana syntynyt sekä Timbavatin valkoiset leijonat! Jälkimmäinen on tallessa, Elsa valitettavasti jäänyt jonnekin lainaan!
Ihana tarina! Meilta loytyy kotoa kaima - vaikka tarina Elsasta ei varsinaisesti toteudukaan meilla, ajattelin, etta nimella pitaa olla joku linkki pitaa olla Afrikassa tehtyyn, syntyneeseen ja kasvaneeseen lapseen :)
ReplyDeleteMinä pyyhin silmänurkkia. Mitä tähän muuta voi lisätä :)
ReplyDeleteSydäntä pakahduttava hetki, siis oikeasti. Olen niin iloinen, että koitte sen ennen Suomeen muuttoa. Kultaakin kalliimpi muisto, teille jokaiselle.
ReplyDeleteVoi muistan Elsa-leijonan tarinan - sen painavan ja ison kovakantisen kirjan, jonka kannoin kirjastosta talvipakkasella lapsena.
ReplyDeleteIhana ja kaunis tarina, niinkuin tämä sinunkin, jota täällä liikuttuneena ja vaikuttuneena luen...
Tuli mieleen, sun pitäisi kirjoittaa kirja teidän Afrikan vuosista ja kokemuksista - niin hienosti kerrot ja kuvaat asioita ja tunnelmia <3
Osaan niin eläytyä tuohon teidän hetkeenne! Ihana! Tulette aina kantamaan sydämessänne näitä sykähdyttäviä Afrikan muistoja ja kuvia.
ReplyDeleteJuuri näin, ja totuushan on, että itse olen meidän perheen ainut ei-afrikkalainen;)... olisiko moisen uskonut, kun ensi kertaa astuin tälle mantereelle ollessani yli kolmenkympin, ja tänään koko remmi on ihan täkäläisiä;). Mikä onnenkantamoinen;)
Delete<3 <3
ReplyDeletexxx
DeleteYhdellä sanalla sanottuna: liikuttavaa. (minut kyyneliin asti.....niin tuo tarina Elsa-leijonasta jonka muistan kyllä ja tuosta teidän omasta Elsa tyttösestä kuin koko retkestänne (no nyt ne sanat taas karkasi ja tuli enemmän kuin yksi) -Anne
ReplyDeleteKiitos Anne. Kauniita sanoja xxx
DeleteVoi mikä pyhiinvaellusretki - ja kyllä teille tuolta jää niin mahtavia muistoja ja kuvia!
ReplyDeleteElsasta lueskelin minäkin nuorena itku kurkussa. Ja lueskelin vielä vähän vanhempanakin. Pitäisi oikeastaan kaivaa kirja esille ja lukaista vielä kerran. Ainakin.
Lohdun näyksi noista maisemista luopumiseen: täällä alkoi eilen kotikoivu vihertää - ensimmäiset silmut työntyivät esiin. Tänään vihersi jo enemmän.
Eihän sitä silloin miettinyt Elsan tarinaa muuten kuin suloisena selviytymiskertomuksena, mutta siinähän on niin valtavasti muutakin. Varsinkin nyt, kun mukaan on tullut ikioma meidän Elsa. Tärkeitä tarinoita, ja tärkeää symboliikkaakin - meidän Elsalla on nyt tarina omasta taustastaan. x
DeleteOnneksi löysitte Elsan ja hän teidät, win-win :-)
ReplyDeletewin-win, totally!
DeleteMahtavaa! Liikuttava tarina Elsoista. Nauttikaa joka hetkestä siellä päiväntasaajan alla...
ReplyDeleteJuuri näin - nautitaan, nautitaan, ja ihan hiukan panikoidaan;)
DeleteMathava tarina oli aikoinaan Elsa leijonasta ja mahtava tarina teidän Elsasta♥
ReplyDeleteIhanat Elsat kaikki tyynni;)
DeleteKyllä taas sai haukkoa henkeään ja niellä kyyneleitään - niin koskettavia tarinoita ja upeita kuvia! Huomasin juuri, että tuolla aikaisemmin "Ellis" vei sanat suustani/ajatukset päästäni! Olen monesti näitä lukiessa ajatellut ihan samaa! Oletko koskaan ajatellut kirjan kirjoittamista teidän Afrikan ajasta..?
ReplyDelete-Tiina
Nämä on näitä syviä suuria muistoja, ihania sellaisia. Voipi olla, että pitää laittaa tunneluukut hetkeksi kiinni, kun kotiin tullaan - jotta voidaan keskittyä mukavaan paluuseen vältellen mitään ikävyyskohtauksia;) Ja kun on kaikesta transitiosta selvitty, niin sittenhän voidaan miettiä vaikka mitä uusia proggiksia;)
DeleteOllaan ihan etuoikeutettuja, kun päästään makustelemaan näitä Afrikan ihanuuksia näin blogisi välityksella, kiitos, kiitos, kiitos <3
ReplyDeleteSen lisäksi, että olet huippulahjakas valokuvaaja, olet myös loistava kirjoittaja. Näitä tekstejä kun lukee niin toivoo, että teksti jatkuisi aina vaan!
Voih. Liiruja laaruja, niitä näitä. Ihanaa jos joku tykkää, ja siitä suunnaton kiitos!
DeleteVoi, Elsa-leijona on kyllä jäänyt mullekin mieleen! Ihana postaus, ihana tarina Elsasta. Halit <3
ReplyDeleteElsa taisi olla tapetilla samoihin aikoihin;) Ihana Elsa, kumpainenkin. xxx
DeleteNiin kaunista ja koskettavaa. Kaikki tämä on niin kaunista ettei sanat riitä♥
ReplyDeleteLopetin Susanne-blogini, mutta minulla on pieni blogi jäljellä. Tule kurkkaamaan jos haluat:)
Teija Hakala sanoi juuri sen, mitä minäkin halusin sanoa. Kiitos sinulle blogista! Värikylläiset kuvat ja ihanat tekstit ilahduttavat arkea täällä napapiirin pohjoispuolella!
DeleteVoi kiitos kauniista sanoista. Tässä jaetaan tarinoita, muistoja, hetkiä - toisenlaista arkea, sitähän se elo loppujen lopuksi on. Mukavaa viikonvaihdetta!
Delete