Suomen mestarit
Viikon herkkuhetki on käsillä juuri tässä ja nyt: perjantai-ilta ilman yhtään hurlumheitä.
Kerho on saanut viikon pulkkaan kukin tahollaan ja nyt hyrrätään kotona vailla sen kummempaa agendaa, harvinaista. Estraadina koko telkkarihuoneen kattava siskonpeti - kollektiivista köllöttelyä, kokkiohjelmaa, blogirästien hoitelua... ja yritetään tässä ohessa synkronisoida ajatuksia ja lähiviikkojen pläänejäkin, kun ollaan kalakaverin kanssa satuttu samalle sohvalle, samalle tajunnantasolle, ilman kiirettä ja ilman varsinaista bedtime deadlineä;). Tosin, rauha ja aika ovat ohikiitävää, sillä huomenna ollaan taas täydessä äksönissä aamukasista eteenpäin. On harkkoja, orpista, parit synttärit, muutama slummipaltsu ja pitäisi täydentää keittiön ylä- ja kylmäkaapitkin jossain välissä;).
Sitä tavallista ja sopivaa.
Tässä kun elellään tälläisessä transitiovaiheessa ja kahden mantereen välimaastossa, niin on alkanut katsella ja haistella täkäläisiä arkihetkiä himpan verran tarkemmin. Painaa mieleen mistä olikaan ne hyvät tavalliset normipäivät tehty. Turussa arki tullaan tuunaamaan sikäläisten tsydeemien ympärille, täällä toistellaan toisenlaisia rutiineja tämän hetken ehdoilla.
Yksi tärkeimmistä on ehdottomasti ollut meidän tenavien jokapäiväiset suomentunnit. Kuusi viime vuotta on panostettu systemaattisesti suomen kieleen (erikseen ja pienellä alkukirjaimella, kyllä) ja kielioppiin, puhetaitoon ja kielen kiemuroihin. Ihanat isosiskot kukin kerrallaan ovat ottaneet härkää sarvista ja antaneet meidän lapsille lahjoista parhaan - äidinkielen. Eikä mikään pikkujuttu, kun miettii lähtötilannetta, jossa ainoa kotimainen kielikello on ollut paljon-poissaoleva-äiti. Koko muu universumi on lapsille englantilainen; isänkieli, koulukieli, kotikieli, kaverikieli, kirjakieli, harrastuskieli, kaikki. Mutta tsädää - tänään meidän lapset puhuvat unissaankin suomeksi.
Say no more, ja äidin sydän laulaa.
Tilannetajuisesti Agricolalle lämmin ajatus ja meille muille muksat viikonloput.
Kerho on saanut viikon pulkkaan kukin tahollaan ja nyt hyrrätään kotona vailla sen kummempaa agendaa, harvinaista. Estraadina koko telkkarihuoneen kattava siskonpeti - kollektiivista köllöttelyä, kokkiohjelmaa, blogirästien hoitelua... ja yritetään tässä ohessa synkronisoida ajatuksia ja lähiviikkojen pläänejäkin, kun ollaan kalakaverin kanssa satuttu samalle sohvalle, samalle tajunnantasolle, ilman kiirettä ja ilman varsinaista bedtime deadlineä;). Tosin, rauha ja aika ovat ohikiitävää, sillä huomenna ollaan taas täydessä äksönissä aamukasista eteenpäin. On harkkoja, orpista, parit synttärit, muutama slummipaltsu ja pitäisi täydentää keittiön ylä- ja kylmäkaapitkin jossain välissä;).
Sitä tavallista ja sopivaa.
Tässä kun elellään tälläisessä transitiovaiheessa ja kahden mantereen välimaastossa, niin on alkanut katsella ja haistella täkäläisiä arkihetkiä himpan verran tarkemmin. Painaa mieleen mistä olikaan ne hyvät tavalliset normipäivät tehty. Turussa arki tullaan tuunaamaan sikäläisten tsydeemien ympärille, täällä toistellaan toisenlaisia rutiineja tämän hetken ehdoilla.
Yksi tärkeimmistä on ehdottomasti ollut meidän tenavien jokapäiväiset suomentunnit. Kuusi viime vuotta on panostettu systemaattisesti suomen kieleen (erikseen ja pienellä alkukirjaimella, kyllä) ja kielioppiin, puhetaitoon ja kielen kiemuroihin. Ihanat isosiskot kukin kerrallaan ovat ottaneet härkää sarvista ja antaneet meidän lapsille lahjoista parhaan - äidinkielen. Eikä mikään pikkujuttu, kun miettii lähtötilannetta, jossa ainoa kotimainen kielikello on ollut paljon-poissaoleva-äiti. Koko muu universumi on lapsille englantilainen; isänkieli, koulukieli, kotikieli, kaverikieli, kirjakieli, harrastuskieli, kaikki. Mutta tsädää - tänään meidän lapset puhuvat unissaankin suomeksi.
Say no more, ja äidin sydän laulaa.
Tilannetajuisesti Agricolalle lämmin ajatus ja meille muille muksat viikonloput.
Paljon ihania suomeksi puheltuja ja kuunneltuja unia teille jokaiselle ♡ mukavaa viikonloppua :)
ReplyDeleteTeillähän toki on sitten hyvästeltävänä laaja joukko ystäviä, mutta keittiön Katia olen ajatellut...
ReplyDeleteTällaiset kommentit ei sitten yhtään sun oloa helpota! Tuli nyt vain mieleen, koska sukulaisperhe tekee kesällä lähtöä Tansaniasta Suomeen ja heidän on hyvästeltävä keittiön Esther.
Ihanan söpöjä teidän lapset, pojasta tuli mieleen Vaahteranmäen Eemeli :-D
ReplyDeleteHeinäkuussa teillä onkin edessä suomen kielen aalto, tulva! Puhuuko miehesi suomea?
Saattaapa olla niin, että teidän muksuilla on parempi suomen kielen taito kuin suomalaisilla lapsilla;) - täällähän höllennettiin kielioppisääntöjä ja kielitoimisto antoi myönnytyksiä sellaisille hirvityksille, että jos lady olisi niitä yo -kirjoituksissa käyttänyt, ei olisi ällää tullut;)
ReplyDeleteRentoa viikonloppua sinne hurlumheistä huolimatta!
Kutkuttavaa uuden odottelua ja alkamista. Siihen sekoittuu paljon erilaisia tunteita ja hetkiä. Mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja hyvin valmistautuneena kaikki sujuu kuin tanssi. Kivaa viikonloppua!
ReplyDeleteIhan mahtavaa, että muksuillasi on suomen kieli noin hienosti hallussa! Suomen kielen taito edistää kovasti sopeutumista uuteen kotimaahan.
ReplyDeleteSinulla on kutkuttavat ajat edessä, muutto lähestyy vinhaa vauhtia. Aattele, pääsette nauttimaan Suomen suvesta ihan ajan kanssa, ei enää haikeita jäähyväisiä täällä Suomen päässä.
Leppoisaa viikonloppua koko poppoolle!
Meilläkin on panostettu suomen kieleen ja onneksi apua on tullut koulusta, Kulkuri-nettikoulusta jne. Silti on käsitteitä kateissa ja kielioppikokeessa menee sormi suuhun. Mutta tästä on hyvä siirtyä suomalaiseen koulusysteemiin ottamaan muita kiinni.
ReplyDeleteMahtavaa panostusta! Me ollaan molemmat (siis vanhemmat) suomalaisia, mutta siita huolimatta lasten kielitaito on ihan retuperalla... Pitaisi vahan panostaa asiaan, varsinkin kuin taalla on todella vahan muita suomalaislapsia ja molemmista tytoista suomen kieli ei ole leikkimista varten. No, kohta on kesa ja loma ja paastaan kaikki kielikylpyyn Suomeen!
ReplyDeleteHienoa, että lapsille on opetettu suomen kiltä....helpotta kotiutumista tänne..)
ReplyDeleteAivan mahtavaa, että olet pitänyt pääsi ja lapset ovat oppineet suomen kielen! Nostan hattua teille!
ReplyDeleteSiskojeni lapsista tiedän, kuinka vaikeaa on opetella ja pitää huolta vieraammasta kielestä. Pienempänä oli apuna videot ja kirjat, mutta nyt pitäisi tsempata kovasti. Muuten on hirmuinen sanavajaus, kun tädin kanssa pitäisi keskustella!
Mukavaa viikonloppua ja loppurutistusta sinne akaasioiden, bougainvillean ja eukalyptuspuiden alle!
Tiedän tunteen!
ReplyDeleteNostan hattua teille että olette panostaneet suomenkieleen, kaikki eivät näkisi sitä vaivaa! Bra jobbat ;)
hyvää viikonloppua!
...ja se mikä tekstin tuottamisessa tuottaa vaikeuksia( kaksoiskonsonantit, yhdyssanat ), korjaantuu pikkuhiljaa ajan kanssa sitten Suomessa, näin ainakin meillä kävi, joskin sisarusten yhteinen kieli on edelleen englanti,kun yhteen sattuvat...isän kieltä ruotsiakin on pidetty yllä suomen lisäksi...lapset oppivat nopeasti, onneksi:-)) On teillä siellä jännät paikat. Leppoisaa viikonlopun jatkoa.
ReplyDeleteXX
Hei!
ReplyDeleteOlen lukenut kiehtovaa blogiasi jo pitkään.
Tulipa ny tarve kommentointiin. Oletko elänyt kaikkien lastesi olemassaolon ajan Afrikassa? Onko miehesi koskaan asunut Euroopassa? Onko poikanne sisäoppilaitoskoulu ollut alkuunpaneva juttu muuttoon? Ja eihän se tai tuo meille lukijoille kuulu, mutta kysynpä kuitenkin.
Itselle, kuten käsittääkseni sinulle myös, lapset ihan se top yksi asia ja kovin toivon, että muutto Suomeen sujuu hienosti. Ja miksei sujuisi!
Afrikkalaiset tekstiilit kiehtovat kovin. Kenties niitä voi tilailla Turusta tänne Espooseen piankin vaivatta...
Ihania viimeisiä safariaikoja teille!