Wild Love

Sallikaa safaria vielä kerran ja sitten palaudutaan taas takaisin kotinurkista tarinoimaan;).
Takaisin sohvalla ja tällä kertaa tuliaisina aimo jetlag, vaikkei varsinaista matka-aikaa kertynyt kuin muutama hassu tunti. 
Nukkutunteja sitäkin vähemmin.

Kyllä näytti Kenia taas sitä kaikkein kauneintaan. Päivä ykkönen ja kakkonen olivat kuin satukirjasta: meidän leiri akaasiametsikön aukiolla, horisonttia, aamukahvit ja brunssinakit kasteisella savannilla, päivät ajellen ja kuvaillen, illaksi takaisin leiriin ja gourmeet loihdittiin tulilla samalla kun kuunneltiin öisiä ääniä ja hörpittiin kuplia. Just perfect.

Päivä kolmonen toi tullessaan äksöniä. Siinä kun venyteltiin ja keiteltiin sumppeja aamukuudelta puolihämärissä, niin leirille tupsahti kaksi urosleijonaa. Leijonaveljekset tuijottelivat meitä verkkaisesti, enkä usko lainkaan, että katseissa oli mitään muuta kuin valjua ärsyyntymistä. Todettiin pian kuitenkin, että on parempi hipsiä autoihin ja usuttaa kaverukset savannille meitä härnäämästä. Näin tehtiin. Se sitten siitä, hymyiltiin ja saatiin vihdoinkin ne aamukahvit, hyvä alku hyvälle päivälle.

Iltäpäivästä riistanvartijat piipahtivat leirissä ilmoittamassa, että taitaa olla parilla läheisellä leijonalaumalla jonkinsortin ristiriitaa reviirien rajapyykeistä. Oltiin kyllä kuultu laumojen heittelevän solvauksia toisilleen, mutta moisen karjunnan todistelu kuuluu safarin kuin safarin toivelistalle, joten oltiin asiasta enemminkin innoissaan kun mitenkään hädissään. Mutta lo and behold - varsinainen extreme alkoi iltakasilta. Komea leijonapariskunta saapui säkkipimeydestä leirin liepeille. Ja jäivät. Juu. Loikoilivat siinä vessateltan vieressä tuijotellen meidän t-luupihvejä. Ne niistä puskapissoista tai pallopeleistä. 

Vaihtoehtoina oli nukkua autoissa tai jotenkin turvata selustat. Autoihin ei mahduttu, joten hoidettiin aseistetut rangerit paikalle. Ruokaa riitti kaikille ja otettiin parit extrailtahömpsyt hermoja rauhoittelemaan. Ilta oli edelleen kaunis ja täysikuu piti valoja yllä juuri sopivasti. Taikaa. 

Nukkumaankin mentiin, ei ehkä sitä syvintä levollisinta, mutta kuitenkin. Kunnes leiskahti lempi aamukolmelta. Leijonien siis. Parikunta oli hiippaillut vielä himpan lähemmäksi, ja ryhtyivät puuhaan. Eikä mitenkään hissunkissun, vaan kissaneiti kehräsi, keikaili ja kujerteli niin äänekkäästi, että teltanseinät tärisi. Uros oli yhtä mielissään ja voi sitä rakkauden karjuntaa. Me taas tuijoteltiin nailonkattoja miettien miten symbolista tämä turvallisuuden tunne loppujen lopuksi on, kun on parittelevat leijonat muutaman metrin päässä. Heh. 

Auringon noustessa hellästi hätyteltiin rakastavaiset vihdoin pusikon puolelle. Jossa hommat jatkui samalla hartaudella, mutta saatiin leiri takaisin omaksemme. Oltiin kaikki jokseenkin nuokahtaneita koko eilinen, mutta syvällä sielunperukoissa me jokainen tiedettiin miten oltiin onnekkaita: saatiin todistaa sitä kaikkein ihmeellisintä luontoa, sen voimaa ja rakkautta:) 

Tässä taas kylliksi tätä tällä kertaa. Takaisin maan pinnalla ja arki rocks.

Ja tämä viimeinen tärähdys oli legenda jo syntyessään: