Me Naiset

Mitä tapahtuu, kun kaksi turkulaista naista päästetään irti Nairobissa? Paljon, lujaa ja kovaa. 

Saatiin ihana semiyllärivisiitti kotikaupungista - Tansanian kautta - ja nyt on viime kolmen päivän aikana maalattu kaupunkia punaiseksi, siniseksi, keltaiseksi ja pilkulliseksi. Ja maailmaa viirun verran paremmaksi.

Cityviikonlopun agenda oli vapaa mutta täysi. Tehtiin kaikki kiva maan ja taivaan väliltä, ja ennen kaikkea puhuttiin taukoamatta. Haisteltiin tuulia ja maisteltiin tuliaisia, käytiin tuperaamassa tukat ja färittämässä kynnet, hikoiltiin viikonloput ruuhkat ja huokailtiin kaupungin menyyt aasta ööhön. Koluttiin keskustan sokkeloiset kauppakojut ja liinakipsat, oltiin kakkuvuokakaupassa ja kanatorilla. Matkalta mukaan tarttui metritolkulla kankaita, helmiä, kongolainen naamari, ah - vanha tinalautanen ja muutama kauha. Plus pari kärryllistä vaippoja vauvoille.

Jokainen herkkulautanen ikuistettiin filmille ja jokaista valkkarilasillista ylistettiin vuolaasti.
Halattiin lapset ja tavattiin ystävät.

Koko homma kuitenkin kulminoitui iltapäivään Mogran orpokodissa. Meille molemmille niin tuttu ja rakas. Isommille tytöille tuotiin kenkiä ja kolttuja, ja Mograperheen pienimmille leluja, ne kaksi kärryllistä vaippoja ja tietenkin Marianneja.  Hipsittiin savuiseen keittiöön maistelemaan rieskoja - raitakarkkeja vastaan;). Ja vauvalan vekarat ovat kuin meditaatiota. Eivät tiedä pienet paremmasta ja hymyt ei hyydy ikinä. Paitsi jos lasketaan sylistä ennen aikojaan. Istuttiin lattialla, halattiin ryhmissä ja sikinsokin, kaikkia ja koko ajan. Ihailtiin yhdessä uusinta tulokasta, pienen pientä pariviikkoista hylättyä prinsessaa. Ottaa niin syvältä. 

Mutta hei, me ollaanhan sovittu jo aikoja sitten, että Mograsta ei olla tekemässä nyyhkytarinaa vaan iloisten ihmisten panoksella rakennetaan himpan verran parempi maailma niille pienille ihmisille, jotka sen niin ansaitsevat. Kuviteltiin suloisen naaivisti alunperin, että hyvän kierto on piece of cake. Voih, ei ihan, no, no. Mutta ilon ja avun virallinen lanseeraus on viittä vaille valmis, joten pian kuuluu ja lujaa. 

Watch this space!

Loppupeleissä löysimme itsemme sitten viettämässä suvista sunnuntaita lempeässä jatsissa ja kevyellä buffetilla klubin pihanurmella. Lapset laskettiin altaaseen, me naiset päädyttiin varjon alle. Otettiin saldoa mukavasta viikonlopusta, ja juteltiin ohimennen Suomen säästä.  Molempien mielet ovat jo jouluvaihteella ja taisi olla äänissä ripaus ikävääkin. Sitten olikin jo aika isojen rutistusten ja sunnuntai-ilta tuntui heti himpan verran valjummalta tuplahyvästelyjen myötä. Mies oli lähetetty matkaan jo aamusta.

Nyt edessä melkein kolme viikkoa yksinhuoltajuutta. Huoh.

Tulipahan tekstiä. Totisesti iso kiitos kaikille, jotka tänne asti jaksoitte.

Talo naristelee jo nurkkiaan. Ovet sälpiin yks kaks ja omaan sänkyyn just nyt.
Kiitos tästä päivästä, se oli kiva.

Oman kullan kuvia. Very many;)

xxx