Pormestari matkoilla

Mua on viime aikoina mukavasti muisteltu täällä blogimaailmassa, ja parit kivat haasteet on plakkarissa. AnuElinan ihana haaste haaveista on työn alla, mutta vaatii vielä hellävaraista jäsentelyä. Pastellimajan Hannan kutsu kaivella menneitä osui kuin nappi silmään näin keskiviikon iloksi; kutsussa pyydetään esittelemään kippo tai kapine, joka on ollut alusta asti matkassa.

Kun kapiot ei kelpaa, niin piti oikein syvästi pohtia, että mitä sieltä Tampereen Pinninkadun kuudentoistaneliön opiskelijaboxista olisi tarrautunut matkaan niin, että se olisi vieläkin iskussa, elossa ja käytössä neljännesvuosisadan jälkeen. Ja tänään mukana akaasian alla.

Näihin vuosiin mahtuu monen monta kotia, pysyvämmin kuudessa eri maassa, neljällä eri mantereella, ja kontit ovat kulkeneet sen mukaisesti. Ja sitä rompettahan on raahattu. Moni kotimainen kulho on kierrätetty muutamat valtameret sinne sun tänne, välillä taas koteloitunut turkulaisessa autotallissa, kunnes taas konttiin ja matkaan mars. Yhdessä vaiheessa meidät tavarat, ja muuten osittain lapsetkin, oli erinäisissä nyyteissä akselilla Turku – Amman – Pretoria – Nairobi. Mutta nyt koko armas omaisuus, plus piltit, on yhden katon alla. Huoh. Yhden kerran aion vielä suostua muuttomiesten armoille, sen yhden vihoviimeisen kerran ja vain menolipulla. Tulipahan tunnustettua, ja taidettiin livetä jo sen toisenkin haasteen puolelle:)

Mutta yksi kapine on ylitse muiden. Ja taitaa olla se ihan ainut yksilö kaikessa tässä kamakaaoksessa, joka on aidosti haasteen kriteerit kattava. Itse ostettu, monen kuukauden opintotuilla maksettu, hartaasti rakastettu. Maailmaa nähnyt ja helposti sopeutunut.

Pormestarintuoli.

Huonekalujen aatelia ja aito askolainen. Kertaalleen entisöity, tosin jo senkin koommin reissussa repaloitunut – joten apuun tuli Wanga ja uudenuusi valkoinen huppu.  Tuoli on aina ottanut paikkansa kyselemättä tai mukisematta. Matkan varrella on kavereiksi tarttunut kaksi tuolia lisää ja yksi sohva (pormestarivuodesohvan fifties-mekaniikka on muuten lyömätön).  Kaikki yhtä rakkaita ja esittelynsä kyllä ansainneet. 

Kihisen uteliaisuudesta ja niinpä olisi ihanaa kuulla muilta leideiltä - varsinkin ulkosuomalaisilta - että mitä sinne maailmanääriin on raijattu. Ja mitä kauempana, sen parempi. Kun täältä katsottuna koko maailma on kaukana, joten napatkaa kotimaisetkin haaste omaksenne, jos aika antaa periksi.

Viikko puolessa, helle kyytipoikana ja safarisuunnitelmat purkissa.

More to follow. Much joy.