My heros

Naputellen lauantai-illan hymiöitä ihan itsekseni keskellä kauneinta kaaosta. Viikonloppu ja kotona. Koko loppuporukka on levittäytynyt ympäri huushollia omine puuhineen. Pleikkari, pojat ja kaverilauma kellarissa, tytöillä pelihetki ja jonkinsortin kissatappelu just about all the time takahuoneessa, miehellä taas ne maailmantärkeimmät rugbymatsit muutamalla taivaskanavalla yhtäaikaa yläkerrassa, joten itse emäntä avasi yhtä aikaa läppärin ja valkkarin, veti fuusiojatsivolyymin yläkäyrille ja istui tähän olkkarin takanurkkaan. Huoh. Näin meidän ihanassa ydinperheessä ja unelmakolhoosissa;), jou. Tosin myönnän, huippua olla täysin tarpeeton, vaikka vain hetki. 

En edes ryhdy miettimään sen tarkemmin tätä meneillään olevaa lopun alkua. Elämä tällä hetkellä on täysi pommi. Pakkailut on aloitettu, jaiks. On pakettia ja pussukkaa, tulossa, menossa, annettavana, myytävänä, poisheitettävänä, kierrätettäväna, ja pakattavana. Help. Yksistään huivien esilajittelussa vierähti aamullinen poikineen. Helou, huivien esilajittelu? Näin on. Say no more. Käsillä oleva to-do-repertuaari kattaa siis liinoista koirien mikrosiruttamiseen ja muutamaan poliittiseen kädenvääntöön ennenkuin on menolippu kotiin lunastettavana.  Näistä tuskista voisi kirjoittaa ensyklopedian, joten tyydyn vain toivomaan, että voisinpa kuukahtaa jonkisortin ruususen uneen ja herätä ihanaan elokuiseen aamuun Turussa oman prinssin suukotteluun, koko valtakunta mallillaan, kontti kotona, lapset ruokittuina, kaapit paikallaan, bensaa tankissa (tai siis edes auto) ja Kelan paluuilmoitus tehtynä. I wish. 

Kun ei ehkä kuitenkaan kannata onneaan panostaa moiseen saagaan, niin pitää ottaa kaikki irti näistä oikeista hetkistä. Ja niitähän on. Ohessa on sataprosenttisen aito kuvakollaasi ikiomasta lauantaista tänään ja niistä parhaista. Nöyrästi sanon, että kuvien artisaanit ja taiteilijat ovat osana megaprojektia Nairobi-Turku. Paitsi ensimmäisessä kuvassa maskotti, ja lihamestari mukana ihan muuten vaan. Kaikissa muissa hengästyttävää taitoa ja tunteenpaloa. Nyt vaan toivotaan, että tullit ja taksvärkit antavat kylliksi myöden, jotta saadaan hommat kotiin asti. Sankarimiehiä, joita valtakunta arvostaa. Sankarinaisia, jotka työstä palkintonsa saa. Sankareita elämän, ihan jokainen. Piste. Kiitos siis Karjalaiselle moisista viisauksista. 

Meneillään meidän maailman viimeinen vappuviikko - ikinä - ilman simakuplia. 

Siitä huolimatta, tunnelmat koholla ja loppuviikkoon mennessä jo taatusti hilpeät.

Ja jokainen edellinen kommentti on luettu, muistettu ja mielessä kiitetty. 

Aikeina myös parantaa tapani sillä saralla. 

Näillä mietteillä, hyvää yötä ja hyviä unia.