My heros


Naputellen lauantai-illan hymiöitä ihan itsekseni keskellä kauneinta kaaosta. Viikonloppu ja kotona. Koko loppuporukka on levittäytynyt ympäri huushollia omine puuhineen. Pleikkari, pojat ja kaverilauma kellarissa, tytöillä pelihetki ja jonkinsortin kissatappelu just about all the time takahuoneessa, miehellä taas ne maailmantärkeimmät rugbymatsit muutamalla taivaskanavalla yhtäaikaa yläkerrassa, joten itse emäntä avasi yhtä aikaa läppärin ja valkkarin, veti fuusiojatsivolyymin yläkäyrille ja istui tähän olkkarin takanurkkaan. Huoh. Näin meidän ihanassa ydinperheessä ja unelmakolhoosissa;), jou. Tosin myönnän, huippua olla täysin tarpeeton, vaikka vain hetki. 

En edes ryhdy miettimään sen tarkemmin tätä meneillään olevaa lopun alkua. Elämä tällä hetkellä on täysi pommi. Pakkailut on aloitettu, jaiks. On pakettia ja pussukkaa, tulossa, menossa, annettavana, myytävänä, poisheitettävänä, kierrätettäväna, ja pakattavana. Help. Yksistään huivien esilajittelussa vierähti aamullinen poikineen. Helou, huivien esilajittelu? Näin on. Say no more. Käsillä oleva to-do-repertuaari kattaa siis liinoista koirien mikrosiruttamiseen ja muutamaan poliittiseen kädenvääntöön ennenkuin on menolippu kotiin lunastettavana.  Näistä tuskista voisi kirjoittaa ensyklopedian, joten tyydyn vain toivomaan, että voisinpa kuukahtaa jonkisortin ruususen uneen ja herätä ihanaan elokuiseen aamuun Turussa oman prinssin suukotteluun, koko valtakunta mallillaan, kontti kotona, lapset ruokittuina, kaapit paikallaan, bensaa tankissa (tai siis edes auto) ja Kelan paluuilmoitus tehtynä. I wish. 

Kun ei ehkä kuitenkaan kannata onneaan panostaa moiseen saagaan, niin pitää ottaa kaikki irti näistä oikeista hetkistä. Ja niitähän on. Ohessa on sataprosenttisen aito kuvakollaasi ikiomasta lauantaista tänään ja niistä parhaista. Nöyrästi sanon, että kuvien artisaanit ja taiteilijat ovat osana megaprojektia Nairobi-Turku. Paitsi ensimmäisessä kuvassa maskotti, ja lihamestari mukana ihan muuten vaan. Kaikissa muissa hengästyttävää taitoa ja tunteenpaloa. Nyt vaan toivotaan, että tullit ja taksvärkit antavat kylliksi myöden, jotta saadaan hommat kotiin asti. Sankarimiehiä, joita valtakunta arvostaa. Sankarinaisia, jotka työstä palkintonsa saa. Sankareita elämän, ihan jokainen. Piste. Kiitos siis Karjalaiselle moisista viisauksista. 

Meneillään meidän maailman viimeinen vappuviikko - ikinä - ilman simakuplia. 
Siitä huolimatta, tunnelmat koholla ja loppuviikkoon mennessä jo taatusti hilpeät.
Ja jokainen edellinen kommentti on luettu, muistettu ja mielessä kiitetty. 
Aikeina myös parantaa tapani sillä saralla. 

Näillä mietteillä, hyvää yötä ja hyviä unia. 

Comments

  1. Nautihan täysillä siitä viimeisestä vapustasi siellä - ensi vuonna ehkä Taikkarilla?
    Voin vain hieman aavistella, mitä se pakkaaminen ja asioiden järjestely siellä on - enkä tässä kohtaa kadehdi ollenkaan. Tärkeintä kuitenkin, että saat sen pesueesi ensin tänne kotiin - tavarat tulevat sitten kun tulevat.
    Ja noita Afrikan tuliaisia odotellaan täällä jo kieli pitkänä - nuo korit lähtevät tilaukseen heti kun mahdollista;)
    Voimia ja kärsivällisyyttä - iloa ja elämää. Ja hauskaa, rentoa vappua kera sihijuoman!

    ReplyDelete
  2. Jännittävää seurata tätä teidän perheen elämänmuutosta.

    ReplyDelete
  3. Huh...heikompaa hirvittää ajatellakkaan tuota teidän muuttoa...työtä paljon, mutta kyllä se siitä..:))

    ReplyDelete
  4. Oih....mulle sais heti pakata tuommoiseen kassiin kipon ja kirahvin. Okei, menis seeprakin :)

    On teillä tohinat menossa, en mä muut sano :D
    Mä lähden omiin tohinoin, päivä on sen verran jo lämmennyt...Lilla, here I come...

    ReplyDelete
  5. Löysin tänään blogisi. Muutaman tunnin oon ahminut ihania tunnelmia Afrikasta, upeita kuvia! Kiitos nojatuolimatkasta.

    t. Ellu

    ReplyDelete
  6. Huh, huh.. ei voi muuta sanoa. Maali mielessä ja katse pallossa ;)
    Terveiset muuten aurinkoisesta Turusta, jossa kävin nautiskelemassa viikonloppuna.

    ReplyDelete
  7. Ei oikein vielä tajua, että nyt ootte ihan oikeesti tulossa takaisin. Tai no, sä olet ainoa, joka tulee takaisin :) Muistelen, kun poikasi oli joskus kauhuissaan siitä, että talvella piti pukea niin paljon päälle..Tulee varmaan mielenkiintoinen syksy ja talvi teille. Ja kesä ja kevät, tietty! Tsemppiä pakkaamiseen, ei mee kauaa kun nähdään ihan livenä <3

    ReplyDelete
  8. Tuo yksi kuva, jossa on lihanleikkaajatyössään... onko sulla niin paljon reseptejä että olisi keittokirjakin luvassa? :) Täällä pari reseptiä kenialaisista herkuista julkaisitkin ja ihan taivaallisen hyviä olivat. Kiitos niistä! Ja tsemppiä muuttoruljanssiin!

    Rooibos

    ReplyDelete
  9. Hei! Poista tämä, jos siltä tuntuu :)

    Olen perustanut blogin, johon toiveenani on saada monen monta tarinaa suomalaisilta ulkomailla asuvilta tai asuneilta. Haluaisitko sinä jakaa oman tarinasi julkisessa blogissa joko omalla nimelläsi tai anonyymisti? Tarina voi olla lyhyt tai pitkä. Toivoisin, että kertoisit miksi ja miten päädyit ulkomaille asumaan (opiskelut, työ, rakkaus, seikkailu tai jotain muuta). Miten olet viihtynyt, miten arkesi sujuu, risuja/ruusuja paikalliselle elämälle, onko perheesi mukana jne. Sana on vapaa. Otan mielelläni vastaan sähköpostiini tekstisi lisäksi myös kuvia esim. kotitalostasi, asuinympäristöstäsi tai jostain muusta kiinnostavaksi kokemastasi.

    Oman tarinani olen kirjoittanut alkajaisiksi ja voit lukea sen osoitteesta http://suomalaisetmaailmalla.blogspot.fi/ Osoitetta saa jakaa, jotta saataisiin mahdollisimman monta tarinaa talteen ulkosuomalaisten elämästä ympäri maailmaa, sillä meitä kiinnostuneita lukijoita on varmasti monia. Laitetaan haaveet ja kulttuurit kiertämään :)

    ReplyDelete

Post a Comment

Popular Posts