hetkiä ja huokauksia
Ja perjantai-ilta. Talo naristelee nurkkiaan ja kaikuu tyhjyyttään. Koko puoti on purettu paloiksi, teipattu erikokoisiksi kimpuiksi, sullottu kymmeniin ruskeisiin nurkkakaupasta kierrätettyihin pahvilaatikoihin ja mustiin jätesäkkeihin, ja ripoteltu erinäisiin nurkkiin ullakolta kellariin. Tästä on romantiikka kaukana, sanon. Vaikka kynsinauhat katosivat jo alkuviikosta ja reidet on mustelmilla yleisen törmäilyn myötä, niin kyllä pakkaaminen on terapeuttista. Paljon on elämää vilissyt silmien edessä. Tässä on itketty vuosikymmenen äitienpäiväkortit ja rakkauspiirustukset, tuijoteltu silmät ympärskäisinä kuvia kolmekymppisestä kalakaverikomistuksesta;), samalla kun ihmetelty niin siloista ja sirpsakkaa omaa itseäni vuosien takaa. Huokaus ja hihitys.
Välillä ajattelin
olla myös fiksu. Kun pakataan, niin pakataan kunnolla, ja ajetaan kaikki kuvat
ja dokumentit talteen pilveen. Ihan vaan varmuuden vuoksi, ja niinhän on kuulemma
hyvänä tapana. Mutta - ja mistä lie johtunut - niin koko armas läppäri veti siinä
silmänräpäyksessä herneet nenään ja kuoli. Ennen kuin yhtään pikseliä oli saatu
talteen minnekkään. Painajainen silmät auki. Onneksi duunin ihanat it-sankarit saivat pelastettua muutaman tuhatta kuvaa ja ne elintärkeimmät koneelta.
Kaikki muut meni ja katosi. Muutama päivä siihen meni, ja kyllä siinä hermostuksissani vannoin, että
jos saan edes murto-osan kuvista takaisin kotiin, niin varmuuskopiot tehdään
kaikesta, tuplasti ja heti. Sen lupauksen myötä olen parkkeeranut itseni tähän terassin
divaaniin muuttohässäkän keskelle. Aikaahan tälläiseen lorvimiseen ei lainkaan olisi, mutta lupaus on lupaus. Tässä on kanavat auki pilveen jos toiseenkin, eikä tästä taideta ihan heti mihinkään liueta. Kun kuvauskohteet ovat jokseenkin kortilla, niin rouva itse ryhtyi poseeraamaan, mutta onneksi sai koirasta tarvittavaa karismaa ja lavastetta.
Ja tiedän, suru-uutiset Keniasta jatkuvat. Miksi, miksi, miksi. Sydän on ruvella meidän toisen kotimaan puolesta, samalla kun kädet ristissä toivon turvaa ja rauhaa, niin hamalle tulevalle kuin meidän muutamalle hassulle viikollekin.
Give peace a chance.
Give peace a chance.
Mutta romanttiselta silti näyttää :)
ReplyDeleteVoi ehkä onneksi näyttää, totuus on kyllä niin toista;) Kyllä tämä tästä. Ollaan jo voiton puolella. Huoh.
DeleteIhanalta todellakin näyttää kaiken kaaoksen keskellä! :) Tsemppiä teille muuttopuuhiin! Kaikki postauksesi olen käynyt ihastelemassa ja huokailemassa kauniiden kuvien myötä, mutta kommentointi on jäänyt vähän vähemmälle. Have an awesome W/E <3
ReplyDeleteKiitos Maria ja kiva kuulla sieltä suunnasta;)! Hommat on hanskassa täällä päässä, ja viikonlopusta otetaan kaikki irti - jokainen hetki on tosin enemmän tai vähemmän ohjelmoitu puuhan merkeissä. Ihania myös sinne xxx
DeleteSydän ruvella lueskelen teidän muuttotouhuja. Mitä tapahtuu koirille? Seuraavatko ne teitä Suomeen?
ReplyDeleteOih, koiruudet muuttavat mukana;), molemmilla on mikrosirut niskassa ja naureskellaan jo nyt ajatusta meidän koirien ensimmäisestä talvipäivästä Turussa;).. Nämä koirat, Retu ja Jack, ovat niin täysin osana meidän perhettä, että oli ilman muuta selvää, että mukaan tulevat. Tosin, molemmat ovat ulkokoiria, joten jo pelkästään sisätiloihin totuttelu on oma juttunsa. Ja mahtaa olla ihanaa, kun päästetään eka kertaa vapaaksi saaren rannassa. Uusia juttuja ihan meille jokaiselle siis. ;)
DeleteMeidän koirat alkoi äkkiä kasvattaa talvikarvaa kun saapuivat äskettäin Suomeen Belizestä. Suomalainen toukokuu on siis tropiikin kasvateille yhtä kuin talvi ;) Mutta kyllä nuo meidän kaverit nauttivat uudesta väliaikaisesta ympäristöstään vaikka kylmempää säätä ihmettelevätkin. Ja ennen kaikkea nauttivat oman porukan seurasta - ja me toisaalta rakkaista nelijalkaisista perheenjäsenistämme.
DeleteOnnea ja voimia teille viime hetkiin. Romantiikka on todellakin muutoista kaukana! Mutta huumoria niistä kyllä onneksi löytyy, ainakin jälkeenpäin...
Ei kyllä noista kuvista huomaisi, että siellä muutto ja hässäkkä ovat meneillään; näytät niin rennolta. Tsemppiä ja pysykäähän turvassa♥
ReplyDeletePäällimmäisenä on tosin se suunnaton helpotus, kun sain kuvat talteen koneen kovalevyltä - sen myötä ehkä hämäävä rentous;). Kovasti mietitään näitä turvajuttuja totta kai, ja vaikka arki jatkuu tuloineen ja menoineen ihan normaalisti, niin pakko on hiukan miettiä mihin sitä nenäänsä näinä lähiviikkoina laittaakaan... kyllä tämä tästä! Intoa piisaa! xxx
DeleteToivon sydämestäni, että rauhan aika koittaa Keniassakin, mitä pikemmin sen parempi.
ReplyDeleteSydän kylmänä olen lukenut julmista terroriteoista, joiden uhreiksi viattomat ihmisrukat, niin
paikalliset kuin turistitkin ovat joutuneet.
Roppakaupalla voimia muuttopuuhiin, pian se on ohi ja edessä ihanat, uudet haasteet!
Kiitos Teija - nämä viimeaikojen terroriteot ovat totta kai pönkittäneet meidän hyvää päätöstä muuttaa muille tantereille, ja ainahan se perheen ja lasten turvallisuus on niitä ihan päälimmäisiä juttuja. Joten oikeaan aikaan ollaan pussukoita pakkaamassa ja kotiin tulossa. Näin se vaan on. Oikein mukavat viikonloput sinne!
DeleteIhana kuulla sinusta! Muutot on syvältä, mutta onneksi sait tiedostot ja sitä kautta muistot talteen koneelta. Tsemppiä sinne kauas... pysykää turvassa <3
ReplyDeleteKiitos tsempeistä! Meillä on lippu korkealla ja kovasti innoissamme. Nyt on jo ajatukset siinä hetkessä, kun on Turun koti paikallaan, kalustettuna ja kupit kaapissa. Parisen kuukautta on vielä kaaosta ja murrosta meneillään, mutta kyllä tämä tästä. Hauskaa puuhaa loppujen lopuksi;)
DeleteKaikkea hyvää sinne ja ihanaa, että edes osa muistoista tallessa ♡
ReplyDeleteOh dear, onneksi, onneksi, onneksi. Sitä taas oppi oikein kantapään kautta, että kannattaa uhrata muutama hetki kuvien ja tärkeyksien varmuuskopiointiin. Kyllä. Mukavaa viikonloppua sinne!
DeleteVarmasti jännittävää kun on muutoksia elämään luvassa. Eikä entiseen samanlaisena ole koskaan enää paluuta, jäljelle jää vain muistot. Onneksi teillä on paljon ihania ja onnellisia muistoja ja hyviä kuvia. Onnea muuttoon!
ReplyDeleteKiitos - ja teidän poppoohan nämä muuttopuuhat tietää! Muistoja tulee mukana roppakaupalla, ja sitten ryhdytään tekemään uusia muistoja uudessa ympäristössä. Intoa ja odotusta - kunhan sinne asti päästään;)
DeleteHei Jaana! Ikävä kuulla taas noita pommiuutisia Keniasta. Onneksi ei siellä teidän nurkilla. Mutta pysy nyt poissa niiltä slummialueilta!
ReplyDeleteHyvä, että olette tulossa tänne turvallisemmalle maailmankolkalle. Täällä on hellelämpötiloja luvattu lähipäiviksi eli ei se ilmastokaan niin paha täällä ole kuin puhutaan. Turvallisia viimeisiä viikkoja teille siellä upeassa Keniassa! Halit kaikille! Marja
PS. Täällä on ainakin kaksi Afrikan parafiinin käyttäjää, jotka toivovat että parafiinikin mahtuisi niihin Afrikan herkkuihin, joita tulee jatkossa Suomeen!
Tsemppiä muuttoon, ihana on ollut seurata arkea sieltä kaukaa, itsellenikin niin rakkaasta Keniasta. Mulla olisi opinnot mahdollisesti suuntautumassa Nairobiin syksymmällä, joten pakko kysyä miltä turvallisuustilanne tuntuu näin tällä hetkellä? Vielä en ole mitään lyönyt lukkoon, seuraillut vain uutisia tiiviisti. Suru-uutiset lisääntyneet viimeisistä matkustuskerroista, ja nyt mietityttää miltä tilanne paikanpäällä tuntuu..? Turvallisia viimeisiä viikkoja ja kaikkea hyvää koko perheelle! :)
ReplyDeleteHyviä ja turvallisia hetkiä teille sinne kauas...päiviinne ennen Suomeen tuloa..:)
ReplyDeleteTämähän on kuin omaa elämäänsä lukisi. Olohuone on kuin pommin jäljiltä. Kalusteille tuli ostaja ja olen istunut tänään tuntitolkulla valikoimassa mukaan lähteviä lasten piirrustuksia, kuvia ja muita muistoja. Ja heittänyt jo pari jätesäkillistä epämääräistä paperia ja muuta kamaa menemään. Olen varmaan viidesti jo sanonut tänään, että "tuleehan meissä talossa sellaisia ihmisiä, jotka ei hilloa kellareihin ja kaappeihin mitään tarpeetonta." Muuttaminen on ihana kamalaa, mutta eiköhän tässä selvitä niin siellä kuin täälläkin.
ReplyDeleteNäytät ihanan levolliselta kuvissa... voi vaan kuvitella, mikä tunteiden kirjo tuossa hommassa on läsnä. Selataan vuosikymmenten yhteiset kokemukset ja palataan hetkissä taaksepäin, kun samalla pitää miettia tulevaa ja mukaan otettavaa... Tsemppirutistukset <3
ReplyDeleteTuo painajainen kadonneista tiedostoista oli minulla muutama kuukausi sitten. Kuvat on pilvessä vuosientakaisesta katoamisesta opittuna. Tärkeät tiedostot latasin tikulle ja joitain aina lähettelen omaan sähköpostiini. Onneksi saavutte suoraan kesään, kuivaan sellaiseen toivottavasti. Tytär palasi vuoden Sambian retken jälkeen ja tostesi, että oli kiva lähteä kesästä kesään ennen talvea. Intoa ja voimaa pakkaaamiseen!
ReplyDelete