Välittämistä


Täältä muuttolaatikoiden keskeltä on vaikeaa miettiä mitään kovinkaan tähdellistä kerrottavaa. Elämä on. Nukutaan patjoilla, syödään kertsikoista, eletään matkalaukusta. Ei ole kimppuja tai reseptejä, ei kemuja tai kinkereitä. Kaaos. Jokseenkin mukava sellainen vielä toistaiseksi. Lapset miettivät, että koko elosta ja menosta on tullut yksi suunnaton safari. Niinpä, nyt kun vain saisi nämä pakaasit pois silmistä ja kontin matkalle kohti kotia, niin olossa olisi ripaus enemmän riemua. Mutta tässä on vielä viimesäädöt muuttofirmojen kanssa. Yrittävät vetää nenästä väärää vaimoa.

Tänään kuitenkin rohkenen vilkuttelemaan tänne bloginkin puolelle, koska on iloisia asioita jaettavaksi.
Silmät vieläkin vetisinä, mutta olo köykäisenä. Vietin aamun Mogran Koululla Matharen Slummissa. Meidän mirkkujen Asante-yhdistyksen tähänastisesti suurin projekti kannettiin tänään sen iloiseen päätökseen. Mikkeliläisen Urpolan Koulun huikean rahankeräyksen ja Asanten jäsenmaksujen myötä saatiin hankittua slummikoululle 398 kappaletta koulukirjoja. Koulun ensimmäiset kirjat seitsemään vuoteen. Koulun ainoat oppikirjat. Perussetti matikkaa, enkkua, swahilia, ympäristöoppia, sanakirjat ja muutama kartta-atlas. Ei tietenkään omia opuksia joka veikalle, vaan parisenkymmentä per luokka, koko alakoululle. Jokainen kirja edelleenkin jaetaan monen muksun kesken, mutta nyt on sentään opille ainesta.

Miten voivatkaan ollan nakerot riemuissaan uusista kirjoista. Puhumattakaan opettajien hiljaisesta ilosta.
 Minä nöyränä ja hiukan itkuisena, sanansaattajana ja välikätenä.

Kiitos hyvät ihmiset, kiitos. 

Comments

  1. Kyllä noita kuvia katsoessa melkein tippa tuli silmään täälläkin. Ja täällä kauhistellaan sitä, kun vanhemmat joutuvat osallistumaan joissain kouluissa koulukirjojen hankintakustannuksiin. Kun joka vuosi tulee uusi painos - ja edelliset painokset eivät kelpaa. Tasan eivät mene tämän maailman taseet.
    Tsempit taistoihin kuljetusliikkeiden kanssa ja toivottavasti saatte sen loppuajan siellä viettää kunnon safarilla!

    ReplyDelete
  2. Tippa tuli linssiin taallakin, ihan mieletönta etta tallaista olette saaneet aikaan! Nostan niin isosti hattua.

    ReplyDelete
  3. Niinpä juuri sanattomaksi vetää... mutta iloinen näiden pienten koululaisten puolesta ;)

    ReplyDelete
  4. Hienoa! Nuo lapset todella tarvitsivat nämä kirjat. Tulee mieleen koulun kirjavarasto, joka veti hiljaiseksi joulukuussa. Kunpa koululaiset Suomessa ymmärtäisivät, kuinka onnekkaita ovat, kun saavat käydä koulua ja opiskella ammattiin saakka vanhempien varallisuusasemasta riippumatta. Hyvä mirkut!
    Marja

    ReplyDelete
  5. Silmät kostuttavan ilontunteen tämä sai ainakin täällä aikaan. Näytin lapsille jutun Asantesta ja kerroin että mekin ollaan nyt tässä mukana. Mahtavaa että saadaan osallistua ja välittää täällä näille etuoikeutetuille onnekkaille lapsille että voi tehdä joskus paljonkin asioiden parantamiseksi aika pienillä vaivoilla.

    ReplyDelete
  6. Ihan mahtavat kuvat ja tunne välittyy tänne asti. Hieno saavutus ja ihanaa kuulla, että koulukirjoista voi olla noin paljon iloa. :)

    ReplyDelete
  7. Mikä meille on itsestäänselvyys, on toisille lottovoitto. Hienoa työtä teet, ei voi muuta sanoa!

    ReplyDelete
  8. Hienoa, konkreettista apua! En ihmettele, että silmä kostui!
    Suomen koulusysteemistä voi kyllä olla kiitollinen.
    Meilläkään ei ole koulukirjoja vielä tokaluokalla, vaikka ollaan rikkaassa maassa. Liimataan kopioituja sivuja vihkoon ja sitä rataa. Siksi, että kirjojen osto olisi osalle perheistä liian suuri kulu, mikä on ihan totta.

    ReplyDelete
  9. Mahtavan jutun olette saaneet tehtyä! Suomen koululaiset eivät osaa arvostaa kaikkea hyvää, pitävät kirjojakin itsestäänselvyytenä.
    Siskoni Israelissakin joutuvat ostamaan lapsille kirjojen lisäksi kaikki koulutarvikkeet, retket ja jokapäiväiset eväät.
    Ystäväni Espoossa kyllästyy lapsiensa narinaan ja sanoi että "nuokin pitäisi viedä vähäksi aikaa Namibiaan asumaan!"
    Voimia teidän loppurutistukseen!

    ReplyDelete
  10. Sinulla ja kaikilla osallistuneilla on suuri sydän ja taito jakaa siitä onnea ympärilleen. Syvä kunnioittava kumarrus täältä Lahdesta <3

    ReplyDelete
  11. Voi mahtavaa !! Kenia äitini on juuri jäänyt eläkkeelle headteacherin virastaan huruman koululla. :)

    ReplyDelete
  12. Ihanaa! Ihan meni kylmät väreet kun katselin kuvia - mahtoi olla huikea fiilis saada ensimmäistä kertaa koulukirja käteen. Tsemppiä muuttohärdelliin, halaukset loppukevään muuten-vaan-härdellistä <3

    ReplyDelete
  13. Hienoa! Ja tsemppiä muuttoon:D ai meinasivat vetää nenästä sua. Eivät arvanneet kenen kanssa ovat tekemisissä ;) Aika kuluu nopeasti. Kohta olette Suomessa :)

    ReplyDelete
  14. Vau, miten upea juttu! :) Näitä on kiva lukea. Tsemppiä muuttohärdelliin. :)

    ReplyDelete
  15. Mua harmittaa, kun löysin blogiisi vasta tänään. Sun kuvista välittyy hyvin samanlainen afrikka, kuin miltä mun afrikkani tuntuu.

    ReplyDelete

Post a Comment

Popular Posts