Välittämistä
Täältä muuttolaatikoiden keskeltä on vaikeaa
miettiä mitään kovinkaan tähdellistä kerrottavaa. Elämä on. Nukutaan patjoilla,
syödään kertsikoista, eletään matkalaukusta. Ei ole kimppuja tai reseptejä, ei
kemuja tai kinkereitä. Kaaos. Jokseenkin mukava sellainen vielä toistaiseksi. Lapset miettivät, että koko
elosta ja menosta on tullut yksi suunnaton safari. Niinpä, nyt kun vain saisi
nämä pakaasit pois silmistä ja kontin matkalle kohti kotia, niin olossa olisi
ripaus enemmän riemua. Mutta tässä on vielä viimesäädöt muuttofirmojen kanssa.
Yrittävät vetää nenästä väärää vaimoa.
Tänään kuitenkin rohkenen vilkuttelemaan tänne bloginkin
puolelle, koska on iloisia asioita jaettavaksi.
Silmät vieläkin vetisinä, mutta olo köykäisenä. Vietin
aamun Mogran Koululla Matharen Slummissa. Meidän mirkkujen Asante-yhdistyksen tähänastisesti suurin projekti kannettiin tänään sen iloiseen päätökseen. Mikkeliläisen Urpolan Koulun huikean rahankeräyksen ja Asanten jäsenmaksujen myötä saatiin hankittua slummikoululle 398
kappaletta koulukirjoja. Koulun ensimmäiset kirjat seitsemään vuoteen. Koulun
ainoat oppikirjat. Perussetti matikkaa, enkkua, swahilia, ympäristöoppia,
sanakirjat ja muutama kartta-atlas. Ei tietenkään omia opuksia joka veikalle,
vaan parisenkymmentä per luokka, koko alakoululle. Jokainen kirja edelleenkin
jaetaan monen muksun kesken, mutta nyt on sentään opille ainesta.
Miten voivatkaan ollan nakerot riemuissaan uusista
kirjoista. Puhumattakaan opettajien hiljaisesta ilosta.
Minä nöyränä ja hiukan
itkuisena, sanansaattajana ja
välikätenä.
Kiitos hyvät ihmiset, kiitos.
Kyllä noita kuvia katsoessa melkein tippa tuli silmään täälläkin. Ja täällä kauhistellaan sitä, kun vanhemmat joutuvat osallistumaan joissain kouluissa koulukirjojen hankintakustannuksiin. Kun joka vuosi tulee uusi painos - ja edelliset painokset eivät kelpaa. Tasan eivät mene tämän maailman taseet.
ReplyDeleteTsempit taistoihin kuljetusliikkeiden kanssa ja toivottavasti saatte sen loppuajan siellä viettää kunnon safarilla!
Tippa tuli linssiin taallakin, ihan mieletönta etta tallaista olette saaneet aikaan! Nostan niin isosti hattua.
ReplyDeleteNiinpä juuri sanattomaksi vetää... mutta iloinen näiden pienten koululaisten puolesta ;)
ReplyDeleteHienoa! Nuo lapset todella tarvitsivat nämä kirjat. Tulee mieleen koulun kirjavarasto, joka veti hiljaiseksi joulukuussa. Kunpa koululaiset Suomessa ymmärtäisivät, kuinka onnekkaita ovat, kun saavat käydä koulua ja opiskella ammattiin saakka vanhempien varallisuusasemasta riippumatta. Hyvä mirkut!
ReplyDeleteMarja
Silmät kostuttavan ilontunteen tämä sai ainakin täällä aikaan. Näytin lapsille jutun Asantesta ja kerroin että mekin ollaan nyt tässä mukana. Mahtavaa että saadaan osallistua ja välittää täällä näille etuoikeutetuille onnekkaille lapsille että voi tehdä joskus paljonkin asioiden parantamiseksi aika pienillä vaivoilla.
ReplyDeleteIhan mahtavat kuvat ja tunne välittyy tänne asti. Hieno saavutus ja ihanaa kuulla, että koulukirjoista voi olla noin paljon iloa. :)
ReplyDeleteMikä meille on itsestäänselvyys, on toisille lottovoitto. Hienoa työtä teet, ei voi muuta sanoa!
ReplyDeleteHienoa, konkreettista apua! En ihmettele, että silmä kostui!
ReplyDeleteSuomen koulusysteemistä voi kyllä olla kiitollinen.
Meilläkään ei ole koulukirjoja vielä tokaluokalla, vaikka ollaan rikkaassa maassa. Liimataan kopioituja sivuja vihkoon ja sitä rataa. Siksi, että kirjojen osto olisi osalle perheistä liian suuri kulu, mikä on ihan totta.
Mahtavan jutun olette saaneet tehtyä! Suomen koululaiset eivät osaa arvostaa kaikkea hyvää, pitävät kirjojakin itsestäänselvyytenä.
ReplyDeleteSiskoni Israelissakin joutuvat ostamaan lapsille kirjojen lisäksi kaikki koulutarvikkeet, retket ja jokapäiväiset eväät.
Ystäväni Espoossa kyllästyy lapsiensa narinaan ja sanoi että "nuokin pitäisi viedä vähäksi aikaa Namibiaan asumaan!"
Voimia teidän loppurutistukseen!
<3
ReplyDeleteUpeaa!
ReplyDeleteSinulla ja kaikilla osallistuneilla on suuri sydän ja taito jakaa siitä onnea ympärilleen. Syvä kunnioittava kumarrus täältä Lahdesta <3
ReplyDeleteJaana hei, blogissani on sinulle haaste :)
DeleteVoi mahtavaa !! Kenia äitini on juuri jäänyt eläkkeelle headteacherin virastaan huruman koululla. :)
ReplyDeleteIhanaa! Ihan meni kylmät väreet kun katselin kuvia - mahtoi olla huikea fiilis saada ensimmäistä kertaa koulukirja käteen. Tsemppiä muuttohärdelliin, halaukset loppukevään muuten-vaan-härdellistä <3
ReplyDeleteHienoa! Ja tsemppiä muuttoon:D ai meinasivat vetää nenästä sua. Eivät arvanneet kenen kanssa ovat tekemisissä ;) Aika kuluu nopeasti. Kohta olette Suomessa :)
ReplyDeleteVau, miten upea juttu! :) Näitä on kiva lukea. Tsemppiä muuttohärdelliin. :)
ReplyDeleteMua harmittaa, kun löysin blogiisi vasta tänään. Sun kuvista välittyy hyvin samanlainen afrikka, kuin miltä mun afrikkani tuntuu.
ReplyDelete