ja kohta menee kissalta pianokin alta
Ystävät, täällä ollaan, vaikkakin vaiti.
Viimeiset pari viikkoa on sujunut
hernerokkasumussa. Tiskiä on tyhjennetty duunin puolella, kun taas kotirintama
on myllerretty mullin mallin. Päättymässä on pitkä ja kumpuinen polku YK:n
leivissä. Onko maailma moisesta parempi, enpä tiedä, mutta on se sydän kuitenkin hiukan ruvella tämän episodin
päättyessä. Paljon on tähän hankkeeseen ammenettu, toki myöskin saatu. Nyt on
edessä kolmen viikon pakkausbreikki, sitten vielä viimeinen virallinen puristus
kesäkuussa. Sen myötä suljetaan tämä ovi
ja ura, ja aloitetaan alusta ja jotain ihan muuta. Hyvä näin.
Kyllä sen sielussaan
tietää, kun on aika.
Ah, ja sitten kotipuolen juttuja, niitä
tärkeimpiä. Totaaalinen inventaario - materian raaka rankkaaminen siis - on
parasta terapiaa. Olo on puhdistus. Puolet talosta on paketissa valmiina
kotimatkaan, toinen puoli hujan hajan ja muualle menossa. Turussa on sitten joulu ajoissa kun saadaan availla pakkauksia hiljaa ja
hartaasti jo syyskuussa. Ajatella, pannut ja kaapit, piirongit ja kupit
asetellaan vihdoinkin niiden vihoviimeiseen paikkaansa. Huoh.
Kaikkein tärkeintä on kuitenkin, että meidän kodin
hengettärien jatkot on taattu. Otettaisiin molemmat rouvat mukaan Turkuun in a heartbeat, mutta taitaisi mennä
kokki-Katilla suolat sekaisin ensimmäisessä räntäsateessa. Koska työjatkumo on meidän muuton kriittisin elementti, niin
heitettiin homma häränpylleen ja minä itse asiassa haastattelin pidemmän kaavan
mukaisesti mahdolliset tulevat työnantajat. Heh. Onnistunut strategia, ja tänään meidän
ikioma Eunice Nanny aloitti harjoittelemaan jo uuden super-perheen kanssa. Meillä kaikilla itku puserossa edelleen, takana toistakymmentä vuotta saman
katon alla.
Tälläinen kurkistus tänne kaaokseen. Ei ole
kauniita kuvia tai eläviä kukkakimppuja. Vaikka eihän tälläiset sotkut ketään
kiinnosta, mutta laitoin mukaan kuitenkin muutaman ihan vaan todistamaan, etten
tässä ihan läpiä päähäni lätise;). Tässä on tosi kyseessä. Ja jos tässä postauksessa oli hiukan selityksen makua, niin lupaan tästedes olla kiusaamatta ylettömillä pakkaustarinoilla. Näillä nyt kuitenkin mennään ja ehkäpä viikonloppuna saisi jo jotain sievempää ja suloisempaa tänne jakoon.
Nice to be back. Missed you.
Ihan sama vaikka kuvaisit pahvilaatikoita :D
ReplyDeleteKiva kuulla kuulumisia!
Ihana kun kotihengettärien elämä jatkuu hyvällä mallilla, olis jäänyt varmasti sieluun kaivertamaan jos tyhjän päälle...
Voih teillä myllertää kovin tunteet ja pakkaukset! Odotettua on nää sun kuvat ihanilla väreillä ja jutut jotka on laidasta laitaan aina ihanaa luettavaa. Saat pakkaukset ja muuttopuuhatkin kuullostamaan ja näyttämään ihan OK jutulta! Täällä odotellaan loppuaika menee hujauksessa! Pian treffataan ehkä Siwan kulmilla ;-) terkkui sinne Sanna ja Fredi
ReplyDeleteKaikki käy! Kiva on lukea ja kuulla arkeanne ja lähtöfiiliksiä, pitkän aikaa olette siellä kuitenkin olleet. Onko teidän perheestä kukaan kuu asunut aiemmin Suomessa kuin sinä?
ReplyDeleteYhdyn ylempiin :)
ReplyDeleteSama täällä - kaikki käy! Hienoa, että jaksat vielä kaiken tuon myllerryksen keskellä meitäkin muistaa:) Kyllä se sielua syö, kun vanhasta joutuu irti päästämään - niin työstä, kodista, ystävistä ja kodin hengettäristä. Saatikka noista maisemista ja väreistä. Onneksi noita värejä sentään saat mukaasi - ja kaikesta muusta muiston sydämeesi♥
ReplyDeleteVoi mahoton, on sulla jaksamista siellä vielä! Nauttikaa myös loppuajasta, niin kuin varmasti teettekin. Ihana oli lukea Elsan tassun jälijissä -reissustannekin.
ReplyDeleteTsemppiä viimeisiin rutistuksiin ja tankkaa lämpöä ja aurinkoa varastoon!!
ReplyDeleteOn juuri hyvä, että kirjoitat siitä mitä oikeasti tapahtuu, sitä on oikeasti mielenkiintoista seurata, itse olen surkea pakkaaja, en käsitä miten koko omaisuuden saisi kuljetettua mantereelta toiselle :). Varmaan haikein mielin luovutte ihanista kotihengettäristänne, mutta on varmaan helpompaa lähteä, kun tiedätte että heillä on kaikki hyvin <3 Voimia sinne hurjaan urakkaan, on siinä haikeutta ilmassa varmaan joka päivä. Mutta täällä Turussa teitä odotellaan jo :)
ReplyDeleteKirsi
Huhhui, mikä urakka! Onnnea ja tsemppiä ja keveyttä muuttoon! Ihan totta, kyllä sen tietää, kun on aika jatkaa matkaa, vaikka haikeaahan se on lähteä ja jättää tärkeitä asoita ja ihmisiä taakse. Mielenkiinnolla odotan, että miltä tuntuu sitten Turussa :)
ReplyDeleteIhaillen ja ihmeissäni täällä tätä muuttoprojektia seuraan, että miten kummassa joiltakin voi onnistua noin suuren muutoksen käytännön toteutus muutamassa kuukaudessa, kun itse en saa aikaiseksi juuri mitään konkreettista edes vuosiin. En vain toimeennu tosissani putsaamaan paikkoja ja raivaamaan nurkkia, vaikkei huusholliin ole enää aikoihin kuulunut kuin minä, ukko ja kissa, ja vaikka päätös maiseman vaihdoksesta on jo tehty. Projektin suuruun on lannistanut minut alleen, emmekä me meinaa edes maata vaihtaa. Ihailen ja yritän inspiroitua esimerkistänne!
ReplyDeleteHuh, huh... yhdyn edellisiin ja toivottelen energiaa, iloista mieltä ja pirskahtelevaa tunnetta uuden alun odotuksessa :)
ReplyDeleteNäinhän se on, että uuteen astumiseen liittyy aina myös paljon luopumisen tuskaa. Olen kanssasi samaa mieltä, että vaikka muuttaminen on raskasta puuhaa niin fyysisesti kuin henkisesti (puhumattakaan siitä, että muuttaa maasta toiseen) on se aina myös jollakin tavalla vapauttavaa ja puhdistavaa. Vaihtelu ja uudet asiat rikastuttavat elämää. Ne tuovat aina tullessaan uusia ihmisiä, uusia mahdollisuuksia ja kokemuksia. Paljon voimia muuttopuuhiin! P.S. Aivan ihania mattoja rullalla.
ReplyDeleteKyllä, muuttaminen on puhdistavaa. Monella tavalla. Paljon jaksamista kaikkeen siihen!
ReplyDeleteTsemppiä loppurutistukseen, kyllä se siitä! Edessä ihana paluumuutto ja Suomen suvi <3
ReplyDeleteIhana kuulla, että Katille löytyi mukava perhe, uusi vaihe elämässä alkaa siis hänelläkin.
Voi noita ihania mattoja ja värejä! Hauska nähdä miltä ne näyttävät uudessa kodissanne.
Tuota olenkin miettinyt, että varmasti tulee ikävä näitä ihania apulaisiakin...:)
ReplyDeleteMutta täällä Turun suunnalla ollaa jo odottamassa teitä kotiin....kaikki menee varmasti hyvin!
Kiva kun tuli takaisin ❤️ Kyllä me lukijat täällä odotellaan. Itsekin jouduin vähän aikaa sitten pitämään muutaman viikon blogitaukoa, aina ei vaan kykene tai jaksa. Mutta hei, vaikka toisaalta raskasta ja kiireistä, niin silti tuokin vaihe on niin ainutlaatuista. Uusi alku ja seikkailut edessä. Täytyy myöntää, että sellaista kaipaan ihan kauheasti nyt itsekin, tuntuu, että oon ihan jämähtänyt ; )
ReplyDeleteHienosti hoidit kodin hengettärien uudet työpaikat. On varmasti tärkeä asia, että heillä jatkuu asiat hyvin teidän muuton jälkeenkin. Kovasti toivottelen voimia ja jaksamista pakkaamisen ja miljoonien pikkuasioitten hoitamiseen muuton myötä. Mutta sitten kun se on tehty, niin pääset laittamaan kannut ja pannut lopullisille paikoilleen. Kesäisessä Turussa : )
Huh, arvaan tuntojen seilaavan ylös ja alas muuttorumban keskellä. Samantein on kiitettävä ihanasta ja avartavasta blogistasi. Kiitos, kun olet päästänyt meidät lukijat kurkkaamaan hetkiinne. Olen solahtanut kirjaimellisesti toiseen maailmaan tekstisi ja upeiden kuviesi äärellä:)
ReplyDeleteJaksamista muuttoon ja myötäistä kohti Turkkusta. ♥
Tsemppiä sinne. Täällä raakataan myös, ekat myyjäiset on pidetty ja pahvilaatikkojen sisäänmarssi on alkanut. Konttifirma numero yksi kävi tekemässä arvion ja hintatietoja tipahtelee sähköpostiin. Se on menoa nyt. Samaan aikaan tuntuu kamalalle ja ihanalle. Kamalan ihanalle.
ReplyDeleteVarmasti on monenlaisia tunnelmia, haikeaa ja ihanaa samanaikaisesti. Kaikkea kivaa ja uutta sinulla kuitenkin odotettavissa, jaksamisia sinne muuttopuuhiin. Aikoinaan otimme muuten oman ihanan kodinhengettäremme mukaan Suomeen Thaimaasta ja nyt hän on onnellisesti naimisissa suomalaisen miehen kanssa ja asuu pääkaupunkiseudulla, sekä puhuu suomea :-)).
ReplyDeleteXX
Ihania kuvia minun mielestä ja niin pakkaustarinoita kuin muitakin kuulumisiasi on aina ilo lukea!<3
ReplyDeleteIhanaa kun saitte kotihengettärien jatkot turvattua!<3
Oi, voi, varmaan kova härdelli menossa teillä siellä! En voisi edes kuvitella, miten minä pystyisin tuohon.
ReplyDeleteAikoinaan siskot laittoivat kimpsunsa konttiin ja matkaan, sekin oli jo operaatio. Saati sitten kokonainen perhe!
Onneksi sait järkättyä naisille uudet hyvät työpaikat. Voimia loppurutistukseen!
On teillä iso elämänmuutos edessä. Tsemppiä!!!
ReplyDelete