E niin kuin ilmansuunta

ja satamiljoonaa caesarsalaattia. Vaikka se kotimainen kello kuuden auringonkajo on ollut henkireikien kuningas viime aikoina, niin päätettiin paeta porukalla kunnon valohoitoon. Ah, ympärillä on ihana etelän yö ja jokainen päivä alkaa porotuksella. Sitten sujahdetaan shortseihin, päästetään talvivarpaat vapauteen, askarrellaan salaattia, napostellaan suklaata, jatketaan horisontin tuijotusta, kirjan hypistelyä ja nukahtelua, tilataan lisää salaattia ja eikä muuten valkoviiniä koskaan ennen puoltapäivää;).  Vaikken aurinkoa ihan iholle päästä, niin se aika mukava seuralainen päivän iloksi ja valoksi. Arska kun pakenee illan myötä, niin on yhtä mukavaa vetää untuvaa ylle ja kävellä turistivapaalla tyhjällä bulevardilla pitkien puiden katveessa.

Meidän loma-agenda on jokseenkin vähäeleinen mutta hyvänoloinen. On vaan tosi nastaa viettää aikaa näiden junnujen kanssa - vielä kun me vanhemmat ollaan ihan oikeasti about maailman parasta matkaseuraa. Kännykät on kortilla - ehdottomasti - annetaan aikaa leikille, huonolle musiikille ja huolettomuudelle. Sitä on helppo kääriytyä omaan aikuisten arkistressiin samalla kun selitellään lomantarvetta, mutta tenavilla on omat paineensa yhtälailla. Koulussa pärjätään joka hetki, treeneissä jaksetaan joka päivä, läksyjä painetaan joka ilta,  kotityölistoja tuunataan ja väsymystä purnataan, jatkuvasti. Nyt on aikaa olla ilman kommervenkkejä. Saa nukkua, nauraa ja maata jalat pystyssä riippukeinussa, melkein rajattomalla kokiskiintiöllä;).

Viikonloppuun mahtui myös Allun synttärit, pekonipitsoilla. Ikioma pikku prinssi, my Valentine for ever. En vieläkään tiedä miltä planeetalta moinen lahja meille tupsahti, mutta tämä poika näkee muut ja maailmansa sydämellä, kyllä. Rutisteltiin meidän 14-vuotias rusinaksi, mutta se rakkain puristus taisi olla papalla ja pojalla. Say no more.