vihdoinkin valoa, nipullinen kuvia ja häikäilemätön mainospläjäys.

Pahoittelut e-hiljaisuudesta. Ihan tosi. Olen pitänyt mölyjä mahassani ja yrittänyt keskittyä selättämään pimeän päivän yksi kerrallaan. Sisulla on menty, mutta kyllä pitää myöntämän, että on tämä kaamos hiukan pidempi, pimeämpi ja puuduttavampi kuin alkuperäisessä paluumuuttopläänissä oli selostettu. Huh. Harmaan paletti on ollut niin totaalista ja elo tuntuu välillä yhdeltä pitkältä mustavalkoiseltä kaitafilmiltä. Ei edes se päivän lyhykäisyys, mutta se auringottomuus. Vie mehut. Toissa viikolla suojasäällä olin jo tonkimassa kukkapenkkejä narsissinuppujen toivossa, kunnes naapuri varmensi ettei niitä ituja kannata ihan vielä odotella - kunhan saadaan ensin se kunnon talvi saapuvaksi. Siis mitä! Eikö tätä talveä olen jo kylliksi kynnetty. Kuulemma ei, talvi proper ja helmikuun hankikanto on vasta edessä. Apua.

Onneksi viikonlopun kelit - Lainasta huolimatta - antoivat vienon lupauksen tulevasta. Jospa meitä ei loppujen lopuksi ollakaan pimentoon pysyvästi dumpattu. Ihana valo. Kirkas ja kirpeä aurinko nostatti tunnelmia sata astetta heti. Varttia vaille iltakuuden iltakajokin on ihmeellistä ja päivän pituudesta on tullut oma henk.koht. iloindikaattorini. Jes. Valo antaa syyn pitää silmät auki, mielen valppaana ja kintut vilkkaina. 

Tässä kahden duunin labyrintissa ja kaikenkattavassa hämäryydessä on se oman ajan hakeminenkin jäänyt lapsipuolen asemaan. Mutta nyt viikonloppuna otin kamerani, kampsuni ja kuvasin kaupalla sydämeni kyllyydestä. Ei ihan pelkäästään valon ja ilon kyydittämänä, vaan on lieska pakaran alla: kaupan nettisivut on vakavasti ja ehdottomasti pass the deadline. Tässä osa sadosta, raakileita ja paljon vielä uupuu, mutta hiukan on edistystä ilmassa ja sen myötä riemua rinnan alla. 

Ja lopuksi vielä aivan maailman suurin rutistus kaikille kaupassa piipahtaneille - always yours, anytime and forever.  

Jaana