Torit, Turut

 

...ja niin tavattoman kaunis Aurajoki rantoineen.

Siis täällä ollaan taas linjoilla, sovitusti - meneillään on sunnuntai-ilta, spesiaali-ilta: juhanuksesta ensimmäinen ainoastaan omalla porukalla, kokonaisella sellaisella. Saatiin toistaiseksi viimeisin setti  vieraita uunista ulos ja samalla oven avauksella ikioma kulkuripoika maailmalta kotiin. Tehtiin huusholliin pikafumigaatio ja nyt istutaan ihanassa tolupilvessä, ja hengitellään hitaasti.

Samalla pyörii mielessä ajatus, että minne tämä kesä oikein meni. Kun ei ole edes kunnolla alkanutkaan ja nyt jo kerätään kuulemma satoa. Yhtään aamua en ole vielä kotiterassilla istunut kuohuva cappucino käsillä kastehelmiä tuijottaen tai ihmetellyt city-iltapäivää aivot narikassa. Sitä on yltiöoptimistina haaveiltu helteistä, jotta voisi laittaa duunit hetkeksi sivuun ja vetää vaikka lonkkaa. Not quite yet.

 

Mutta toisaalta. Vielähän on tässä on kalenterissa kesää jäljellä, ja jos vaikka saataisiin jonkin sortin intiaanitropiikki taas huudeille elokuuksi - tummat pehmeät illat on unelma. Niitä odotellessa on pidetty muuten vaan mukavaa. Hetken helinässä pistettiin kipsa pystyyn Turun Kansainvälisille Markkinoille ja oih, miten voikaan neljä päivää hujahtaa kuin tanssi. Plääninä oli laittaa tyttö&vuohi framille, jutella afrikkaa, pulputtaa tarinoita tekijöistä ja takojista, ja olla osana jatkuvaa ihmisvirtaa, jutella ja turista, kellon ympäri, osana Suomen suven parasta. Mission accomplished. Aurinko helli, viima välillä vieraana, sataakin taisi, mutta tunnelma oli seitsemäs taivas. Kiitos jokaiselle hetkelle, hymylle ja huumaavalle vastaanotolle. Olo on sanaton - oikein passelisti, sillä ääni jäi jokirantaan;).

 

Huomenna taas oikeisiin töihin. Viikon settinä sellainen sopiva kombo byroota ja puotia. Valtakunnassa kaikki hyvin. Ihanasti itseasiassa.