Rannalla
Näillä kallioilla on eletty elämä - hyvä sellainen ja meidän ensimmäinen suvi. Meillä
on onni - tämä ranta on ystävä ja koti, ei uhka, ei reitti, vaan satama. Ranta,
joka on meidän lasten riemu ja raiku, ei hauta. Näillä järkäleillä on torkuttu
parhaat kesäkoomat, otettu aamusumpit meriusvassa, tainnutettu kaukokaipuuta
horisonttiin haaveillen ja tanssittu kokon tahtiin yöttömässä yössä. Graniitti
ja sen jäkälät ovat keikkuva pöytä ja heiluva pannun alus, niillä on istuttu
kainaloissa, tuijoteltu tulen läpi, haettu yhteistä säveltä ja puitu syntejä
syviä. Parasta on keskipäivän aurinko, pikimusta
hot dog pään alla ja fat pacific
ulapalla. Juu, viimeinen viisaus on käännöskoneen suoma vastine simpsakalle
sanonnalle rasvatyyni. Saa kokeilla.
Viime viikonloppu oli kesänloppu. Viikossa on
heittänyt pyllyt niin keli kuin mieli. Vain kuusi iltaa sitten syötiin juuri
niillä kallioilla, juotiin kylmää valkeaa viiniä, tyttölauma kikatellen, saunottiin
olan takaa ja sukellettiin Itämereen ilkosillaan. Yö nukuttiin aina vaan niillä samaisilla kallioilla,
tähtivuoteen peiton alla, taivaan armoilla, elotulien hiilloksen hehkussa. Ilman
huolta tai häivää. Ja nyt - täällä
ollaan kaupunkikeittiössä, vilttiin kietoutuneena, villasukat reisiin asti ja
melkein teki mieli glögit keittää. Liekö meidän oma mikroilmasto, mutta täällä
on vilu, viima ja tuoksuu syksy. Ja miten voi yht´äkkiä ranta tarkoittaa jotain
niin muuta, maailman surullisinta ja sanatonta.
Syksy saa tulla. Lempeän kun saisi, sellaisen joka
sallii grilli-iltoja pikkujouluun ja pitkän pöydän puun alla, kynttilän kajon aamuin illoin, ilman
hyrskynmyrskyjä. Jollei muuta, niin huomenna ainakin meillä on pitkä pöytä
pihalla, kuuma grilli ja puolikas eteläistä mannerta puhumassa kielillä ja loihtimassa
heimoruokia. Mamuja maailman ääristä, who else, why not & whatever
the weather. Niinpä, se hyvä pieni
maailma, yhteinen. Meidän kaikki ja
kaikkien. Meillä on asiat niin hemmetin hyvin, loppujen lopuksi, kuitenkin ja
kaikesta huolimatta. Tässä ei puhuta mistään muusta kuin mahdollisuudesta
rauhaan, rakkauteen ja tulevaisuuteen. Ehkä
voidaan heittää pieni korsi siihen yhteiseen kekoon. Ei saa luovuttaa, ikinä.
"…
you have to understand, that no one puts their children in a boat unless the
water is safer than the land."
~ Warsan Shire
Ihana kirjoitus ja rantakalliofiilikset välittyivät. Hiukan tuli ikävä tuollaisiin maisemiin.
ReplyDeleteJa meilläkin villasukat niin ylhäällä kuin mahdollista vaikka muka kevät!
Turvapaikanhakijakeskustelut hirvittävät, sekä siellä että täällä. Mutta hiukan helpottaa oloa se, että niin moni tavallinen ihminen (joka ei mesoa vihapäissään tai peloissaan keskustelupalstoilla) on inhimillinen, rohkea ja toimii ja tekee ja tukee.
Nämä keskustelut ovat aina monisäikeisiä, mutta se tavallisen rohkean ihmisen auttamisentahto on ollut suunnatonta! Mukavaa alkavaa viikkoa sinne kauas!
DeleteIhanat kuvat ja ihana fiilis tekstissäsi! Nautin kovasti teidän eksoottisen perheen elämän seuraamisesta! Mukavaa syksyä!
ReplyDeleteKiitos kun tulit ja tykkäsit! Suloista syksyä myös sinne!
DeleteVallan kaunista <3
ReplyDeleteIhana postaus <3 Tuli hyvälle tuulelle heti aamulla, kiitos <3
ReplyDeleteKiitos Frida! Hyvää tuulta tarvitaan aina!
DeleteAamun paras postaus! Voittaa mennen tullen kaikki sisustusjorinat sun muut ei niin merkitykselliset. Tässä oli upea tunnelmalataus tähän sateiseen lauantaiaamuun! Kiitos!
ReplyDeleteOih AnuElina - kiitos itsellesi näistä sanoista. xxx
DeleteIhana postaus - ihanat kuvat. Juuri niin, meillä on loppujen lopuksi kaikki niin hyvin. Auttava käsi on ojennettava.
ReplyDeleteJa niitä käsiä on onneksi piisannut! Huikeaa!
DeleteIhanat kuvat ja tuo tunnelma... se välittyy tänne asti <3
ReplyDeleteHeippa Marru, kiitos kommentista!
DeleteTuo viimeinen lause. Juuri niin. Ja muutenkin aamen tälle kaikelle.
ReplyDeleteNiinpä, ajattelemista piisaa meille kaikille. Mukavaa viikkoa!
DeleteVoi liikutusta, tapaasi kuvata ja koskettaa. Tuli kyynelsilmät. Kaikesta hyvästä ja samalla surusta ja hädästä, mikä leijuu maailmamme päällä. Totta, ei saa luovuttaa ikinä. Kiitos ja halaus♥
ReplyDeleteKiitos kaunein ja iso rutistushalaus!
Delete❤️❤️❤️ Mitäpä tähän muutakaan...
ReplyDeletePepille rutistus!
DeleteNämä sinun elämää pursuavat tekstisi; ne ravitsevat, ilostuttavat, pakahduttavat, liikuttavat, koskettavat. Kiitos, että kirjoitat ja kuvaat!
ReplyDeleteNina
Hiukan melkein sanattomana - kiitos Nina! xxx
DeleteKaunis kirjoitus ja ajankohtainen. Luovuttaa ei saa. Kohti parempaa mennään. Näin me uskotaan. Jokainen joka apua saa se joskus osaa myös antaa.. Vai miten se meni. Odotan postausta jossa kerrot miten olet keksinyt auttaa. Ois sun tyylistä😊 ei paineita, mutta uskon että päässäsi surisee. Pyydä sitten apua meiltäkin 😊
ReplyDelete