L´amore all around


Ajattelin yrittää palautua ihan varovasti ja vaivihkaa, ihan kuin en olisi koskaan poissa ollutkaan. Kolmisen kuukautta on vierähtänyt viime visiitistä, ja eipä ole tilanne näin ulkoisesti paljon muuttunut. Keli on ihan yhtä kukkanen kuin marraskuun yhdestoista, väliin ei ole mahtunut yhtään hankikantoa tai lottovoittoa. Joulut oli, loppiaiset meni ja vuosi vaihtui syvässä kaamoksessa. Blogia on ollut ikävä. Arjen niskalenkki on vaan pitänyt äiti-ihmistä niin otteessaan, että annoin periksi. Siirryin blogidivaanilta pyykkitupaan, vaihdoin kameran imuriin ja se ihana oma aika on vietetty iltavuorossa. Siinä se kaikessa yksinkertaisuudessaan. Sitäpaitsi - löydä siitä sitten jutun juurta.

Mutta, mutta, valopilkkujakin on.  Pari viikkoa sitten tehtiin tenavien kanssa roadtrip Keski-Suomeen sukuloimaan, ja jouduin siinä ajotuntien saatossa meidän esiteinien syyniin aiheesta postausten nollatila. Siinä istuivat hela matkan naama ruudussa ja kävivät läpi koko meidän perheen lokikirjan akaasian alta. Joka retki, safari, juttu ja juoni naurettiin, muistettiin ja uudelleen elettiin. Ymmärsin yllättäen, että ne blogin tallenteet, arjen hetket ja ohimenevät tunnelmat ovat meidän perheen lähihistoriaa: kronologiaa yhteisistä tekemisistä, välähdyksiä viikonlopuista, sitä tavallista ja ah, niin helposti unohtuvaa elämää. Muistoja muuallakin kuin vain mielen syövereissä. Opin myös, että kuvat ja jutut on imuroitu edelleen junioreiden snapchatteihin ja instatileihin, meidän elosta ja iloista on siinnyt kertomuksia kavereille ja aihioita kouluprojekteihin. Mikä oivallus. Ja maailman suloisin syy dumpata pölyrätti ja pyykkitupa – silloin tällöin ja vain hetkeksi. Eli tässä ollaan, with no pressure.

Lauantai-ilta, ihan normi, päivä töissä, buuri keittiössä, läppäri sylissä, taustalla maailman uutiset ja paavin puhe. Zen. Olen jo pitkään fanitellut tätä nykyistä pontiffia, jolla ajatuksen juoksu on nasevampi kuin monella maallisella päämiehellä ja seurakuntaa puolitoista biljoonaa. Niinpä.  Poliitiikkaan tai maailmanjärjestykseen sen enempää sekaantumatta sainhan ainakin aasinsillan – eli teleportilla Roomaan.

Karattiin menneenä viikonvaihteena Roomaan kaksin, kera selfiekepin. BTW, teinien mielesta äärimmäisen noloa, meidän mielestä varsin näppärää. Sata kuvaa meistä ja muistomerkeistä. Ostin katukauppiaalta sen extra-pitkän version, jolla kolhaistiin mustelmille muutaman kanssaturistin ja pari vespaa. Ehdoton lelu. Voi Roomien Rooma, kevätaurinko, jumalaisen kauniit ihmiset, kapeat kujat ja se sulfiittivapaa punaviini. Iskemätön resepti hyvälle rakkausreissulle. Homman kruunu oli ehdottomasti kuitenkin täsmäisku Pietarin aukiolle pyhäaamuna, sattumalta samaan aikaan kuin Paavi. Melkein silmätysten ja kananlihalla - ainakin me.

Näistä tunnelmista on hyvä ryhtyä päivittämään taas elämää. Ilman lottovoittoa, aina vaan.



Comments

  1. Oi miten kiva kun kirjoitit ja upeita tunnelmia Roomasta! Olen käynyt täällä katsomassa tasaisin välein päivitysten perässä, mutta arvannut arjen kiireiden ymmärrettävästi vieneen aikasi. Tervetuloa takaisin, vaivihkaa tai täysillä lavalle, kirjoittele sopivissa tahdin mikä sopii itsellesi ja perheellesi, no pressure. Ja paavi, hän on huikea.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kiitos! Sitä tuli kyllä aika nöyränä tänne takaisin... mutta miten huikean lämpöisiä nootteja odottikaan täällä kommenttiboxissa! Ja tottahan on se, että tämä blogihomma on meikäläiselle se sellainen ikioma juttu, ja juuri siksikin niin tärkeä. Täällä ollaan ;)

      Delete
  2. Juuri tänään ajattelin sinua! Että oletteko jumiutuneet ihan sinne kaamoksen syövereihin? Jambo sana, habari? Kivaa kuulla, mitä tänään kuuluu. Oikein ihanaa ystävänpäivää Turkuun!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nzuri sana! Kaamos on ottanut syliinsä oikein karhun otteella - sitä pitää oikein ihmetellä, miten pimeys vie virtaa ja energiaa... Kiitos ystävänpäivätoivotuksista, ja kiitos kaunein kommentista!

      Delete
  3. Ihanaa, että olet takaisin! Meilläkin päin sellaista häsellystä pakkaamisen, muuton ja purkamisen kanssa, että sun taukoaika meni kuin siivillä, vaikka muutaman kerran tuli juttuasi ja kuviasi kyllä ikävä ja kävin täällä kurkkimassa :)
    Ihana reissu teillä! Ja kuinka kiva huomata bloggaamisen muitakin puolia/hyötyjä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. No piti heti käydä kurkkimassa muutoksen tuulia sielläkin suunnassa... huh, mutta niinhän sanotaan, että muutos on ihan kunnon loman vertainen;). Lykkyä puuhiin! Ja kiitos kommentista;)

      Delete
  4. Nice to have you back, darling! Virtuaalihugsit ystävänpäivänä, livet sitten kun taas kohdataan! Matalalentoa ryömimiskaistalla, sitähän tää on...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Thank you darling. Juu, nyt yritellään pysytellä linjoilla, on tämä sen verran kivaa puuhaa;).

      Delete
  5. Tervetuloa takaisin, on ollut ikävä. Ja millä kuvilla! Ihana, ihana Rooma! Toivottavasti kävitte tuolla La Sagrestiassa syömässä! Lempiravintolani Roomassa - tolkuttoman hyvät pizzat ja yksi tarjoilijoista kuin suoraan Fellinin filmistä :).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heippa - Rooma on aika yliveto. Sellainen hanskaan sopivan kokoinen, kaikki lähietäisyydellä - tai ainakin ne tärkeimmät rysät;). Kuljettiin useasti herkullisen Sagrestian ohi, mutta aina siis ohi. Useimmiten oltiin parkissa ihan katuvilinässä herkuttelemassa ja viinistelemässä;). Next time, to check out our friend from the film;)

      Delete
  6. Voihan Rooma. Ja Suomen ajan ja rahat nielevä talvi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Siinäpä se, ihan nappiin ;) Kaamos vaatii tuhdit dropit selätykseen...

      Delete
  7. Kiva kun olet takaisin ❤️ On ollut ikävä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Pepi, onneksi olen tämän somen kautta pysynyt hiukan ajan tasalla sun touhuista. Hyvältä näyttää;)

      Delete
  8. Welcome back, just ihana paluu vaivihkaa Rooman kautta ränräsateeseen <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, oli kiva katkaista tätä kevään odottelua hiukan, ja onhan se Rooma niin kiva, helppo, kaunis, yksi iso katukahvila! Good to be back, linjoilla siis;)

      Delete
  9. Oi ihana Rooma, ja ihana sinä, että olet palannut.

    Olen myös huomannut (näin nostalgiaan taipuvaisena ja vähän historioitsijanakin), että blogi on oiva paikka tallentaa muistoja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kiitos! Siinä on ihan vinha perä, että blogissahan tallentuu helposti sellaista tavallista eloa ja arkea - joka muuten ehkä unohtuisi tai ainakin meillä kuvat on kaikki jossain tuhannet mutkan takana erinäisissä pilvipalveluissa, joista niitä ei itsekään löydä;). Oikein kelpo syy pitää kronoa!

      Delete
  10. Tervetuloa takaisin. Sua onkin jo kaivattu!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jepsuli, kiitos, arvaa onko aivan super-ihanaa tulla takaisin kun saa kaikkia näitä ylläri-mukavia-kommentteja! Kiitos!

      Delete
  11. Oi, miten upeita kuvia kauniista Roomasta! Ihanaa että olet täällä taas! :)

    ReplyDelete
  12. Ihana kun olet takaisin - olen lähes päivittäin käynyt kurkkaamassa täällä :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, laittaa mielen nöyräksi, kun kuulee, että näillä turinoilla on muitakin lukijoita kuin meidän teinit. Tästä on tosi kiva jatkaa...

      Delete
  13. Upeaa, olet ehtinyt kirjoittaa :)Ajattelinkin, kun näin mainoksen tulevasta Kodin Kuvalehdestä, että saanpa ainakin täältä kuulla mitä teille kuuluu :) Mahtavan näköinen Rooman reissu!
    Kirsi

    ReplyDelete
    Replies
    1. Apua, juu, juttu on tulossa;).. mutta huipputiimi teki ihan omanoloisen jutun, josta voi olla oikeasti iloinen. Sitä tavallista paluumuuton mietiskelyä - ja rehellistäkin siinä mielessä, että haasteitakin näissä prosesseissa on. Ja Rooma on pop!

      Delete
  14. Kiva että olet tullut langoille takaisin!!

    -Kirsi-

    ReplyDelete
  15. Mukavaa , että tulit takaisin - blogiasi on ilo lukea! Keväänodotusta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos.. ja täällä on taas kiva olla.. tosin se palaamisen kynnys antoi hiukan huimausta, mutta nyt ollaan jo taas ihan sinut tämän hommelin kanssa;). Ihanaa omaa aikaa by the way.

      Delete
  16. Kivaa, kun olet palannut! Hyviä kuvia, hyvin ja elävästi kirjoitat! Olet huippu! Birgitta

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos B - kuvia, kuvia, miljoona ja muutama sepustus kyytipojaksi. Siinä se tämän setin resepti;)

      Delete
  17. Yes, huippua että palasit, hyvä että teinit palauttivat sut kanaville! Ihania kuviakin taas viisaiden aatosten lisäksi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Siis jotain hyvää kumpuaa siitä iänikuisesta teinien netissä pyörimisestä - äiti bloggaa taas;)... katsellaan miten tämä asetelma saa jatkoa;)

      Delete
  18. Roadtrip ��. Ja ihana Rooma, ehdoton suosikkini, ja pariskunta myös ❤️. Halit myös buurille ja teineille!
    Marja

    ReplyDelete
    Replies
    1. Roadtrip in deed, niitä ihania on tehty tässä paritkin, maailman ihanimpia!!! Kiitos vielä teidän koko kerholle!

      Delete
  19. IIHANAAAAA OLET TAAS TÄÄLLÄ <3

    ReplyDelete
  20. Jee <3 Välillä meinasin jo luopua toivosta kun kävin täällä kurkkimassa. Toi arkikiire on kyllä ymmärrettävää - ja niin tuttua! Onneksi ensi viikoksi pääsee hiihtelemään. Halauksia!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mua niin nauratti sen sun univiesti! Olen yrittänyt laittaa paremmaksi, ehkäpä pian. Ja jes lounaalle, sitä ennen kuitenkin luistavia hiihtoja ensi viikoksi. Halit!

      Delete
    2. Pari yötä sitten etsin meidän iskää Puijon tornista :) Se löytyi - karseessa hihattomassa paidassa. Palaillaan lounasasioissa hiihtelyjen jälkeen.

      Delete
  21. Katselin minä myös , että nytkö nämä loppuivat--Muttei hyvä ettei !!!! Tykkään

    ReplyDelete

Post a Comment

Popular Posts